Aseen hankinta metsästykseen

Elikkäs pieni pläjäys kaikille niille, jotka harkitsevat metsästyksen aloittamista / aseen hankintaa. Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että henkilöllä on metsästyskortti. Jos sinulla ei ole metsästyskorttia, niin silloin sinun täytyy käydä Riistanhoitokeskuksen järjestämä kirjallinen koe (60kysymystä, joista 8 saa mennä väärin), jossa osoitat osaavasi riittävät taidot metsästyksen aloittamiseen. Itse ainakin kävin myös Riistanhoitoyhdistyksen järjestämän kurssin jossa käytiin asiat läpi ja lopuksi oli tuo koe. Kokeen suorittamisen jälkeen saat todistuksen metsästäjätutkinnon suorittamisesta. Metsästyskortin saat kotiisi metsästäjä-lehden (lehti tulee kaikille riistanhoitomaksun maksaneille) mukana kesä-heinäkuussa.

Sitten kun on tuo metästyskortti/todistus tutkinnon suorittamisesta, niin seuraavaksi täytyy mennä poliisin ajanvaraus sivuille ja varata oman paikkakunnan poliisiasemalle aika ja tapaamisen aiheeksi laitat tietenkin "ampuma-aselupa". Tämä aika kannattaa varata hyvissä ajoin ennen kuin haluat kävellä kauppaan ostamaan aseen, sillä itse olen nyt muutaman kerran sen varannut ja molemmilla kerroilla olen saanut ajan vasta noin kuukauden päähän siitä päivästä jolloin sen varasin.

Kun menet poliisiasemalle niin varaa mukaan 1. Passi/henkilökortti (ajokortti ei kelpaa), 2. Sotilaspassi (tai vastaava), 3. Metsästyskortti ja 4. Hakemuksen perustelut kirjallisena (eli siis mitä metsästät tällä nimenomaisella aseella ja missä sitä harrastat yms.). Käytännössä perusteluissa voisi mainita esimerkiksi: mitä riistaa tulet metsästämään? missä metsästät tätä (kuulutko seuraan (jos kuulut niin ota jäsenkortti mukaan) vai valtion mailla), onko aiempaa metsästyskokemusta jne.. Huomaa, että haettavan aseen on sovittava ko. riistan metsästykseen, joten jos olet metsästämässä kyyhkyä niin älä hae lupia 9,3*62mm aseelle.

Poliisiasemalla sinua haastattelee virkailija, joka kirjaa asiasi ylös ja jos olet ensimmäistä asetta hakemassa niin silloin teet vielä pienen testin tietokoneella ja tämän lisäksi sinulle varataan aika poliisin haastatteluun, mikä ainakin itselläni meni noin kolmen viikon päähän hakemuspäivästä aikoinaan. Testistä tai haastattelusta ei kannata ottaa stressiä, aivan normaaleja tilanteita ovat. Sitten kun testi ja haastattelu on takana, niin sitten vain odottelet noin kuukauden ja postiluukusta tippuu päätös siitä, oletko saanu hankkimisluvan vai et. Jos olet, niin lupa on kuusi kuukautta voimassa ja voit nyt käydä ostamassa itsellesi luvan mukaisen aseen.

Elikkä pähkinänkuoressa asia:
1. Hanki metsästyskortti
2. Varaa aika poliisille
3. Ota poliisiasemalle mukaan edellämainitut asiat.
4. Käy haastattelu ja testi (ajat varataan virkailijan luona).

Aikaa itselläni meni ensimmäiseen lupaan noin 2,5kk, jos lasketaan siitä kun aloin varaamaan aikaa. Sain ajan noin 1kk päähän, siitä sitten 3vkoa, että pääsin haastateltavaksi ja siitä taas noin 1kk jotta luvat tipahtivat postiluukkuun.

Jos haet asetta ja sinulla on jo ennestään ase, niin tietenkin homma pyörii nopeammin koska silloin et tarvitse tuota haastattelua tai testiä vaan yksi välivaihe jää välistä ja luvat tulevat hieman nopeammin, itsellä meni viimeksi noin 1,5kk siitä kun aloin aikaa varata. Täytyy myös huomata, että itse olen aina hakenut lupia typerästi kesällä juuri ennen kauden alkamista jolloin palvelut todennäköisesti on ruuhkaisempia kuin normaalisti, joten fiksu kaveri hakisi lupia esim tammi-helmikuussa jolloin tuskin on hirveää painetta lupakansliassa.

22.08. sorsastusta

Elikkäs oman reissuni viimeinen sorsastus päivä, joutui tekemään tälläisen nopean kolmen päivän pyrähdyksen koska koulu/työt puskevat niskaan. Aamu alkoi erittäin kauniissa tunnelmassa ja sää oli miellyttävän tuollainen puolipilvinen, niin että aurinkokin aina välillä pääsi vilkauttamaan säteitään.

Viimeinen päivä ja itse olin siis vielä ilman sorsaa, itseasiassa en ollut päässyt edes laukaisemaan asettani koko reissun aikana. Tänään se olisi tehtävä jos mielin saada jotain kotiinviemistäkin. Niimpä lähdimme perinteiselle isolle järvelle hakemaan sorsaa, järvellä on paljon tiheää kaislikkoa jossa sorsat usein tapaavat lymyilemään ja lähtevät liikkeelle vasta kun on päässyt jo aika lähelle. Luotimme siis tähän, otimme veneen ja lähdimme soutamaan kohti kaislikko-aluetta. Päätimme soutaa vuorotellen, niin että toinen on aina veneen keulassa aseen kanssa valmiina ja vahtii kaislikkoa samalla kun toinen soutaa kaislikkoa ympäri. Tätä hetken tehtyämme kaislikosta nousikin heinäsorsa, joka oli vielä hyvin ampumaetäisyydellä, mutta en ollut aivan valmistautunut, että se niin nopeasti sieltä nousisi ja ampumiseni meni pieleen sen verran, että sorsa sai vain hieman lisää vauhtia ja jatkoi onnellista elämäänsä. Olimpahan siis ainakin saanut ampumatilanteen ja päässyt ampumaankin, tosin olisi se ollut kivempi siitä tiputtaakkin. Noh, jatkoimme samalla taktiikalla ja nyt entistä tarkkaavaisempana. Noin 60 metrin päässä edellisestä tapahtumasta sitten taas pomppasi sorsa ylös, se ei ollut pelästynyt edellisestä ampumisesta siis juurikaan, koska päästi veneen varmaan noin 15metrin päähän ja tällä kertaa olinkin sitten hereillä ja kun sorsa oli juuri noussut yli kaislojen niin ammuin kerran ja sorsa tippui samantien takaisin alas. Eli virheestä oppineena tarkkaavaisempana liikkellä ja hyvällä laukauksella saalis talteen. Sorsan löytäminen tiheästä kaislikosta jossa vene ei kunnolla kulkenut oli hieman työlästä, mutta kohtuullisen nopeasti se sieltä löydettiin ja saatiin ylös. Jatkoimme vielä niin, että itse soudin ja kaverini oli keulilla, mutta enempää ei sorsia noussut joten tyytyminen oli yhteen heinäsorsaan. Hyvä mieli siitä kuitenkin tuli ja eihän se määrä kaikkea ratkaise.

Tähän loppui omalta osaltani reissu, joten saaliin kannalta ei mikään onnistunein mahdollinen, mutta elämyksellisesti ja pois arjesta pääsyn kannalta erittäin antoisa!

Sorsastus jatkuu 21.08.

