perjantai 30. syyskuuta 2016

Metson metsästys, kanalinnustus jatkuu!

Noniin, hetkeksi aikaa olin kanalintujahdin katkaissut kun koin tärkeämmäksi saada tuota koiraa koulutettua hirvelle ja saada sille tuloksia tällekkin kaudelle. Samana päivänä kun koiralleni sain tämän kyseisen haukun jossa pannastakin akku loppui niin vein koiran takaisin mökille ja lähdin itse kanalintuja jahtaamaan, haaveissani metson metsästys.

Metsoja oli nyt näkynyt tällä reissulla metsässä liikkuessa / autolla ajaessa jopa enemmän kuin teeriä, joten päätin ottaa mukaan kiväärinkin tälle reissulle selkään ja lähteä kiertelemään hakuuaukeiden ympäristöä toivoen sieltä lintua löytyvän. Muutaman tunnin taivallettuani en ollut nähnyt ensimmäistäkään lintua ja ajattelinkin siirtyä hieman eri paikalle yhden vaaran toiselle puolen. Vaaran yli kulkee sähkölinjat joiden alus on hakattu puista kokonaan joka tekee siitä miellyttävän helpon kävellä, joten päätin suunnata sinne ja taivaltaa siitä nopeasti päämäärääni. Kuitenkin kun olin päässyt linjojen alle ja ehtinyt kävellä noin 100m niitä pitkin, huomasin rinteessä liikkuvan jotain mustaa. Painuin äkkiä maahan kannon taakse ja laskin haulikon käsistäni samalla kiväärin selästä käteen sujauttaen. Säädin kiikarin 10x suurennokselle ja aloin haravoimaan rinnettä. Hetken aikaa makoiltuani ja tilannetta tutkittuani sydän pompahti! Siellähän ukkometso hypähtelee rinteessä hieman edestakaisin pyrstö pystyssä ja esiintyy kuin ei välittäisi siitä mikä/kuka sen näkee. Hiljaa latasin kiväärin ja otin linnun ristikon keskelle, etäisyyttä oli hieman yli 100 metriä ja tälle matkalle ei tarvitsisi ottaa huomioon luodin lentorataa vaan tähtäyspiste olisi käytännössä osumapiste. Kiväärinä toimi siis 30-06 Sako A7 jossa kokovaippainen rangepaukku piipussa. Hieman edessä oli risuja ja jouduinkin odottamaan, että metso hyppäisi hieman sivummalle jolloin olisi suora linja eikä riskiä epäonnistumisesta ainakaan ulkopuolisista tekijöistä johtuen. "NYT!" Kuului pääni sisältä ja puristin liipasimen pohjaan. Laukauksen jälkeen kiikarin läpi näkyi kuinka osuma oli tullut ja metso pyörähti rinteessä pari kertaa päätyen kiven taakse, onnistumisen tunne oli todella suuri, mutta samalla mieleeni palasi ajatus siitä, kuinka välillä kanalinnut ottavat jalat alleen ja lähtevätkin juoksemaan karkuun hyvänkin osuman jälkeen, josta et olisi niiden ikinä uskonut selviävän. Jäin siis paikalleni vielä hetkeksi makaamaan ja tutkailin tilannetta kiikarin läpi, muutaman minuutin kuluessa en kiven miltään puolelta nähnyt mitään liikettä joten päädyin metson olevan edelleen siellä. Lähdin kävelemään rivakasti kohti oletettua saalistani haulikko kädessäni ja kivääri takaisin selkään laitettuna. Kun olin päässyt noin 50 metrin päähän niin hakatun alueen laidasta samalta etäisyydeltä lehahti kaksi koppeloa lentoon, ne olivat ilmeisesti olleet kokoajan puussa katsomassa tätä showta enkä ollut niitä huomannut kun oli niin suuri kiihko tuosta ukkometsosta! Vielä lähemmäs käveltyäni joku iso lintu pomppasi hieman kauempaa maasta vielä ja katosi puiden taakse, en vieläkään nähnyt ampumaani lintua ja aloinkin miettiä oliko se nyt hemmetti jotenkin selvinnyt ja lähti nyt karkuun!? Rivakasti perille päästyäni kuitenkin pelkoni hellitti ja totuus paljastui! Ukkometso makasi komeasti maassa paikallaan, yksi hienoimmista tunteista tähän astisen metsästysurani aikana, viimeinkin tuo oli saavutettu, ensimmäinen ukkometso!


