H-hetki koittaa! 20.8. ja seitsemäs päivä pohjoisessa.

Koira ihmettelemässä miksi ei jänistä ammuttu

Viimein se 20.8. koitti, herätys oli jo kello 4:00 ja eväät oli tehty edellisenä päivänä, suunitelmana oli käydä katsomassa jos vaikka koira saisi karhun kiinni ja pääsisimme heti tosi toimiin. Aamulla puimme päälle ja aloimme tekemään matkaa paikalle, jossa karhut tuppaavat ylittämään tien ja päästimme jämptin työn touhuun. Noin tunnin haun jälkeen ei ollut löytynyt karhua eikä edes hirviä, joten päätimme vaihtaa paikkaa ja antaa jämptin levätä hetken ja päästää ajokoiran työstämään kettua vähän etäämmältä. Kauan ei tarvinut odotella ennen kuin ajokoira sai ajon päälle, latasimme kaikki haulikot ja levittäydyimme passiin odottamaan josko olisi kyseessä kettu eikä jänis. Noin viiden minuutin kuluttua jänis juoksi suoraan kohti laitimmaista passimiestämme, tuli noin noin viiden metrin päähän passia kuin tietäen, että vielä emme voi sitä ampua. Tämän jälkeen aloimme kokoontua autolle ja annoimme koiran jatkaa ajoa hyvänä harjoitteluna tulevaa kautta odottaessa, juuri kun olimme saaneet patruunat pois haulikoista ja aseet pusseihin niin päältämme lensi 7 kyyhkyä nätisti ampumaetäisyydeltä ja siinä vain ihmettelimme kuinka lintujen siluetit taivasta vasten loittoni meistä kenenkään ehtimättä tehdä asialle yhtään mitään. Koira onnistui tuomaan jäniksen vielä kahdesti aivan vierestämme ja tämän jälkeen kutsuimme koiran pois ja paistoimme vielä makkarat ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa uudelle apajalle, jossa oli toiveena jämptille hirvet jotta harjoitusta saisi. Uudessa paikassa noin kello 9:00 päästimme koiran liikkeelle ja noin puolen tunnin kuluttua koira saikin haukun ja jaksoi haukkua noin tunnin verran, kunnes oli pakko kutsua koira pois hirviltä, sillä sorsastuksen aloitus alkoi lähestymään ja vielä olisi tehtävää ennen kuin olisimme järvellä ja soutaneet veneen kaislikkoon.

Makkaraa metsässä tulilla, maistuu aina!

Tavarat pakattua ja itsemme siirrettyä sorsastus järvelle, hyppäsimme veneeseen ja soudimme keskelle kaislikkoa, missä näkyi hieman etäämmällä jo muutamat muutkin metsästäjät. Tullessamme muutama sorsa lähtikin lentoon meistä tulleiden äänien takia, mutta onneksi suurin osa jäi paikoilleen. Nyt meillä oli noin 20min aikaa odotella, jotta tulisi kello 12:00 ja alkaisi pauke. Hiljaa kuiskaillen juttelimme ja odotimme hieman jännittyneinä aloitusta. Kello löi 12:00 ja järvi oli täysin hiljainen, mistään ei kuulunut mitään, sorsat olivat sen verran piilossa, että kukaan ei ampunut, kunnes oli kaksi minuuttia yli kahdentoista ja ensimmäinen kajautti vastarannalta. Tämä sai aikaan sorsien massiivisen ylös nousemisen ja haulikoiden pauke valtasi koko järven. Sorsia lenteli joka suuntaan ja pauke oli pahempaa kuin intin loppusodassa. Meidän päältämmekin lensi useampi rypäs ja saimmekin ammuttua neljä heinäsorsaa yhteensä. Kaikki tämä tapahtui noin 30min aikana ja sen jälkeen alkoi metsästäjät soutamaan ja noukkimaan vedestä kaadettuja lintuja. Ikäväksemme emme löytäneet ammutuista linnuista kaikkia vaan yksi jäi jonnekkin hukkaan, vaikka etsimme yli tunnin ajan oletetun tippumispaikan läheltä. Ikinä ei mielestäni saisi käydä niin, että ampuu riistaa eikä sitten pysty löytämään sitä vaan se on ammuttu turhaan. Siitä lähdimme sitten vielä käymään yhdellä lammella koittamassa, jos vaikka saisimme sieltä lisää saalista, mutta siellä ei onni ollut myötä.

Heinäsorsa matkalla nyljettäväksi.