Elikkäs seuraavana päivänä tuosta avauksesta mikä ei sujunut ihan niin kuin piti vaihdoimme taktiikkaa. Emme menneet suurimmalle järvelle minne kaikki muut ryntäävät vaan valitsimme hieman pienemmän järven, jossa näkyi siellä täällä erinäisiä pienempiä sorsaparvia. Päätimme mennä kahden niemenkärjen väliin laittamaan kaaveet, jonka jälkeen itse menin toiseen niemenkärkeen ja kaverini toiseen, jolloin kaaveet jäivät väliimme (tietenkin jos näin metsästää, että kaaveet on välissä niin täytyy olla tietoinen siitä, missä kaveri on ettei ammu toista kohti. Ja tässä tapauksessa kivääri ei tietenkään olisi tullut kuuloonkaan, mutta haulikolla tapaa uskalsi harrastaa.). Sitten vielä yksi meistä lähti soutamalla kiertämään järveä haulikko kainalossa ja yritti saada joko sorsaparven kiinni lipumalla veneellä tai sitten nostettua sorsat ylös ja toivottavasti meidän kaaveille turvaan. Taktiikka oli siis hiottu valmiiksi ja oli aika kokeilla sitä käytännössä.

Kaaveet keskellä, kaveri rantautumassa toiselle puolelle.

Kun soutelijamme lähti liikkelle niin muutama ensimmäinen parvi lähti lupaavasti tulemaan meitä kohti, mutta ikävä kyllä ne vain nostivat kokoajan korkeutta ja taittoivat ennen meitä metsän yli seuraavalle rauhallisemmalle lammelle/järvelle. Onneksi seuraava parvi lähti lentoon mukavan matalalla lentäen ja kaiken lisäksi suoraan meitä kohti rantaa pitkin. Sorsat tulivat kuvasta katsoen tuolta kaverin niemenkärjen takaa ja hän pääsikin ampumaan ja sai tiputettua yhden haapanan, laukauksesta pelästyneinä loppu parvi käänsi suunnan kohti järven keskustaa eikä ikinä tullut minulle saakka. Onneksi kuitenkin kaverini oli osunut hyvin ja saaliksi jäikin tältä illalta yksi haapana.

Täytyy vielä fiilistellä kuinka mukavaa on istuskella sammaleen päällä pienien puiden alla naamioituneena ja katsella maisemia ja jännittää josko jonkun kohdalle osuisi saalista, etenkin kun liikutaan noin kauniissa maisemissa!

Illalla kun mökille takaisin päästiin, niin laitoimme edellisenä päivänä saadut ahvenet pannulle ja olimme ennen sorsaan lähtöä käyneet metsässä hakemassa sieniä (voitatteja, isohaperoita ja punikkitatteja), nämä sienet pieniksi paloiksi ja pannulle suolan ja pienen määrän pippuria kera ja pannulta pois ottamisen jälkeen smetanaa ronskisti sekaa niin sienet maistuvat kelle tahansa! Eli pääsimme herkuttelemaan iltapalaksi todellisen lähi- ja luomuruoka pläjäyksen (perunat olivat mökiltä omalta pikku kasvimaalta)!

20.08. Sorsastuskauden avaus

Elikkäs sorsastuskauden avaus hoidettiin taas tuttuun tapaan pohjoisen taivaan alla, ensimmäisenä päivänä varsinaisella avauspäivällä jäi saalis pyöreään nollaan. Sorsat tuntuivat olevan paljon pelokkaampia kuin normaalisti, niitä kyllä näkyi paljon niin vedessä kuin ilmassakin, mutta lentelivät hieman liian kaukaa. Etenkin kun noita teräshauleja käytän niin niillä en lähde ampumaan yhtään kauemmas kuin on tarve, joten jäi asekkin laukaisematta kun ei kohdilleen tullut, selvisinpähän asetta putsaamatta päivästä jos jotain hyvää täytyy hakea..

Kun ei sorsia valoisaan aikaan tullut, niin täytyihän sitä lähteä hakemaan lohtu kalaa kun ei enää ampua olisi nähnyt, niimpä tuli lähdettyä pienelle lammelle ahvenia hakemaan. Välineinä oli ultralight virveli haspelikelalla (avokela) ja siihen kiinnitettynä tuollainen noin 3cm kellertävä vaappu. Tämä kombinaatio ei tietenään hirveän pitkälle lennä heitettäessä, mutta kun ohuella siimalla käyttää niin aivan tarpeeksi pitkälle lammen koon huomioiden. Kalassa tuli vietettyä noin kaksi tuntia siinä iltahämärän tienoilla ja saalista tuli erittäin mukavasti, eli ainakin jollain saralla sain onnistumisen päivälle.

Elikkä niinkuin kuvasta näkyy, niin viisi hyvän kokoista kyrmyniskaa sieltä nousi, muutama pienempikin tuli, mutta ne saivat vielä jatkaa elämäänsä ja hakea massaa lisää ennen kuin ne sieltä nostetaan. Kooltaan kaksi suurinta oli erittäin mukavia, kuvassa näkyvä patruuna on 12/70 niin saa hieman käsitystä koosta kun tuossa nyt ei muuhun oikein pysty suhteuttamaan. Ensimmäinen päivä päättyi siis kuitenkin ihan hyvillä fiiliksillä vaikka ei sorsaa kohdalle suotukkaan.

Pohjoisessa taas sorsan metsästys mielessä!

Elikkäs tänään saavuin pohjoiseen kun metsästyskausi on minun osalta tänään klo 12 pyörähtämässä käyntiin.. Tavarat on purettu mökkiin ja nyt saunan kautta nukkumaan, että huomenna on pirteänä sorsia jahtaamassa, saa nähdä jos aloituksesta saisi jopa videota otettua kännykällä. Lähipäivinä lisää..

Ahvenen uistelua heinäkuussa painosyvääjällä

Tulipas mökillä taas koitettua kolmena päivänä uistelua, mielessä taas siika ja ahven joita on aikaisemmilla kerroilla tullut mukavasti. Nyt vedenlämpö on tuolla noin 22 asteen tienoilla, eli todella lämpimässä. Ensimmäisenä päivänä, lähdimme kaverin kanssa noin keskipäivällä liikkeelle ja koitimme tavoittaa kalan pienillä vaapuilla pinnasta. Vaikka vedimme ympäri järveä kaikista niemenkärjistä ja matalalta niinkuin myös syvänteiden päältä, ei saaliimme karttunut lainkaan. Kalaa kyllä näkyi tuikkimassa ympäriinsä, mutta siiman päähän ei tullut minkäänlaista eloa, ei nyppyä edes!

Toisena päivänä lähdimme samalla suunitelmalla liikkeelle, mutta tällä kertaa vasta illalla kun laiturilta olimme pari ahventa saaneet ensin heittelemällä. Eli kello oli noin 20:00 ja näytti laiturin ympärillä kiertävän valtavat määrät pikku kalaa joten päätimme, että nyt on hyvä syöntiaika ja lähdemme kokeilemaan uudemman kerran. Taas kiertelimme kaikki niemenkärjet ja karikkojen läheisyydet yms "hyvät ottipaikat", mutta saaliiksi saimme vain yhden pienehkön ahvenen, ei siis vieläkään oikein onnistunut.

Kolmanneksi päiväksi päätimme sitten hieman ryhdistäytyä. Aloitimme päivän hieman mietiskelemällä, että kalojenhan täytyy taas olla syvänteisiin painuneita kun kerran ei pinnasta tule ja vesi tuntuu olevan erittäin lämmintä. Niimpä laitoimme siimaan ensin kiinni painosyvääjän (paino 30g), jonka jälkeen noin 2 metrin tapsin ja sen päähän itse laitoin pienen vaapun (3cm pääväri sininen) ja kaverini laittoi 3 koon lipan. Tällä setillä lähdimme sitten taas syvänteiden päältä ja penkoilta hakemaan kalaa noin kello 20:00 aikaan jälleen. Eikä mennyt aikaakaan kun ensimmäinen ahven oli kiinni, sellainen noin 300g pannulle täydellinen raitapaita nousi ylös, tämä oli iskenyt vaappuun noin 8m syvänteen päällä. Syvääjät tuntuivat vetävän hieman yli 5 metriin vieheitä, sillä kun syvänteen päältä tuli hieman rannempaan niin uistimet kolisteli välillä maata vaikka syvyyttä oli vielä noin 5,2m, (siimana 0.12 kuitusiima). Täytyy tähän väliin vielä mainita, että niille jotka eivät ole painosyvääjää käyttäneet ja miettivät, että sopiiko painosyvääjä kevyille välineille uisteluun vai vetääkö se vavan aivan solmulle, niin voin sanoa sen toimivan todella hyvin. Vapa ei mene hirveälle mutkalle kuten toisen mallisilla syvääjillä jotka perustuvat enemmän siipirakenteeseen kuin painoon. Noh, sitten takaisin asiaan. Toinen ahven tuli noin 20min ensimmäisen jälkeen tällä kertaa lippaan ja tässä vaiheessa alkoi tuntua, että syvältä kaivamalla saa erittäin kivasti kalaa, etenkin verrattuna pariin edelliseen päivään. Jatkoimme vetoa aika hiljaisella vauhdilla soudellen ja taas oli kala kiinni, tällä kertaa vaapussa.