Tutkailin hieman linnun kokoa ja sehän oli oikein kunnioitettavan kokoinenkin, päätin, että tämä riittää tältä päivältä linnustuksesta sillä eihän saa ruveta liian ahneeksi. Osuma oli tullut suoraan jalan ja ruhon liitoskohtaan ja lävistänyt siitä koko linnun tullen samaiselta kohdalta toiselta puolelta ulos, eli onneksi olin välttynyt samassa myös osumasta rintafileisiin mitä hieman pelkäsin kun kiväärillä ammuin. Suolestin linnun ja nostelin sisuskalut puuhun, ettei koirat liikkuessaan herkuttele niillä, sydämen tosin otin tottakai mukaan (monet ottavat myös maksan, mutta itse en ole oikein maksa-ihmisiä). Mökille takaisin päästyäni laitoin linnun riippumaan ja samalla punnitsin sen, ilman sisuksia painoa näytti olevan 3,9kg eli siis todella hyvän kokoinen kaveri.

Myöhemmin paloitellessani lintua jouduin jaloista hieman lihaa veistämään pois osumakohdasta, mutta aika pienillä lihahävikeillä selvisin tällä kertaa, ja ne rintafileet, ne olivat todella suuret! Laitan lihoista myöhemmin kuvia tulemaan kun niistä ruokaa alan laittamaan, tällä hetkellä ne ovat pakastimessa vakuumissa, joten niistä ei paljoa kuvia ole järkeä laittaa.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Kanalinnun metsästys jatkuu, mikä haulikoko kanalinnulle

Kohtuullisen hyvin alkaneen kanalintukauden avauksen jälkeen tuli lähdettyä uudemman kerran iltametsälle, tällä kertaa suunnaksi valikoitui tuollainen vanhempaa ja hieman avarempaa metsää oleva palsta, jossa suo oli keskellä ja tämä mukavasti käveltävä ja helpommin ammuttava metsä kiersi tätä. Usein metsoa ja teertä hakiessa on hyvä valita tämän tyyppinen metsä, sillä näissä paikoissa itse olen näihin lintuihin eniten törmännyt (näissä metsissä on usein marjaa todella paljon ja sitähän linnut tuppaavat syksyisin syömään ennen kuin lumet tulevat maahan). Alku oli taas samanlaista kuin aikaisemminkin, lintuja ei pomppinut kaukaa eikä läheltä, mutta maasto oli vain niin lupaava, että oli pakko jatkaa. Noin kolmen tunnin kävelemisen jälkeen ensimmäinen lintu pöllähti ylös, se lähti metsäautotieltä noin 60metrin päästä minusta ja liitelikin sitten samantien puulinjan yläpuolelle ja katosi näkyvistä, kävelin metsästä tielle katsomaan josko näkyisi lintujen jätöksiä ja täten itselle osoittaisin ja motivoisin itseäni, että täällä todella on lintua kun kyseessä oli aivan uusi alue minulle. Jätöksiähän löytyi paljon, niin teeren kuin metsonkin, liiloja pötköjä jotka olivat siis mustikan värjäämiä, hyvä merkki! Painuin takaisin metsän puolelle ja lähdin suuntaamaan kohti kauemmas lentänyttä uros teertä, tai ainakin sen suuntaan. Puolen tunnin kävelyn jälkeen tiheän kuusen tyvestä pomppasi kaksi naaras teertä ilmaan ja toisen niistä sainkin ensimmäisellä laukauksella tiputettua, mutta kun aloin tähdätä toista niistä niin se olikin ehtinyt jo sen verran etäälle ja lensi ikävästi viistosti puiden takana että laukausta oli turha yrittää. Aloinkin etsimään tippunutta lintua, olin hyvin varma, että osuma oli ollut hyvä ja saalis oli tullut, mutta linnun löytäminen ei ollut helppoa. Mietin tarkkaan mistä kohtaa olin ampunut ja missä kohdassa lintu oli ollut kun siihen osuin. Kävelin ristiinrastiin edestakaisin järjestelmällisesti aluetta millä epäilin linnun olevan, mutta lintua tai edes sulkia ei näkynyt missään, jatkoin etsintää ja ensin löysin haulikupin joka oli hieman sivummalla kuin ajattelin, toki haulikuppi lentää hieman sivuun eikä suoraan laukauksen suuntaan, mutta päätin ottaa siitä suuntiman ja haravoida hieman sivummalta kun ei aikaisempi etsiminen ollut tuottanut tulosta. Lopulta lintu löytyikin maasta mustikkavarpujen seasta, usein naaras linnut ovat vaikeampia löytää maastosta, sillä ne todella sulautuvat sinne hyvin ollessaan paikallaan. Teeri oli hengetön ja saalis oli tullut!