Tämän jälkeen tulimme mökille ja käsittelimme linnut ja söimme odotellessa oikeaa aikaa lähteä takaisin järvelle katselemaan iltalentoa. Iltalennon aikana emme onnistuneet lisää lintuja saamaan kun kaikki tuppasivat lentämään sen verran etäältä, ettei ampumatilanteita oikein meille suotu. Mutta kauniin näköistä oli ympäristössä ja kuuluipa kauempaa laukauksiakin, eli ainakin joku sai saalista!

Välillä on tyytyminen vain kauniisiin maisemiin!

Oli aika mennä saunan kautta nukkumaan kun mökille pääsi, huomenna olisi kuitenkin aika nousta taas aikasin ja lähteä karhumetsälle koittelemaan eripaikasta kun kerran ei jämpti päässyt tänään juoksemaan enempää kuin muutaman tunnin ja menohaluja kuitenkin selvästi oli!

Päivä varisjoella a.k.a. Kuudes päivä paikalla!

Löytyykö sateenkaaren päästä myös kaloja?

Ahvenen kalastamisen jälkeen maanantaina oli aika miettiä, josko sitä pitäisi joella käydä tähän väliin kun kerran pohjoiseen ja hyvien jokien lähelle on tullut reissu tehtyä. Oli 19.8. ja sorsastus ja karhustus alkaisi huomenna ja tässä olisi hyvin aikaa rentoutua vielä kalastuksen parissa kunnes metsästys pyörähtäisi käyntiin!
Noh, pakkasin mukaani eväsleipiä, muutaman makkaran, neljä olutta ja puolitoista litraa vettä ja olin valmis lähtemään! Joelle saapuessani ihailin kaunista maisemaa ja huomasin, että kun vesi on näin matalalla niin jokeen pääsee onneksi kahlaamaan myös ihan kumisaappailla, mikä oli kannaltani iloinen yllätys. Mukananihan ei nimittäin ollut kahluuhousuja, sillä ne on jossain kotopuolessa varastossa. Joesta pitäisi harjusta sekä siikaa nousta, joten valitsin vieheekseni pienen punaisen tupsullisen lipan ja ryhdyin kalastamaan. Hetken kahlattuani keskemmälle ja kalastettuani siiman päässe iski jo ensimmäisen kerran, tosin tästä huomasi laiskahkosta käyttäytymisestä siiman päässe uivan hauen, noin kiloinen hauki päätyi kidukset avattuna heinikkoon, jottei verottaisi joen jalokalakantaa.

Kunnianhimoa riittää..

Pari tuntia kului puolipilvisessä säässä ilman uusia tärppejä, kunnes tulin kapeaan koski kohtaan jossa vaihdoin minivaapun paikoilleen ja aloin tahkoamaan koskea läpi, pari askelta ja heitto, pari askelta ja heitto, tällä päätin perata kosken pätkän. Puolessa välissä tätä operaatiotani tunsin pienen tärpin ja muutaman sekuntin kuluttua oli noin 15cm harjus käsissä, jonka yritin mahdollisimman nopeasti vapauttaa takaisin, mutta tästä sai taas lisä pontta kalastamiseen ja uskoon saaliisiin. Samasta koskesta siiman jatkeeksi tuli vielä kaksi about saman kokoista ahventa ja nekin pääsivät elämää jatkamaan takaisin veteen. Sitten alkoikin satamaan oikein kunnolla, onneksi päälläni oli metsästyspuku, joka pitää vettä erinomaisesti ja pitää vielä lämpimänäkin. Sadetta kesti noin kolme tuntia minkä ajan jatkoin kalastamista ja laskin alavirtaa kohti, matkalla tarttui yksi hauki lisää, joka pääsi taas linnunruoaksi pois virrasta. Sitten tuli vastaan saunakoski joka oli erittäin kaunista seutua, ei sillä, että joessa muutenkaan olisi vikaa, mutta saunakosken seutu oli erittäin kaunista! Siellä törmäsin kolmeen muuhun kalastajaan kenen kanssa hetki juteltiin ja sanoivat saaneensa yhden kilosen hauen ja yhden noin 25cm taimenen päivän aikana.

Sillan alta vangittu ilta-aurinko viimeisillä heitoilla.