Tämän jälkeen kun olimme nostaneet molemmat vavat ja kalan ylös, niin minun soutaessa kaverini tiputteli ensin minun siimaa veneen perään ja hänen oma lippansa oli noin 1,5metriä veneen perästä aivan pinnassa odottamassa, että pääsee laskemaan sen, niin kesken kaiken tömähti siinä pinnan rikkoen ja tuli noin 400g ahven! Siinä sitten kun naurumme saimme hillittyä niin kaverini alkoi taas tipputtaa ensin minun vaappuani kohti syvyyksiä ja jätti vitsaillen samaan tapaan pintaan roikkumaan lippansa siksi aikaa. Ja kuinka yllättävää olikin, kun lippaan nappasi taas aivan veneen takaa ja pintakalvoa rikkoen taas ahven. Nyt oli tullut siis noin 5m syvältä 3 ahventa ja toisaalta taas kaksi ahventa aivan peräkkäin pintakalvosta kiinni ja ennen kaikkea välittömästi veneen takaa. Tämän takia päätimme koittaa niin, että lippa jää pintaan pyörimään ja itse jatkan syvääjällä ja vaapulla. Jatkaessamme saimme vielä kaksi ahventa syvältä, joten päätimme uskoa sen, että syvällä ne taitaa olla suurin osa ja sitä varmaankin tänään täytyy käydä vielä koittamassa uudemman kerran. Mutta jos ei vetämällä normaali tavoin tule, niin täytyy harkita jotain muutosta, kuten syvääjän käyttöä. Syvääjän käyttö ei vaadi minkäänlaista opettelua tai kokemusta vaan on erittäin helppo käyttää! kiinnittää vain siiman ja tapsin syvääjään ja thats it!

Vantaankoskella kirjolohta tavoittelemassa

Tuli tosiaan käytyä tuossa viikonloppuna nopeasti Vantaankoskella pitkästä aikaa. Joskus nuorempana siellä rampannut enempikin, mutta nyt on hieman into laantunut siitä ja omat kalastukset sijoittuvat muille seuduille. Nyt oli kuitenkin ajatuksena muutaman kaverin kanssa, että käydään siinä pari tuntia ja jos kalaa saadaan niin illalla kun oli tarkoitus futista seurata ja grillata niin sitten olisi kala päässyt grilliin.

Elikkäs avokelalla olimme kaikki liikenteessä ja takavuosilta muistimme, kuinka Vantaankoskella on aina toiminut Motonetistä ostetut halvimmat lipat, joissa on koukun tyvellä vielä tupsu karvaa. Joten näitä etsimme pakeista ja itse kiinnitin ennen vanhaan parhaiten kalastaneen värin, eli punaisen muutamalla tummalla pilkulla kyljissä. Kaveri valitsi sinisemmän version samasta lipasta, joka ei itseäni ikinä ollut niin vakuuttanut. Vantaankoskella kun tuntuu usein olevan kirjolohille niin, että mitä räikeämpi ja härskimpi viehe, sen varmempi saalis. Suuntasimme ensiksi parkkipaikoilta koskea ylöspäin, siihen kehä3:n ja padon väliin (eli siis se muuri jossa on kaksi aukkoa josta vesi virtaa). Näiden maamerkkien väliin jää loistava hieman syvempi ja rauhallisemmin virtaava alue, josta aikaisemmin kirjolohta on tullut noin kerran 15min tahdilla. Nyt kuitenkin molemmat pommitimme aluetta hieman liikuskellen ja erilaisia tekniikoita kokeillen noin tunnin ajan, ilman minkäänlaista tulosta, omituista! Kehä III:n alla näkyi muutama perhokalastaja ja yksi virvelin kera, eipä heilläkään näyttänyt sen enempää syövän kuin meilläkään. Päätimme yhteisymmärryksessä, että nyt on siirryttävä toiselle pomminvarmalle paikalle, niimpä tavarat kantoon ja alaspäin. Jos olisin ollut perholla liikkellä niin olisin käynyt kutittelemassa kalojen hermoja siinä puisen sillan alla juuri ennen suvantoa, mutta nyt avokelalla en sinne viitsinyt lähteä sotkemaan.

Toinen "varma"paikka löytyy heti suvannon jälkeen kun joki tekee pienen mutkan ja siinä heti kun virta alkaa hieman vuolastumaan jälleen suvannon jäljiltä. Niillä main näkyy (matalalla vedellä) pinnassa hieman muutamaa kiveä vierekkäin ja näiden ympäristöstä on heittämällä tullut todella usein kalaa. Joten päätimme mennä rantaan ja alkaa siitä haravoimaan kivien ympäristöä. Taas kului noin tunti ja kummallakaan ei tuntunut mitään, päätimme jättää siltä päivältä kalastuksen siihen ja käydä suosiolla ostamassa kaupasta sen puolikkaan lohen ja valmistaa siitä sitten grilliherkkumme. Sovimme myös, että lähipäivinä menemme koko päiväksi kalaan koskelle ja silloin taidan ottaa myös perhovälineet mukaan. Eiköhän silloin ole enemmän kerrottavaa, tuo kerta kun jäi täysin nollille.

Verkoissa purtu lahna

Viikonloppuna olimme mökillä ja laitettiin sitten verkot mereen (Etelä-suomessa sisäsaaristoa) ahvenen ja kerran vuodessa tulevan sattuma taimenen toivossa. Ensimmäisenä yönä oli verkkoihin uinut noin kahdeksan lahnaa ja kaksi hyvän kokoista (noin 500g) ahventa, mutta toisen yön aikana olikin sitten tapahtunut hieman yllättävä ja minulle ensi kertaa eteen tullut käänne. Verkoista löytyi yksi samankokoinen ahven kuin edellisenä yönä oli tullut jonka lisäksi yksi noin kilonen hauki ja taas noin 10 lahnaa. Erikoisen tästä teki se, että yhtä näistä lahnoista oli käynyt ilmeisesti hauki puremassa, sillä sen pää oli lähes kokonaan irronnut loppu ruhosta. Lahna oli kuitenkin varmaankin ensin mennyt verkkoihin ennen kuin oli joutunut hyökkäyksen uhriksi, sillä se oli muuten aivan normaalisti verkossa kiinni. Tietenkin tämä kaveri oli hieman vaikeampi irroitettava kuin normaalisti, sillä verkko oli kietoutunut selkärankaan ynnä muihin ulokkeisiin mitkä olivat tulleet näkyviin. Verkossa ollut hauki ei ollut lähelläkään ko. lahnaa joten oletan jonkun muun käyneen maistelemassa sitä. Liekö sitten Suarez käynyt verkoilla vai vain tavallinen hauki, sitä ei tarina kerro.

Lisäksi ahven-file fiilistelyä, nahaton file pannun kautta suolalla ja sitruunapippurilla!