Tässä vaiheessa ilta alkoi olla jo sen verran pimeä, että päätin ottaa teeren vain saalispussiin reppuuni ja lähteä takaisin kohti autoa, minne oli matkaa kuitenkin vähintään tunnin kävely. Paluumatkalla joku lintu pöllähti kauempaa ilmaan, mutta oli jo liian pimeää ampua ja etäisyyskin aivan liian pitkä. Joten saaliiksi tuli tämä yksi naaras teeri, johon olin hyvin tyytyväinen, nyt puuttui enään se metso niin olisi tälle kaudelle jo koko kolmikko koossa mitä täällä päin tulee ammuttua. Riekko kun on rauhoitettu ja esiintyy hyvin harvalukuisena.

Oma kanalinnustus ei ole sitä maailman tehokkainta kun tyylinä on vain lähteä metsään etsimään pomppulintuja, mutta omasta mielestäni silti yksi mukavimmista jahtimuodoista, suosittelen vahvasti kaikille ottamaan haulikon käteen ja suuntaamaan vanhoihin avariin metsiin, joista löytyy hieman isompia kiviä, kumpuja ja etenkin katajikkoja ja pienempiä tiheitä kuusia. Useimmiten linnut lähtevät jonkun näkösuojan takaa tai juuresta liikkeelle kun metsässä kävelee, joten ase kannattaa pitää erityisen valmiina siinä vaiheessa, kun lähestyt metsässä aluetta, jossa näitä on enempi.

Haulikokona suosittelisin ainakin alkukaudesta pitämään haulikokoa 5, joka on siis tuon 3mm. Sillä voi huoletta ampua niin metsäkanalinnut kuin jäniksetkin, eli toimii lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Loppukaudesta välillä tuntuu, että onko sitten kyse nahan vai sulka/karvapeitteen paksuntumisesta niin voi haulikooksi valita jo hieman isomman, jänikselle, teerelle ja metsolle kenties jopa 3,5mm. Pyytä en kuitenkaan isommalla kuin 5 koon haulilla alkaisi ampumaan, ja tuolla vitosellakin kannattaa antaa pyyn mennä hieman kauemmas ennen kuin ampuu. Olen joskus ampunut pyytä innostuksissani hyvän hiipimisen jälkeen liian läheltä puun oksalta ja siinä ei ole mitään järkeä, saaliista kun ei silloin jää oikein mitään syötävää. Jos haulikoot eivät ole hallussa niin täältä löytyy hyvä taulukko niiden tutkimiseen. Itse muistan haulikoot siten, että 5=3mm ja luvut menevät käänteisesti, eli aina kun haulikoko nousee yhdellä numerolla, pienenee haulin halkaisija aina 0,25mm. Ja tosiaan vielä, mitä pienempi haulikoko, sen enemmän hauleja sinulla on, eli pienemmällä haulien halkaisijalla haulien muodostama "peitto" on suurempi, eli todennäköisemmin useampi hauli osuu kohteeseen.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Jämtlanninpystykorva toinen syksy metsästäen, ikää hieman yli 18kk

Noniin, sitten taas aiheeseen joka on minulta vienyt viime vuoden metsästysajan sekä tältäkin vuodelta jo suuren osan. Eli tietenkin tuon pennun metsä(stys) kokemuksiin. Viime vuodelta käteen jäi hirven kanssa työskentelystä 2 tapausta, toinen todella pikainen ja toinen hieman pidempi. Nyt tänä vuonna tavoitteet ovat hieman korkeammalla, alkaahan tytöllä olla jo ikää hieman enemmän joten voi odottaakin enemmän.