Sateen jäljiltä saappaani oli täynnä vettä, koska olin pitänyt lahkeita saappaan sisällä, etteivät kastuisi joessa kahlatessani, mutta ajatushan ei ollutkaan niin hyvä kun vaikka housut olivatkin tiukasti saappaassa niin kyllä se vesi aina löytää tiensä perille ja viimeiset pari tuntia meni lätisevillä saappailla kun vettä oli noin puoli litraa per saapas. Saaliiksi minulle jäi päivältä kaksi haukea, kaksi ahventa ja yksi alamittainen ahven, ja tietenkin joku 4cm pitkä mysteerikala joka yllättävää kyllä iski lähes omakokoiseensa lippaan.. Tämän lisäksi jäi toki saaliikseni hyviä hetkiä luonnossa nauttien ja makkaraa paistaen välillä ja leipää ahmien, hyvä reissu vaikkei saalista tullutkaan! Reissuun meni koko päivä ja läpimärkänä oli ihana päästä takaisin mökille ja saunaan kuivattelemaan. Huomenna koittaisi viimein 20. päivä ja alkaisi sorsastus ja karhustus, aamulla olisi siis aikainen herätys, jotta karhua päästäisiin jahtaamaan.

Viides päivä, sunnuntai

Todellakin, ketun pillitystä kävin yrittämässä hirvitornissa naamioverkon suojista. Aivan täysin uutena asiana minulle, luin pillin paketista ohjeet ja aloin rääkymään noin 3-4minuutin välein noin 25sekuntisia sarjoja, sekotellen välillä pitkiä ja välillä lyhyitä huutoja. Ajattelin, että kenties sieltä joku tulisi kurkistelemaan ja latailin haulikkoa samaan aikaan. Noin puoli tuntia pilliteltyä alkoi kuulua takaatani pikkulintujen varoitusääniä ja toiveeni heräsi, olisiko kettu mennyt halpaan ja lähestyy nyt tornia ojan pohjaa myöden. Noh, tätä varoitusääntä jatkui noin 10minuuttia ja sen jälkeen loppui, ilman että mitään näin. Eli todennäköisesti vain joku pikkulintujen keskinäinen valtataistelu, joka suotta minulle toivoa antoi. Jatkoin tämän jälkeen vielä noin tunnin ajan, ilman minkäänlaista tulosta, täytynee ilmeisesti paneutua hieman asiaan ennen kuin ensi kerran lähden samaa tekemään...

Illemmalla oli tarkoitus mennä tammukkaa naaraamaan, mutta kyseiselle lammelle ei päässyt oikein menemään kun viereinen suo oli sen verran löysä, että kävely rantaan oli mahdotonta joten tyydyimme siirtymään hieman etäämmälle järvelle tekemään tulet ja hieman kalastamaan. Kalastaminen tuotti hyvää tulosta ja ahvenia tuli useampikin, joista suurimpana sain hieman alle 800grammaisen yksilön. Ei tosin vieläkään täytä tavoitettani tuosta yli kilon kyrmyniskasta, mutta onhan tässä vielä aikaa!
Sää oli puolipilvinen ja ahven tuli sinivalkoiseen salamanderiin (18gr). Salamanderi oli sen takia kiinni, että järvelle on istutettu myös kirjolohta jossain aikoinaan, niin piti yrittää josko sattuisi vaikka sellainenkin iskemään kiinni.

Neljännen päivän touhuilut.

Eilinen eli Lauantai oli järjestyksessä neljäs päivä perillä. Vaikka oli suunitelmissa mennä päivän jatkuneiden arkiaskareiden jälkeen mini-vaapulla kokeilemaan kalan tuloa järveltä illalla, niin jouduin perumaan tämän ajatuksen, sillä noin klo 21 alkoi tuulemaan erittäin kovaa ja tämän päälle vielä sateen lykkäsi. Siinä sitten pari tuntia ihmetellessäni kuinka illaksi voi noin kova tuuli nousta vaikka tyyntyä pitäisi jouduin luopumaan kalastus ajatuksesta ja tyytymään saunomiseen. Eilen tuli sentään maisteltua edellispäivien tuloksia ja syötyä niin ahventa kuin sienikastikettakin, molemmat erinomaisia!

Eilen kävin lammella kuikuilemassa tilannetta tunnin ajan virvelin kanssa, saamatta kuitenkaan tärpin tärppiä. Positiivisenä asiana kuitenkin huomasin, kuinka samat neljä sorsaa viihtyivät edelleen lammella ja kenties jopa todella odottavatkin tiistaita ja pannulle pääsyä.