Siikaa uistelemalla juhannuksena

Eli kuten edellisessä tekstissä mainitsinkin, niin juhannuksena verkkojen lisäksi ehdin myös hieman uistelemaan. Kun verkoilla oltiin saatu sen verran hyvä saalis syvänteen myötäisesti, niin ajattelin koittaa uistelua samalta alueelta, siellähän sitä kalaa jo todistetusti oli. Elikkäs laitoin siiman perään pienen (3cm) vaapun harmaan värisenä ja lähdin uistelemaan syvänteen reunoja ja päällystä edestakas hitaasti soutaen. Soutamalla pärjää todella hyvin kun ei tuule liikaa ja samalla vauhti pysyy helposti tarpeeksi hiljaisena eikä moottori pärise kokoajan kaloja pelotellen.

Lähdin uistelemaan noin kello 16oo ja sää oli pilvinen ja pientä tihkua tuli välillä, mutta ei todellakaan mitään joka olisi edes kastellut. Hetken aikaa kun olin vedellyt niin tuntui jo ensimmäinen tärppi ja kelailin kalan sisään. Ehdin jo toivoa siikaa kunnes veneen vierellä näkyiä ahven, ei huono tosin sekään! Päätin kääntyä hiljakseen ympäri ja palata äsköiseen kohtaan, sillä ahvenet menevät usein parvissa ja silloinhan niitä kannattaa tavoitella siitä mistä ensimmäisenkin on saanut. Noh, en pitkälle päässyt taaskaan kun seuraavan kerran tuntui taas eloa siiman päässä, kyseessä taas ahven! Tätä samaa toistellen tuli vielä kaksi ahventa lisää noin 40min sisään kaikki neljä. Ahvenet eivät olleet yhtä isoja kuin verkosta saadut, mutta silti tarpeeksi isoja syömiseen, joten kaikki nousivat ylös veneeseen asti. Sitten siinä noin 30min tyhjää vedeltyäni ja ilmeisesti parven säikytettyäni päätin lähteä etenemään alkuperäisen suunitelman mukaan ja jatkoin syvänteen reunojen uistelua. Hetken aloin jo miettimään josko pitäisi kääntyä takaisin ja mennä fileeraamaan ahvenet kunnes tuntui isompi napautus siiman päässä. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt on hauki siiman päässä tai sitten tosi iso ahven. Mutta onnekseni ei kumpaakaan sieltä noussut, vaan erittäin hyvän kokoinen siika! Pieni paniikki tuli jo kun veneen vierelle sain ja näytti olevan huonosti kiinni, mutta sain onnekseni haavittua sen talteen. Nyt oli suupielet suuressa hymyssä, oma ennätys siika oli noussut veneeseen ja antanut vielä hyvän haasteen siiman päässä! Jatkoin vielä hieman aikaa uistelua ja sieltä nousi vielä yksi siika ja yksi ahven, jonka jälkeen kello olikin jo noin 20oo ja päätin jättää uistelun sikseen ja mennä esittelemään mökille muille saalistani ja jatkokäsittelemään kalat. Olihan nyt koossa jo viisi ahventa ja kaksi siikaa, tämä saisi riittää!

1,4kg siika 3cm vaapulla.

Tässä vaiheessahan oli pakko päästä punnitsemaan tuo jättiläinen ja sehän osoittautui 1,4kg siiaksi, selkeästi oma ennätykseni siis! Fiilis oli loistava! Vatsastahan löytyi sitten vielä iso läjä mätiä joka päätyi suolattuna pakastimeen, jotta pöpöt kuolevat ja pääsee nauttimaan siitä sitten smetanan kera!

Kaikki muut paitsi suurin siika päätyivät fileiksi ja välipalaksi mökkiläisille, mutta suurimmasta otin sisukset ja pään irti ja laitoin halsteriin maustettuna ja savun päälle. (Päätä en normaalisti irroita savustaessa, mutta kun tällä kertaa kala ei oikein olisi mahtunu halsteriin muuten). Mökillä kun ei savustuspönttöä löytynyt, niin nuotionkin päällä savustus onnistuu loistavasti. Kun ensin tekee hyvän hiilloksen ja sen jälkeen siihen alkaa mättämään leppää ja katajaa hieman kasteltuna niin se savuaa nätisti ja lämpöäkin piisaa kunhan tarpeeksi pitkään jaksaa savustella. Helpotti kovasti kun hiilloksen molemmille puolille laitto isommat pöllit minkä päälle halsterin pystyi laskemaan ja se hoiti itse itsensä.

Siika savustumassa halsterissa, namm!

Siikaa ja ahventa verkoilla juhannuksena

Elikkäs juhannuksena tuli mökillä ollessa kalasteltua jonkun verran, ei mitään pitkiä päiviä, mutta muutama reissu pikku vaapulla uistellen ja lisäksi yhdeksi yöksi verkot vesille.

Mökki sijaitsee Heinolan lieppeillä, järven vesi on erittäin kirkasta ja kasvejakaan ei liiaksi järvessä ole. Joten siis otolliset apajat siialle. Siikaa on sinne joskus aikoinaan istutettu, mutta siitä on jo useampia vuosia aikaa ja järvi on pinta-alaltaan kohtuullisen suuri. Nykyään kun sieltä siikaa saa niin kaikilla on ollut rasvaevä tallessa, eli siika on onneksi alkanut lisääntymään itse järvessä ja pitää kantaa yllä omatoimisesti. Järvellä ei myöskään hirveästi muut kalasta, silloin tällöin saattaa näkyä joku onkimassa laiturillaan tai satunnainen vene kerran viikonlopun aikana uistelevan, mutta suurta painetta siellä ei ole. Itsekkin olemme yrittäneet pitää kalastuksen niin, että verkoilla vähemmän ja mieluummin sitten uistelemalla tai heittämällä niin ei tule ryöstettyä liikaa kerrallaan.

Ensimmäisenä iltana kävimme viemässä kolme verkkoa (2*40mm ja 1*35mm) yön yli pyytämään ja uistelulle ei jäänyt siinä aikaa saunomisen ja mökille kotiutumisen ohessa. Verkot laskettiin järvessä olevan syvänteen myötäisesti. Muualla järvessä on noin 3m syvää pääosin, mutta syvänne jatkuu jopa 8metriin saakka ja päädyimme siihen, että siellähän ne siiat varmastikkin majailevat kun vesikin alkaa olla niin lämmintä. Seuraavana päivänä menimme vasta noin kello 15oo tarkistamaan verkot ja katsomaan, onko mitään tullut. Kun olimme ensimmäisen verkon ylös niin saaliimme oli siinä vaiheessa pyöreä nolla. Seuraava verkko alkoikin sitten loistavasti, siinä oli heti alussa kolme pulleaa ahventa aivan vierekkäin, tämän jälkeen muutama metri eteenpäin tuli kaksi siikaa noin metrin päässä toisistaan. Eteenpäin mentäessä vielä saman verkon lopussa oli kaksi ahventa lisää ja yksi siika, eli tässä keskimmäisessä verkossa oli yhteensä viisi ahventa ja kolme siikaa! Viimeisestä verkosta pullahti sitten vielä yksi siika ja yksi ahven ja kasassa oli maukkaat kuusi ahventa ja neljä siikaa. Kaikki kalat (myös siis siiat) olivat elossa vaikka kokemukseni on, että siiat kuolevat aika nopeasti verkkoihin. Tämä on varmasti paras saalis mitä olemme tuolta mökiltämme verkoilla saaneet yhdessä yössä. (Pohjoisessahan on sitten niitä järviä joihin kun verkot laskee jäiden lähdettyä niin voi nostaa siikaa jopa rosvoamiseen saakka yhdessä päivässä).

Verkoista tulleet kuusi ahventa ja neljä siikaa

Nuo 35mm ja 40mm verkot voisi vaihtaa kenties jopa 50mm verkoiksi niin nousisi siian koko isommaksi, tosin silloin jäisi iso osa maukkaista ahvenista saamatta. Ja kyllä tuonkin kokoiset on jo hyviä ruokakaloja! Nämä menivät fileiksi ja pakastimeen odottamaan pk-seudulle kotiin kuljetusta. Verkkoja ei tämän lisäksi enää laitettu reissun aikana, mutta uistelemaan ehdin sentäs ja siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa..

