Kun koira vei kaiken ylimääräisen ajan niin jäi tänne reissujen päivittelyt väliin täysin. Kuitenkin tuossa koiran koulutuksen ohessa ehdin käydä muutaman kerran sorsastamassa, karhua yrittämässä, hirvimetsällä ja eniten tuli aikaa vietettyä kanalintuja jahdaten.
Tottakai kausi täytyi taas avata klassisesti 20.8. sorsastamalla. Klo 11:40 olimme hiippailleet hyvissä ajoin kytikselle läheisen järven (jossa kaikki muut avauksen aikaan ovat) viereiselle pellolle kun siitä tuppaavat sorsat aina lentämään kun järveltä lähtevät pauketta karkuun. Kaikki vaikutti lupaavalta, mutta kun oli todella kirkas taivas niin myös sorsat lensivät niin korkealta meidän ylitsemme, ettei kukaan meistä päässyt edes laukaisemaan asetta. Ei tarvinut onneksi hirveästi porukkaamme suostutella, että lähdemme jatkamaan pienille lammille etsimään pienempiä parvia. Kävimmekin muutaman lammen, mutta kaikkialla oli aivan hiljaista, päätimme lopettaa sorsastuksen ja lähteä mökille miettimään karhunkaatoa. (Ensimmäinen avauspäivä ikinä kun ei saalista tule, välillä se on kai näinkin avattava kausi).
Karhua tuli sitten yriteltyä muutamat päivät tuosta eteenpäin, mutta kun ei tuoreita jälkiä löytynyt millään, niin silloinhan koira löytää metsästä hirven ja hyviä hirvihaukkuja saimmekin aikaan, tosin tällä kertaa se ei paljon lohduttanut kun ei ollut pentu mukana näissä hommissa. Lähimmäksi karhua pääsimme kun ajoimme autoa pienellä metsätiellä kohti yhden koiran haukkua ja samassa iso karhu juoksi tien yli noin 50metrin päästä meistä. Tietenkään autossamme ei ollut juuri silloin koiraa vaan se oli metsässä haukkumassa hirveä. Hetken aikaa kului ja saimmekin paikalle kaverin koiran, mutta ikävä kyllä koira seurasi muutaman kilometrin ojanpohjaa pitkin ja sen jälkeen kadotti nallen. Mutta tämän jälkeen olen jo paljon lähempänä karhun saamista, enpä ole aikaisempina vuosina edes nähnyt luvallista karhua luonnossa, kyllä se vielä sieltä tulee...
Niinä päivinä kun ei karhulle tullut herättyä epäinhimillisen aikaisin siinä 4:30 aikaan vaan tuli nukuttua hieman pidempään niin olikin sitten virtaa lähteä kouluttamaan pentua tai sorsastamaan, suurta sorsa saalista en kuitenkaan tänä vuonna saanut, sillä kaiken kaikkiaan kohdalleni osui yhteensä seitsemän sorsaa. Kuusi heinäsorsaa ja yksi tavi, täytyy kyllä sanoa, että oli viimeinen kerta kun tavia ammun. Tavi on niin tavattoman pieni sorsa, ettei siitä tule syötävää juuri lainkaan, maksimissaan yhden ihmisen alkupala. Joten mieluummin annan tavien jatkaa elelyä ja keskityn itse ruokaisampiin lintuihin.
Täytyy mainita, että menneellä kaudella tuli ensimmäistä kertaa kokeiltua kiväärillä sorsan hakua. Löysin hyvän pienehkön metsälammen, joka oli jokapuolelta rinteiden ympäröimänä, jolloin pääsin ampumaan tarpeeksi jyrkässä kulmassa alaspäin ja vastarantakin oli tarpeeksi paljasta ja jyrkkää rinnettä jolloin taustan sai tarkistettua helposti ja turvallisesti. Aikaisemmin ei ole tätä muotoa tullut kokeiltua juuri tuon taustan takia, usein rannasta on todella vaikea nähdä vastarannalle saakka, että onko turvallista ampua vai ei. Tällä kertaa oli kuitenkin toisin, hakkuualue oli tehnyt vastarannasta täydellisen avoimen jolloin ei riskiä ollut. Lammella uiskenteli heinäsorsia useampi kappale, hiivin sopivan lähelle ja kävin makaamaan mättään päälle puskan juureen ja aloin katselemaan kiikarin läpi. Aluksi sorsat olivat noin 200m päässä, mutta onneksi ne kiertelivät hieman ympäriinsä lampea ja kun tarpeeksi pitkään odotin, niin sieltä saapui sopivalle etäisyydelle kaksi yksilöä. Ensimmäinen laukaus lähti liikkeelle, mutta yllätyksekseni menikin sorsan yli, olin todella varma osumasta liipaisuhetkellä, mutta toisinpa kävi. Kiväärini on vaimennettu joten ääni ei ollut aivan mahdoton ja lähimmät linnut eivät lähteneetkään lentoon, toisin kuin noin puolet kauempana olleista. Nyt latasinkin äkkiä uudestaan ja toisella laukauksella sainkin osuman. Osuneen linnun vieressä ollut sorsa ei vieläkään lähtenyt karkuun ja sainkin ladattua nopeasti ja kolmannella laukauksella sain toisen sorsan. Tämän paukuttelun seurauksena lähes kaikki linnut olivat lehahtaneet tiehensä, kaukana näkyi kaksi yksilöä, mutta ne olivat turhan pitkällä ja olin saanut jo kaksi joten päätin ottaa veneen ja hakea saaliin talteen. Tästä loistavasta ja omalla tapaa hauskasta sorsastus muodosta tulee varmasti minulle joka vuotinen tapa, aivan erilaista touhua kuin haulikolla sorsan jahtaaminen, en sano, että mukavempaa, mutta erilaista. Kävin tuon ensimmäisen kiväärireissun jälkeisinä päivinä muutaman kerran samaisella lammella vain kivääri mukanani, ja onnistuinkin vielä yhden heinurin sieltä ampumaan. Kiväärillä ammuttaessa sorsaa on osumapinta-ala todella pieni, kun sorsa ui vedessä niin siitä näkyy vain noin puolet korkeudesta, itselleni ainakin tuli useampi ohi laukaus päivien varrella ja selvästikkin täytyy käydä nyt tulevana kesänä radalla hieman aktiivisemmin harjoittelemassa. Sellainen sattuma myös kävi, että vaikka tähtäsin sorsan torsoon, niin jokainen osuma oli kaulassa/päässä, säästyiväthän lihat sentään koskemattomina. Ensi kaudella täytyy kirjoittaa pidempi juttu kiväärillä sorsastamisesta, suosittelen sen kokeilemista jokaiselle!