Ensimmäiset metsäreissut menivät löytämättä elukoita ja hakulenkkikin oli vain noin 300-400m linnuntietä suurimillaan, eli ei järisyttävän isoa, mutta ei nyt onneksi aivan jaloissakaan pyörinyt. Olin ehkä hieman toivonut suurempaa hakua jo heti nyt alkukauteen, mutta näillä on mentävä, onhan kaveri vielä pentu. Nopeudessa ei ole valitettavaa, sinne se metsään lähtee hyvää vauhtia ja tämän lisäksi ei juoksentele teitä pitkin ja on helposti ohjattavissa haluttuun suuntaan. Kiinniantaminen sen sijaan oli rasittavan huonolla tasolla, ei meinannut millään antaa kiinni vaan tuli vain katsomaan lähelle, jonka jälkeen lähti taas omille teilleen.

Onneksi sitten noin viidentenä metsäpäivänä löytyi tuoreat jäljet, jolle pääsin päästämään. Näitä jälkiä seurasi noin 1,5km, jonka jälkeen tuli uupumus vastaan ja palasin omia jälkiä pitkin nätisti takaisin. Koira oli tätä ennen ollut metsässä jo noin 3tuntia ja ymmärrettävästi alkoi jo väsyä suojuoksujen jälkeen. Näitä jälkiä ennen oli hakukin jo parantunut, ehkä keskimäärin noin 300-400m edelleen etäisyys, mutta nyt sekaan oli alkanut tulla pidempiä kilometrin juoksuja väliin enemmän. Noh, ei päästy hyödyntämään näitä tuoreita jälkiä sen enempää, vaan otin koiran autoon ja suunnattiin mökille takaisin. Muutaman päivän päästä tästä, löytyi uudet tuoreat jäljet (yksinäisen hirven) ja sinnehän sen päästin taas, tällä kertaa jo hieman illan hämärtäessä. Näistä jäljistä hullaantui todella paljon ja katosikin samantien metsään vauhdin ollessa yli 20km/h lähes kokoajan jäljittäessä. Noin 1,5km päästä löytyikin elukka ja nuo korviahivelevät löytöhaukut kantautuivat metsästä, JES! Ikävä kyllä, sellaisen 3min haukkumisen jälkeen otti hirvi jalat alleen ja lähti painamaan koira perässä ja about 3km seuraamisen jälkeen autotien ylityksen kohdalla koira jätti hirven ja lähti tulemaan takaisin. Koiran tullessa takaisin vuolaat kehut ja ansaitulle ruoalle mökille takaisin.