Korvasieniä kesäkuussa, onko niitä?

Ollut hirveitä kiireitä tässä viimeiset 4kk koulun ja töiden kanssa niin on päivittelyt jääneet todella vähälle, joku voisi jopa sanoa, että olemattomaksi. Nyt kuitenkin helpottanut hommat ja muutama päivä sitten kerkesinkin tekemään vuoden ensimmäisen korvasieni reissun. Hieman skeptisesti kuitenkin lähdin liikkelle, sillä usein korvasienet ovat olleet parhaimmillaan jossain vaiheessa toukokuuta ja itse olin liikkeellä vasta 4.6. ja pelkäsinkin, että sienet ovat jo menneet.

Itse lähden aina korvasienen metsästykseen niin, että vain lähden ajelemaan jonnekkin hieman syrjemmälle seudulle täältä Espoosta (ei sillä, etteikö Espoossakin paljon metsää olisi). Mutta kun korvasieniä lähden jahtaamaan niin haluan löytää metsähakkuita, ei aivan tuoreita vaan mieluusti noin 1-3v vanhoja. Mitä enemmän maata on käännetty niin sen parempi, usein kannot on jätetty maahan ja ne eivät olekkaan niin antoisia paikkoja kuin sellaiset aukeat, joissa kannot on revitty irti ja isoja kiviä siirrelty, jolloin on syntynyt hyviä kuoppia, joista itse ainakin olen useimmiten sieneni löytänyt.

Hyvännäköinen korvasieni apaja, sopiva rinne ja hiekkaisan näköinen alusta.

Näiden ehtojen täyttyessä, tekee paikasta vielä paremman se, jos alueella on aikaisemmin kasvanut pääosin havupuita ja tämän lisäksi hakkuu on hiekkapohjainen. Täysin multapitoisesta maasta ei korvasieniä yleensä löydä vaan se vaatii itselleen sopivan hiekkaisen maaperän. Vielä näiden lisäksi suosin itse aukeita, jotka on rinteessä koska jostain syystä useimmiten olen sieneni löytänyt rinteestä enkä tasaisesta maasta. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä alue näyttää hyvän oloiselta ja väriseltä, tumman ruskeisiin tai liian vihreisiin en useinkaan lähde koskemaan.

Eli nyt kun on selvillä millaista tavoittelen, niin seuraavaksi alueen löytäminen. Itse olen Karkkilan suunnalta löytänyt aikaisempina vuosina hyvin sieniä ja kun asiaa miettii niin sehän on hyvää hiekkaharju-aluetta, joten siinä varmaankin syy myös tälle hyvälle onnelleni. Elikkä hakkuualueet harjuisalla seudulla kuullostaa loistavalta, siellä on suurella todennäköisyydellä hiekkainenpohja - eli paras mahdollinen korvasienelle. Elikkäs ei muuta kuin tutkimaan, mistä löytyy paljon harjuja ja sitten sinne ajelemaan. Useinkaan siltä suurimmalta tieltä ei niinkään hakkuuaukeita löydy, vaan kannattaa mennä ainakin yhden pykälän pienemmälle tielle ajamaan hissukseen (siellä harvoin on myöskään ruuhkaa joten et häiritse ketään vaikka ajelisit hiljaa) ja sitten vain silmät tarkkoina katselee mistä löytyisi otollisen näköinen alue.

Tyypillinen näky, sieni kasvaa hiekkaisassa montussa.

Sienen löytäminen alueelta. Omalla kokemuksellani uskallan sanoa, että suurinosa sienistä ei ole tasaisella maalla vaan melkein aina ne ovat joko kannon/kiven/työkoneen jättämässä painanteessa tai ojassa. Ne myös usein kasvavat jotenkin hieman aukon kyljestä tai oksien tms alla. Elikkä kun on löytänyt hyvän alueen niin sieltä ensimmäiseksi aina kiertelen kaikki montut läpi ja koitan niitä katsella tarkemmin kuin muuta maata. Toki myös tasaiselta välillä niitä löytyy, mutta ne erottuvatkin selvästi helpommin kuin montun pohjalla muhivat joten tasaisella kasvavat sienet huomaat siinä samassa kun monttuja kiertelet.


Sitten itse reissuuni, lähdin siis ajamaan kohti Vihtijärveä ja sen ympäristöön olin päättänyt mennä etsiskelemään. Ajoin tietä joka menee välillä Klaukkala-Vihtijärvi ja siltä aina välillä poikkesin sivutielle ja ajoin sen päähän saakka ja katsoin jos löytyi jotain potentiaalisia paikkoja niin sitten vain menopeli parkkiin

Hieman liian kärsinyt sieni

tienlaitaan ja hiippailemaan hakkuuaukeille. Usein aukeat eivät olleet ihan pienen tien vieressä vaan osa näkyi pellon tjsp toisella puolen, jolloin joutui tietenkin varovasti kävelemään pellon laitaa pitkin varoen ettei tallo mitään pellolle istutettua. Ensimmäiseltä paikalta jonne pysähdyin en löytänyt kuin yhden huonosti voivan sienen, kiertelin isohkoa ja lupaavan näköistä aluetta varmaankin noin 40min ja sitten kun ei enempää alkanut löytymään niin päätin jatkaa matkaani.


Pitkää ei tarvinut etsiä kun löytyi taas ihan hyvännäköinen alue, mutta sieltä eikä senkään jälkeiseltä löytynyt mitään ja niihin meni noin tunti kun haravoin ne läpi. Korvasienet ovat sellaisia, että saattavat jollakin alueella olla yhdessä paikassa todella runsaana ja sitten muuten loppu hakkuu on aivan tyhjää, sen takia kiertelen alueita usein ainakin 2/3 pinta-alasta ennen kuin vaihdan paikkaa. Tässä vaiheessa alkoi usko jo hieman mennä saaliin saamiseen tältä päivältä kun yhden sienen olin löytänyt ja sekin oli saanut jäädä maahan huonon kuntonsa takia. Olin kuitenkin jo kolmella lupaavalla alueella pyöriskellyt. Seuraavaksi löysin tuon ensimmäisen kuvan paikan ja päätin käydä tarkistamassa senkin. Heti kun olin saanut pellon kierrettyä ja pääsin rinteen alapäähän niin sieltähän ojan pohjalta löytyi kolme sientä nätisti ottajaansa odottamassa. Tämä loi hieman uskoa lisää siitä, että kenties jopa menen kotiin hyvän saaliin kera! Kiertelin alueen aloittaen ojan tutkimisesta ja sieltähän löytyikin vielä muutama lisää. Sitten kiertelin itse rinteen, mistä löytyikin vain yksi ja tällä kertaa tuo oja olikin ollut parempi kuin itse rinne. Tästä kun pääsin takaisin autolle niin ajattelin, että pari aluetta vielä ja sitten takaisin kotiinpäin.
 

Hyvän hiekkainen korvasieniapaja.

Lähdin siis ajamaan kohti Espoota pikkuhiljaa ja tutkailin tilannetta, kunnes näin sitten isolle tielle saakka erittäin hyvännäköisen paikan ja päätin käydä sen kurkistamassa, kunhan sinne jotenkin pääsisi kun se oli aika kaukana tiestä. Löysinkin sitten pikkutien joka vei minua lähemmäs ja loppuenlopuksi pääsin ajamaan ihan viereen. Paikka oli varmaankin pari vuotta vanha rinteessä oleva hakkuu jossa jo hieman kasvoi vihreää, mutta oli erittäin hiekkaisan oloinen, etenkin rinteen puolesta välistä ylöspäin.Viereinen kuva otettu siis tältä paikalta ja tämä on jo puolen välin yläpuolelta. Rinteessä oli siis paljon tuollaista pientä monttua mistä hiekka paistaa läpi, erittäin hyvä! Innokkaana sitten edellisen paikan onnistumisesta lähdin käymään läpi aluetta ja ei mennyt hirveän pitkään kun jo ensimmäiset löytyi. Korvasienet olivat tälläkin kertaa kuopissa ja tasaiselta en löytänyt yhtäkään. Koko alueen haravoituani alkoi pussissani olla aika hyvä määrä jo sieniä ja päätin, että tämä riittää ja katsellaan myöhemmin uudestaan.
Tässä kesäkuisessa sienestyksessä alkoi olla sellainen ikäväpuoli, että vaikka en missään muualla ole vielä törmänny paarmoihin, niin noilla hakkuuaukeilla paarmoja oli käsittämättömän paljon! Eikä asiaa auttanut erittäin lämmin päivä ja se, että tuli oltua liikkellä ilman paitaa aurinkoa samalla ottaen. Joten ensikerralla taitaa offi olla mukana..

Tässä vielä muutama kuva reissusta, miten sienet osaavat piiloutua ja lopullinen saalis kotona pöydällä.

Saalis perkaamattomana kotona

Toisesta näkee vielä kuinka hyvin korvasienet välillä maastoutuvat ja siinä saa olla silmä tarkkana jos haluaa kaikki saada mukaansa!

Kolme korvasientä piilossa.

Vielä loppuun maininta, että korvasienet tulee sitten ryöpätä ennen ruoaksi valmistamista. Pelkkä kuivatus ei riitä vaan ryöppäys on kaikissa tilanteissa pakollinen. Ryöppäykseen löytyy ohjeita sienikirjoista tai netistä, itse en siihen ota sen enempää kantaa miten se hoidetaan.

Pilkkikauden avaus!

Huomenna koittaa se päivä kun viimein pääsee avaamaan tämän kauden pilkkimisen! Tarkoituksena on suunnata samoille seuduille mistä vuoden 2013 viimeisellä kalareissulla tuli kelpo hauki. Aloitamme siis kohtuullisen aamusta siellä ja ajatuksena on lähteä aivan rannan tuntumasta koittamaan josko ahvenet olisivat paikalla. Viime reissulla laitoimme paikan lupaavana pilkkipaikkana muistiin ja päätimme, että sieltä on yritettävä kunhan jäät tulevat, ja nyt pitkän odotuksen jälkeen kun eteläänkin on saatu pidemmän aikaa pakkasta ja lunta niin sinne uskaltaa varmasti mennäkkin. Saaliin suhteen toiveita on vain kaksi: Ahventa ja mieluiten paljon! Nyt kun olisi tarkoitus täyttää kaappia enempikin tuolla kalalla niin sellaisia yli 400gr ahvenia kun saisi useamman yksilön niin saisi pannulle sekä pakastimeen herkkua.

Huomiselle on luvattu oikein mukavaa noin -3 astetta pakkasta ja kenties vähän luntakin siinä, mikä ei haittaa kunhan nyt ei tolkuttomasti sada. Tuulen pitäisi olla hillittyä noin 5-7m/s eli sekin on helppo selättää. Nyt täytyy alkaa pakkaamaan eväitä ja vaatteita huomiselle aamulle valmiiksi. Tällä kertaa en aio palella joten aion ylipukeutua, se on paljon miellyttävämpää vähentää vaatetta kuin kärvistellä kylmässä.

Raporttia reissusta seuraa perästä kuvien kera!

Ps. pilkkinä aion luottaa tasuriin johon on vaihdettu vatsan alle itse tehty "väriläiskä"-koukku, tämän toiminnasta lisää myös myöhemmin.

Loppiaisena jänistä pyytämässä Porvoon kupeessa.

Elikkäs oli sovittu näin loppiaisen kunniaksi jänis jahtiin lähtö, lähtö oli aamulla noin kello 8:00 täältä Espoosta kohti Porvoota jahtipaikalle. Nyt kun lumet eivät vieläkään ollut tullut maahan niin eipähän ainakaan koira riko tassujaan jäiseen pintaan, eikä myöskään uppoa liian syvään lumeen, mikä saattaa viedä koiran ajo-fiiliksen jos jalat uppoaa kokonaan lumeen ja lumen pinta raapii tissit verille. Eikä tämä silloin ihmisellekkään ole mikään mukava reissu kun ei koira nauti työstään.


Jahti tulisi tapahtumaan kuuden hengen passiporukalla ja yhdellä koiralla. Kun pääsimme paikan päälle niin siellä olikin jo muut paikalla hieman etuajassa, mikä oli sikäli mukavaa, että pystyimme laskemaan koiran samantien vapaaksi kunhan vain ensin oli panta kytketty päälle ja tarkistettu "kuuluvuus". Hetken tauon pitäneenä koira lähti erittäin innokkaasti hakemaan ja säntäsi samantien ensimmäiselle pellolle vieressä, jota alkoi haravoimaan ja pyörimään ympäriinsä. Hetken pyörittyään alkoi näyttää siltä, että jänis on mennyt pellolta kohti läheistä metsää, sillä koira hakeutui kokoajan lähemmäs metsän reunaa ja alkoi innostua entistä enemmän. Koira sukelsikin metsään sisään ja gps:stä katsottuna sukelsi vain syvemmälle metsään, siellä noin 20min työskenneltyään kajahti ensimmäinen haukahdus, josta sitten ajo alkoi. Olimme miehittäneet metsän ja pellon "pääty pisteet" sekä metsäautotien varren, josta usein jänikset pakenevat. Ajo pysyi kuitenkin metsän puolella tiuhaa sykeröä kännykän näytölle piirtäen ja ei auttanut kuin odotella jäniksen säntäävän toivottavasti ketjuamme kohti. Noin 30min ajon jälkeen ajo päätyi kallion jyrkänteelle ja tämän jälkeen koira hiljeni täysin, se yritti etsiä ympäristöstä kovasti jälkiä, mutta ilman tulosta, jänis oli ollut tällä kertaa ovelampi.

Seuraavaksi otimme koiran luokse ja lähetimme toiseen suuntaan, jälleen kerran pellolle kylläkin. Pellolta alkoi haju löytyä kohtuullisen nopeasti ja noin 15min työskentelyn jälkeen kajahti taas ajo käyntiin, itse olin tässä vaiheessa vielä aivan siirtymä vaiheessa kohti passipaikkaani, joka oli noin 1km päässä laitimmaisena ketjussa. Ei auttanut kuin lähteä rivakasti taittamaan matkaa kohti passipaikkaani, ettei jänis ehtisi juosta paikkani ohi, sillä ajo eteni täsmälleen siihen suuntaan missä minun piti. Ajo alkoi hiljentyä minun kävellessä kohti paikkaani ja hetken kuluttua ei kuulunut enää ääntäkään. Jatkoin kävelyä kohti määränpäätäni, mutta en niin kiireellä kuin aikaisemmin, kun pääsin metsän takaa lähemmäs paikkaani niin näin noin 400metrin päässä koiran juoksevan suoraan minua kohti kovaa metelöiden ja ajavan täysillä. Tajusin, että koira olikin vain tehnyt erittäin pitkän lenkin ja sen takia ajoa ei kuulunut kunnes nyt pääsin avarammalle kohdalle. Minulle alkoi tulla kiire kun passiini oli vielä noin 100metriä matkaa ja koira juoksi suoraan sitä kohti, nyt jouduin hidastamaan vauhtia ja tarkkailemaan missä jänis on. Vaikka minun ja koiran välissä oli lähes pelkkää tummaa käännettyä peltoa, en vain nähnyt jänistä missään, kunnes yhtäkkiä se ampaisi keskeltä peltoa taas liikkeelle hirveätä vauhtia juuri ennen kuin koira pääsi sen kohalle, nyt ne molemmat olivat tulossa melkein suoraan minun passiani kohti, joten päätin lähteä juoksemaan muutaman puskan suojassa kohti peltojen välistä ojan risteymää.