Sitten tuli muutaman viikon tauko ilman metsää kun olin Helsingissä jälleen, mutta onneksi nyt kanalintukauden avaukseen lähtiessä koira oli luonnollisesti mukana. Koitin jakaa aikaa enemmän koiralle ja hieman vähemmän kanalinnuille. Nyt olimme Kuusamossa ja siellä hirvikanta on huomattavasti parempaa kuin toisaalla jossa aikaisemmin olimme. Kaksi kertaa meni ilman löytöä, hakulenkin ollessa välillä parempaa, välillä huonompaa, ehkä tulee annettua hieman liikaa metsää koiralle kun on rajattu aika mitä voi reissussa olla niin tulee usein hieman väsytettyä sitä liikaa. Mutta sitten kolmannella kerralla tapahtui, päästin koiran irti ja se tekikin ensin muutaman tuollaisen 300m etäisyydellä käyneen lenkin (seisoin siis koiran päästäessä tuolla keskellä alhaalla jossa nuo muutama pienempi lenkki näkyykin). Kun muutama pienempi lenkki oli tehty lähti koira suoraan etelään lenkkiä tekemään, sitten se lähti itää kohti kovalla vauhdilla, mutta kääntyikin nopeasti ympäri (tässä vaiheessa ajattelin edessä olleen linnun) onnekseni se jatkoikin entistä kovempaa länttä kohti ja painoi sitten pohjoiseen jossa numerolla 1. on merkattu mistä hirvi löytyi. Tuon ensimmäisen pätkän etenemiseen meni noin 20min haukkuen sellaista 80-90krt/min. Eli hirvi pysyi rauhallisena tilanteessa, sitten ne juoksivat hetken aikaa ja 2. pätkä oli myös noin 20min pitkä haukkua ja rauhallista 1-3km/h etenemistä, eli nyt oli koira saanut pysäytettyä uudestaan, sitten kuitenkin hirvi jostain syystä päätti lähteäkkin vauhtiin ja ampaisi kovempaa vauhtia. Kun seuraamista oli kuljettu kuvassa näkyvä noin kilometri, niin pannasta loppui akku ja panta kirjautui ulos keskenkaiken. Tämä harmitti, sillä tämä oli tähän mennessä selkeästi kauden paras asia ja nytkö sen akun piti loppua!! Noh, tuosta kuvan ottamisesta jossa siis panta ollut ulkona jo 11min kului vielä sellainen 35min ja sitten koira palasi omia jälkiään pitkin tohkeissaan luokseni tuohon, missä vihreäpallo näkyykin kun olin mennyt jälkiä katselemaan, taas jäljistä päätellen yksinäinen hirvi. Hyvää työtä koiralta ja ensi kerralla otetaan sitten hieman pidempi haukku vielä! Tästä luonnollisesti suuret kehut ja palkinnot koiralle.


Tämän jälkeen ehdin vielä muutaman kerran käydä metsällä koiran kanssa ja hakulenkki oli parantunut huomattavasti tämän viimeisimmän hyvän kokemuksen avulla. Nyt koira lähtee huomattavasti pidemmälle ja alkaa jo muistuttaa hieman aikuista koiraa.. Kenties muutama hyvä kokemus vielä metsästä ja voidaan alkaa miettiä kaatoa! Toivottavasti sama into hakulenkkeihin säilyy vaikka nyt kaupungissa olemmekin taas välissä, sisaruksista mainittakoon väliin, että sielä on muutamalle jo viime syksynä saatu kaatoja aikaiseksi ja yksi on karhuakin jo ehtinyt  haukkua parin tunnin ajan. Kaikki sisarukset ovat hirviä haukkuneet ja sen verran mitä itse olen ymmärtänyt, niin kaikki on sangen tyytyväisiä olleet koiriinsa.

Tällä hetkellä säkää on noin 59cm ja painoa tuon 26-27kg, eli aika laihassa kunnossa on pidetty, mutta etenkin näin kaudella on mielestäni hyvä aloittaa laihemmalla koiralla joka jaksaa juosta kuin ylipainoisella liian raskaalla. Toki nyt kun juoksemaan pääsee pitkiä päiviä niin ruokaa annetaan tuplamäärä melkein normaaliin nähden. Kuvan koirasta lisään kunhan ulkona saan otettua hyvän.

torstai 22. syyskuuta 2016

Sorsastuksen avaus 2016

Eli oli aika taas potkaista metsästyskausi käyntiin alkavalle syksylle tuttuun tapaan sorsastamalla, kun kyyhkyjä ei paljoa lentele omien metsästysmaiden tienoilla. Tänä syksynä sorsastukseni tulisi olemaan aika pienessä osassa, sillä samaan aikaan kun sorsastus alkaa, alkaa myös tuon pentu jämptin koulutus taas metsässä, mutta siitä lisää omassa osiossaan. Kuitenkin nyt oli muutama ilta ja muutama aamu aikaa väijyä sorsia, päätin laittaa kaaveet lähelle mökkiä niemen kärkeen jonka vieressä oli hyvä matala lahti, jossa sorsat viihtyvät. Tällä kertaa en ollut myöskään perinteisellä aloitusjärvellä jossa olen tottunut sorsastuksen aloittamaan, joten vesistön ja lintujen tuntemus ei ollut aivan samalla tasolla kuin aikaisemmin.