Kun pääsin noin 20metrin päähän ojasta niin pysähdyin, poistin varmistimen haulikosta ja nostin asetta kohdalleen ja jäin odottamaan jännittyneenä. Jänistä ei taaskaan näkynyt, mutta koirasta kuuli, että ne olivat edelleen tulossa minua kohti, hetkenä minä hyvänsä jänis loikkaisi esiin! Ja sieltähän se saapuikin, tosin ojan "väärällä" puolella, eli kauemmalla laidalla, johon se myöskin pysähtyi odottamaan taas koiraa. Jostain syystä vain hetken odoteltuaan jänis loikkasi ojan "oikealle" puolelle vain noin 20metrin päähän minusta, mutta ennen kuin ehdin ottaa kunnon tähtäystä siihen, niin se jo painoi itsensä aivan pieneksi maata vasten, jolloin koko eläimestä ei näkynyt minulle mitään, jäin siis yhä odottamaan. Samalla selvisi, ettei jänis ollutkaan jänis vaan rusakko, ja vieläpä hyvän kokoinen sellainen! Koira jatkoi lähestymistään ja kuullosti kuin se olisi aivan vieressä jo ja viimein rusakko nosti päänsä ja lähti hyppäämään poikittain minusta katsottuna, jolloin sain hyvän paikan ja ammuin, ensimmäisellä ei tapahtunut mitään, joten nopeasti tyhjensin toisenkin piipun jolloin tuli hyvä osuma ja jänis pysähtyi siihen pellolle. Vain hetken perässä tuli koira ja alkoi tuttuun tapaansa sukimaan ja pesemään kaveriaan. Ko. ajokoira ei tunnu ikinä haluavan mitään pahaa saaliille, eikä ala repimään karvaa vaan ennemminkin alkaa juuri pesemään toista. Hetken annoin koiran rusakkoa sukia vuolaasti samalla kehuen sitä, jonka jälkeen nappasin elukan käteeni ja lähdin kävelemään kohti nuotiopaikkaa. Siellä sitten katseltiin elukkaa ja ryhdyin suolestamaan ja nylkemään sitä, sillä välin kun loppu porukka alkoi katsella, että minne koira seuraavaksi vietäisiin. Koira sai luonnollisesti herkkupaloja kuten sydämen, maksan ja keuhkot.

Muut lähtivätkin siitä uudestaan päästämään koiraa ja minä jäin hoitamaan saalistani. Kun olin saanut homman hoidettua ja rusakon muovipussiin niin lähdin muiden perään, jotka olivat menneet tällä kertaa metsään sisään ja passittaneet metsän laidan oletetuilta reiteiltä. Tämä metsä oli sama kuin missä koira oli aikaisemmin hukannut ensimmäisen ajonsa ja se olikin huono idea, sillä koira hakeutui vain kokoajan etsimään sitä ensimmäistä ajokaveria, jota ei kuitenkaan onnistunut vieläkään löytämään. Noin tunnin kuluttua päätimme tältä päivältä viheltää pelin poikki ja paistaa makkarat, jonka jälkeen suunnattiin kohti kotia.

Tällä kertaa tuli iso saalis.

Kotona sitten vielä paloittelin rusakon hieman pienempiin paloihin ja otin siitä erikseen, neljä koipea, ulko- & sisäfileet sekä itse torson, josta on siis kaula leikattu edellämainittujen lisäksi pois. Palaan lähipäivinä asiaan Rusakkopadan merkeissä, johon kuluu nuo koivet sekä torso.

Kuvassa fileet (hieman yli 500gr), torso (n. 1,5kg) ja koivet n. (1,2kg)

Klassinen itsenäisyyspäivän kalareissu! Päivämäärää ei varmastikkaan tarvitse laittaa, vuosi 2013.

Kun ei itsenäisyyspäivänä ollut mitään kummempia ohjelmia suunitelmissa, niin päätin ehdottaa isälleni, josko aloitettaisiin uusi hieno tapa ja käytäisiin itsenäisyyspäivänä merellä kalastamassa, nyt kun oli tilanne, että lämpötila oli noin 1,5astetta ja tuultakaan ei rantojen läheisyydessä ollut oikein laisinkaan. Merelle lähtiessä noin kylmällä säällä kuitenkin takaraivossa onneksi oli tunne, että nyt on syytä pukea paljon päälle. Mietimme, että tällä kertaa ei lähdetä hakemaan kuhaa vaan isoa haukea, normaalista poiketen. Haukea olemme isän kanssa viimeksi yhdessä kalastaneet varmaan noin kymmenen vuotta sitten, kun tapasimme aina välillä käydä merellä nimenomaan hauen perässä ja ruovikoita koluten. Nyt oli tullut se aika taas, M&K-lehdessä oli ollut juttua kuinka suuret hauet voi yllättää näin hieman ennen jäiden tuloa helpommin kuin normaalisti. Tällä kertaa oli siis enemmmän "urheilusta" kyse kuin pyytämisestä.

Laskimme veneen Sipoonlahteen noin kello 12:30 ja päätimme nyt kuitenkin hieman uistella tuttuja kuha-apajia samalla kun mietimme minne lähdemme haukea hakemaan. Uistellessa kaikuluotain meni "sekaisin" ja näytti kaloja kokoajan ja jokapuolella, mutta siiman päässä ei tuntunut mitään, joten päätimme lähteä lahdesta ulos katselemaan läheisiä rannikoita. Sipoonlahden edessä löytyy Käringholmen ja Lilla Käringholmen (Kartassa nro 1) joissa ainakin toisessa on mökki, joten aivan kiinni ei kehtaa mennä, mutta siitä lähistöltä koitimme hieman heitellä ruovikon laitaa ja tutkiskella tilannetta, mutta ilman vastakaikua. Kohtuullisen nopealla tahdilla siirryimme seuraavaan (kartassa nro 2) paikkaan ja lähdimme lännestä itään seulomaan heittämällä taas rantaa läpi, mutta taaskaan ei tullut tärpin tärppiä. Tästä siirryimmekin taas hieman enemmän itää kohti ja sieltä löytyikin erittäin hyvännäköinen apaja odottamassa vain meitä, vesillä ei näkynyt koko päivän aikana muuten yhtäkään muuta venettä, pitäisiköhän muidenkin ottaa tavaksi tämä itsenäisyyspäivän kalastus? Apajan nimi on ilmeisesti Bastuviken (kartassa nro 3) ja lähdimme etenemään kohti lahtea aivan hitaasti valuen kevyen tuulen työntämänä kallion reunaa pitkin ja samalla taas uistinta tarjoten, tälle apajalle soimme hieman pidemmän kalastusajan, sillä se vain vaikutti varmalta paikalta vaikka ei siiman päässä mitään ollutkaan vielä ollut. Niin tähän väliin tosiaan huomautus, että vieheenä toimi tähän saakka vaappu, ja kun ei kerta niillä ollut tullut lainkaan tulosta niin oli aika koittaa eri lusikoita ja jopa jigejä, mutta kaikilla sama tarina, tyhjää täynnä! Aloimme jo olla sitä mieltä, että kiva ulkoilu on tullut tehtyä, mutta ei täältä saalista kyllä olla saamassa, mutta päätimme yrittää vielä tuon pienen niemen takaa, joka on kartassa numeroiden 3 ja 4 välissä, eli siirryimme siis paikalle nro 4 (kuten kartassa).

Tuolla oikeassa laidassa siis tämä "paikka nro 4"

Isäni jo sanoi, että ei itse aio enää heittää, mutta minä voisin hyvin heitellä ohuen lahden läpi, lahti oli kummaltakin puolelta aika hyvin kaislan peittämä joten se olisi nopeasti haravoitu läpi. Kun sitten olin saanut vaapun takaisin siimaan niin heitin ensimmäisen, hieman epäonnistuneen ja lyhyeksi jääneen heiton keskelle kaislikoiden väliin, eikä siinä mennyt edes kolmea sekuntia kun oli kala kiinni. Hetken riuhdottuaan kala oli kuitenkin ikävä kyllä irti, oliko sitten sillä tekemistä, että olin niin yllättynyt kuinka huonolla heitolla, saaliin toivo luovutettuna ja vain huvikseen heittäessä se sitten nappaakin samantien ja vastaiskun tekeminen myöhästyi radikaalisti. Tämän nähtyään kun veneessä käännyin ympäri niin siellähän se isäkin taas nosteli vapaansa ylös telineestä ja aloimme käymään paikkaa läpi. Annoin ensimmäisen iskupaikan "jäähtyä" hetken aikaa enkä tarjonnut sinne heti perään uudestaan vaan heitin noin viisi heittoa muualle ja sitten kun iskin vieheen uudestaan ensitreffi-paikkaan niin sama miellyttävä tärähdys tuntui ja taas oli peli käynnissä. Kun hauki sitten viimein läheni venettä niin paljastui se ihan kelpo kokoiseksi, vaikka ei nyt mikään ennätys kala ollutkaan niin kuitenkin päästiin yli kolmen kilon, ja kyllä se sillä hetkellä tuntui erittäin hyvältä päivän uurastuksen jälkeen!

Lötkö haavin pohjalla.

Kelpo kala!

Normaalisti haukia en juurikaan syö enkä kalasta, mutta nyt kun kerta olimme vartavasten haukea lähteneet hakemaan, niin olisihan se tyhmää sitten olla kalaa mukaan ottamatta, joten ei muuta kuin taju pois ja veret pois.











Tämän jälkeen kolusimme paikkaa vielä noin puoli tuntia, kunnes totesimme pimeän alkavan lähestyä ja reissun olevan siinä, . Vanhempieni pihaan päästyämme aloin fileeraamaan kalaa ja päätin tehdä nahattomia fileitä, jotka päätyisivät paistinpannulle runsaaseen rasvaan ja suolaan. Avatessani kalan huomasin sen sisältävän paljon mätiä, joten ei muuta kuin pakasterasia esiin, mädit talteen ja pakastimeen ja fileet toiseen purkkiin.

Aarteet täältä lähtivät pakastimeen.

Pituutta kalalle oli kertynyt noin 80cm

Viimeisimmän pohjoisen reissun kuva saldoa kun eivät edelliseen tekstiin ehtineet..

Viimeisimmän pohjoisen reissun kuvia tosiaan seuraavassa, useampi ei liity suoraan metsästykseen, mutta eipä siltä reissulta saalistakaan itselle suotu joten parempi esitellä muita nautintoja!

Ensimmäisenä päivänä baikal ij-58:a ulkoiluttamaan

Nuotiolla maistuu lämmin glögi!

Kuusinkijoki lumen keskellä

Lintuja etsimässä varvikossa..

Olimpa niin onnekas, että yhtenä päivänä sain naikkosenkin mukaan matkaan!

Pohjoisen lintureissun tuloksia, vai oliko niitä laisinkaan..

Jutun kirjoittaminen on venynyt ja venynyt kun on ollut muutto, joulu ja uusivuosi kaikki tähän samaan noin 1,5kk pakettiin laitettuna. Huono tekosyy olla kirjoittamatta, mutta ei vain ole ollut aikaa avata konetta ja istua rauhassa alas. Nyt sen sijaan alkaa taas löytyä aikaa ja täytyy muutama reissu tänne purkaa ennen kuin unohtuu..

Pohjoiseen päästiin todella vielä viimeisiä lintuja etsimään lokakuun lopussa. Ikäväksemme Kuusamon tienoolla oli noin polveen asti lunta metsissä, eikä sekään niinkään haitannut, mutta se seikka, että kun lämpötila oli välillä käynyt plussalla ja mennyt sitten takaisin pakkasen puolelle niin lumen pinnalle oli muodostunut järkyttävän kovaa ääntä pitävä kova pinta. Jokaisella askeleella metsässä kuului varmasti kilometrin päähän linnun korvaan kantautuva KRÄKS, KRÄKS ääni ja normaali syksyisin harrastama haulikon kanssa metsässä hiippailu ei tuottanut tulosta. Lintuja ei päässyt edes näkemään ja tuntui kuin metsät olisivat aivan tyhjillään, mutta siitä ei voinut olla kyse, sillä autolla kun ajeli niin tien vieressä oli kohtuullisen paljon elämää. Harmi ettei siitä päässyt haulikon kera nauttimaan. Noh, kun ei kerran "perinteinen" haulikon kanssa hiippailu tullut kyseeseen (tajusimme tämän kahden metsässä vietetyn päivän jälkeen, kun ainoat näköhavainnot olivat makkaroista, nuotiotulesta ja lämpimästä glögistä...) niin päätimme lähteä kiertelemään aukeampia paikkoja .222:t selässä.

Itseasiassa ollakseni rehellinen niin näimmehän (ja saimme  myös) yhden pyyn haulikoilla. Muistaakseni se oli toisen päivän aamu kun olin pakkaamassa autoon päivän reissua varten tavaroita niin kaverini käveli hieman perästäni ja pysähtyi puolessa välissä pihaa paikalleen ja alkoi lataamaan haulikkoaan, mitä hieman ihmettelin autolta tilannetta katsellessani. Seuraavaksi hän kääntyi metsää kohti ja ampui kertaalleen, jonka jälkeen olin entistä hämmentyneempi, sillä itse en ollut nähnyt pihan lähellä liikkuvan yhtikäs mitään. Seuraavassa hän sitten käveli jo luokseni pieni pyy käsissään ja kertoi sen lentäneen 3metrin päästä häntä pihan läpi vain noin 5m metsän sisään ja jäänyt siihen ihmettelemään.

Takaisin .222 reissuun.. Elikkäs luovutettuamme haulikoiden suhteen, jotka olivat nyt takakontissa mukana vain tottumuksen vuoksi. Päätimme lähteä etsimään harvaa metsää, jossa olisi paljon peltoja yms aukeita paikkoja, jonne linnut olisivat nousseet laidalle istumaan puihin. Autolla ajaessa näimme useamman linnun istuskelevan aivan tien vieressä puussa, parhaimmillaan kolme uros metsoa istuivat lähes vierekkäin latvassa, mutta nämä linnut ei meitä lohduttaneet, tieltä kun ei saa ampua ja olisi muutenkin kyseenalaista ja laitonta ajella autolla ympäriinsä ja ampua jokainen lintu heti tien vierestä. Tutuilta olimme kuulleet missäpäin teeriparvet viettivät aikaa ja kiertelimme näitä lupaavia alueita. Muutaman kerran pääsimme jo hiipimäänkin kohti kaukana siintävää parvea, mutta kaikilla muilla kerroilla paitsi kerran linnut lähtivät jo liian hyvissä ajoin liitelemään pois. Tämä "paitsi kerran" olikin sitten niin, että saimme kaverin kanssa koukattua metsän suojassa jonkun valmiiksi kävelemää polkua pitkin (jolloin lumikaan ei ratissut niin tuhottomasti kävellessä) noin 100 metrin päähän kolmea puussa nököttävää teertä. Homma meni pieleen siinä vaiheessa, kun latasin aseeni ja asetuin makaamaan lumen peittämän ison kiven päälle missä sain erittäin tukevan ja hyvän asennon, jonka jälkeen hain alimmaisen teeren ristikon keskelle ja koska etäisyys oli arvioni mukaan aika lähellä sataa metriä ja ase oli kohdistettu ko. matkalle niin asetin tähtäimen aika keskelle siluettiä ja aloin puristamaan liipaisinta pikku hiljaa. Laukaus tuntui erittäin hyvältä ja tukevalta, mutta lintu ei tippunut. Siinä samassa kun lähdin lataamaan asetta niin koko kolmen teeren pieni parvi lähti lentoon pois päin meistä. Enempää tilanteita ei tullut koko reissun aikana itselleni, eli toisin sanoen itse jäin vaille saalista, mutta onneksi tuli silti monen monta mukavaa ja hauskaa tilannetta koettua metsiä pitkin kävellessä.. Ja tietääpähän ensi kerralla taas enemmän kun lintua pääsee pyytämään taas syksyllä 2014!

Kuvia löytyy täältä