Ensimmäinen ilta ja aamu menivätkin lähinnä maisemia ja auringonlaskua/nousua ihaillessa, muutamat heinurit ja haapanat lentelivät ohitse, mutta liian kaukaa ja tuntuivat olevan todella aralla tuulella eivätkä kiinnostuneet kaaveista laisinkaan. Kaksi ensimmäistä 1,5h kyttäystäni menivät siis asetta laukaisematta. Kolmannella kerralla kun menin passiin iltalennolle, niin otinkin jo enemmän evästä mukaan ja nautin kahvia ja pullaa keskellä pajukkoa hyvässä piilossa. Olin ehtinyt olla noin 20minuuttia pusikossa, kun oikealta puoleltani ui haapana suoraan kaaveita kohti, ikävä kyllä lintu tuntui pysyvän kokoajan tiuhan oksaston toisella puolen enkä pystynyt nostamaan haulikkoa siihen suuntaan huomaamattomasti. Kun olin viitisen minuuttia seurannut tätä lähemmäs ja lähemmäs lipuvaa lintua niin selkäni takaa kävi hieman tiukempi tuulen puuska jolloin heilautin haulikon pajukon oksien läpi ja sain haapanan tähtäimeen. Olin veden pinnasta ehkä vain noin metrin verran ylempänä jolloin usein ampuessa vedessä olevaan lintuun käy huonosti eikä lintu välttämättä jää siihen. Nyt kuitenkin lintu oli jo noin 20m päässä ja saaliin saaminen tuntui varmalta, mutta varauduin kuitenkin tyhjentämään molemmat piiput tarvittaessa. Ensimmäisen laukauksen jälkeen haapana pyörähti samantien selälleen ja pysähtyi siihen, vuoden 2016 ensimmäinen saalis oli tullut!


Kävin linnun noutamassa talteen veneellä ja menin pajukkoon takaisin istumaan ja suolestamaan saalistani. Kun olin hommat hoitanut ja istunut noin 30minuuttia niin salaman nopeasti kuulin "Kvaak Kvaak" ja samalla vasemmalta puoleltani minne en niin hyvin nähnyt lensi sinisorsa noin 3m päästä minusta ja sujahti yhtä nopeasti oikealta ohi, itse hölmistyneenä ja kiroten olin hämmentynyt siitä, kuinka se noin pääsi yllättämään ilman, että kunnolla edes haulikkoa ehdin nostaa, saati ampua. Tämä heinuri pääsi siis turvallisesti iltaruokapaikalleen eikä edes ikinä saanut tietää, että mitään uhkaa edes oli. Tämän jälkeen ei juuri tapatumia ollut, kauempaa lensi jonkun verran lintuja, mutta ei fiksulta etäisyydeltä yhtäkään niimpä päätin tarpeeksi hämärän tultua lähteä mökille takaisin perkaamaan saalistani loppuun.


Haapana kun on sen verran pieni lintu, niin siitä kotiin viemisiksi olen tavannut ottaa rintafileet vakuumiin ja jaloista ja ruhosta voi keitellä liemen jo mökillä. Rintafileet päätin tällä kertaa ottaa talteen nahkoineen, eli edessä oli sulkien nyppiminen. Sain rinnan hyvin paljaaksi ja näytin sille vielä hieman liekkiä, jotta palaa loputkin epäpuhtaudet pois pinnasta ennen vakumointia. Itse fileet lähtevät helposti veistä hieman apuna käyttäen irti kun aloittaa perkaamisen rinnan keskeltä luun kohdalta. Täytyy fileiden irroituksesta tehdä seuraavalla kerralla ohjeet, mutta nyt tyydyn esittelemään vain lopputulosta kuvan kera.


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kanalintukauden avaus, pyyn metsästys

Nyt on tullut taas aika avata kanalintukausi! Mielestäni yksi mukavimmista kausista syksyssä ja metsässä kulkeminen haulikon kanssa maasta pöllähtäviä lintuja etsien on mukavaa vaihtelua sorsien kyttäämiselle. Itsellä ei lintukoiraa ole, joten metsässä saa usein kulkea useammankin kilometrin ennen kuin lintua saa saaliiksi.

Tänään aamulla (10.09.) hieman kello kuuden jälkeen lähdettiin kaverin kanssa metsään jahtaamaan metsoa, joka oli tuossa lähialueella pyörinyt useamman päivän ajan, aamuin illoin. Matkalla paikalle muutama teeri oli ojassa tien vieressä eli ainakin joitakin lintuja oli liikkeellä vaikka olikin sateinen sää, jolloin ainakin omilla kokemuksilla voin sanoa, että linnut eivät liiku samaan malliin kuin paremmalla säällä. Tällöin tosin usein on päässyt lintua lähemmäksi kuin sateettomalla säällä kun tuntuvat nököttävän loppuun asti maassa, onhan sitä välillä kävellyt linnun vierestä ohi huomaamatta ja siipien humina onkin kuulunut 20 metrin päästä takaa sieltä mistä juuri on itse tullut.  Noh, pääsimme paikalle ja suuntasimme haulikoiden kera metsään. Puolentoista tunnin kävelyn aikana ei yhdestäkään linnusta ollut näkynyt tai kuulunut mitään, mutta sitten onni muuttui. Läheltä välistämme pöllähti useampi pyy ilmaan ja kaverini saikin välittömästi kaksi niistä alas, tämän jälkeen minun puolelle kääntyi yksi jonka sain saaliiksi. Kun sitten lähdimme noutamaan lintuja niin vielä yksi hyppäsi ilmaan jonka sitten sain vielä tiputettua. Saaliiksi siis ensimmäisen kahden tunnin aikana neljä pyytä yhteensä, loistava avaus kanalintukaudelle!



Menimme tottakai myös myöhemmin illalla koittamaan, josko sama hyvä onni jatkuisi, tällöin tosin valitettavasti vedimme vesiperän emmekä saaneet muuta kuin märät sukat ja useamman kilometrin metsää, hienoja maisemia kylläkin!

Pyyn metsästyksestä sen verran vielä, että kun pyyn näet lennähätävän joko maasta tai puusta ilmaan niin lähde välittömästi linnun perään, yritä nähdä minne lintu lentää tai laskeutuu. Ne eivät useinkaan lennä hirveän pitkälle vaan sellaisen 30-100m pyrähdyksen, jonka jälkeen usein istuvat puun oksalla paikallaan. Näin ollen pyyjahti onkin erittäin miellyttävää, sillä siinä pääsee koittamaan onko omat lähestymistaktiikat riittävän hyviä saaliin saamiseksi. Kyllähän teertä tai metsoakin voi jahdata näkemisen jälkeen, mutta siinä tulokset ovat selkeästi heikommat kuin pyyn jahtaamisessa, jossa melkeinpä uskaltaisin väittää, että noin 80% nähdyistä pyistä päätyy saaliiksi. Joten tiukasti vain perään kun lintu pomppaa, kyllä ne sieltä löytyvät!


Seuraava päivä (11.09.) menikin sitten sateisessa säässä kävellessä ympäriinsä niin soiden laitoja kuin keskemmälläkin metsää, epätoivon partaalla koitimme löytää teeriä ja metsoja hieman tiheämmistäkin metsistä kuin normaalisti kun eivät kerta olleet "täydellisissä lintumetsissä" tällä kertaa. Koko päivän aikana näimme yhden metson, joka sekin lähti jo aivan liian kaukaa liikkeelle jotta ampua olisi voinut, päivän tuloksena siis pyöreä 0. Aina ei siis voi saada jättisaalista, mutta hauskaa se on vaikkei saalista tulisikaan, kunhan ei liian montaa päivää putkeen niin mene!