Tänään olisi tarkoitus mennä hieman kauemmas kalaan ja käydä kenties koittamassa josko tammukkaa nousisi eräästä metsälammesta. Tammukka joka on varmasti yksi kauneimmista kaloista heti kutu-asuisen nieriän jälkeen. Tarkoitus olisi myös yrittää aivan uutta asiaa, nimittäin ketun pillitystä. Ei tosin hirveän suurin odotuksin, sillä tuskimpa sitä ensimmäisellä kerralla saa mitään aikaiseksi, mutta vähintäänkin mielenkiinnosta. Mutta kyllä se on parin tunnin arvoinen yritys kiivetä hirvitorniin ja alkaa pillittämään, katsoen mitä sinne ilmaantuu, vai tuleeko mitään. Olisihan se hieno kokemus saada edes joku eläin houkuteltua paikan päälle tarkistamaan kuka siellä epävireisesti ja huonosti yrittää matkia haavakkoja.

Kolmatta päivää vietetään rauhallisemmissa merkeissä..

Eilen jäi kalastus ja metsästys toissijaiseksi hommaksi kun piti koira-aitausta rakentaa ja peräkärrystä purkaa mukaan pakatut tavarat viimeinkin. Välissä ehti onneksi käymään metsässä kiertelemässä ja etsimässä vähän sieniä lisää ja niitähän nopeahkollakin reissulla löytyi hyvin ilman suurempaa vaivaa. Juuri kun olin ehtinyt valitella tutuilleni, että on surkea sieni-vuosi ja jokainen sieni mitä löytää on aivan madon syömä, mutta nyt olikin puhtaita ja hyviä sieniä paljon tarjolla. Saaliiksi sain punikkitatteja, voitatteja, karvarouskuja, kangasrouskuja, haaparouskuja ja yhden suuren isohaperon. Rouskut päätyivät kattilaan ryöpättäväksi ja muut vain perkasin ja paloittelin nippuun. Ryöppäyksen jälkeen ryöpätyt sienet voin sekaan pannulle minne joukkoon tatit ja isohapero sekä kaksi pientä sipulia ja kolme valkosipulin kynttä sekä ripaus suolaa ja valkopippuria. Kun sienet ja sipulit oli paistettu kokoon ja ihana tuoksu valloittanut sieraimet niin oli aika laittaa tälle päivälle odottamaan suurin osa syntyneestä massasta ja tänään seoksesta syntyy kerman kanssa herkullinen kastike paistin kaveriksi! Pienen osan raaskin käyttää eilen illalla jo omeletin valmistamiseen kun kerran sieniä oli niin paljon, että olisi ollut liikaa jo kastikkeeseen.

...ja jälkeen, nam!

Sienet ennen....

Ehti sitä sen lisäksi myös viemään aikasempien päivien kalojen perkuu jätteet suon laitaan kivien alle jospa vaikka houkuttelisivat petoja paikalle hajullaan. Etenkin kun viime kerralla suolla kulkiessani törmäsin jätöksiin joita oli todella paljon yhdessä keskittymässä, kuvassa näkyy vain osa näistä ja samanlaisia oli alue täynnä (kuvissa oleva haulikon patruuna on mallia 12/70 mittakaavan saamiseksi). Jätöksistä erottui karvoja, joten jostain petoeläimestä on kyse, eikä nyt muita tule mieleen oikein kun karhu. Voi olla, että tiistaina joutuu yöllä lähtemään jo jämptin kanssa liikkelle ennen sorsastuksen aloitusta, etenkin kun se todistetusti karhua haukkuu varmasti. Jätöksien löytymisen jälkeen on tullut pidettyä ääntä hieman enemmän yksin lammella kalastaessa, sillä tästä on matkaa jätöksille noin 40metriä ja kyllähän se karhun kohtaaminen ilman asetta kuuluu niihin kokemuksiin, mitä en ainakaan itse mielelläni halua lisätä listaani.


Toissailtana  kun kävin harjusta kokeilemassa uistelemalla pienellä vaapulla, niin tuloksena oli kaksi erittäin pientä haukea (varmaankin noin 200-300gr) ja sen lisäksi yksi erittäin hyvän kokoinen ahven (reissun suurin tähän mennessä, ei tosin vielä tavoitetta, eli kiloa), joka lähtikin sitten mukaani mökille, muuta ei ollut eikä tullut. Tänään käyn vielä illalla koittamassa mitä mini-vaapulla olisi mahdollista tuolta nostaa, sanovat siikaakin saaneen mini-vaapuilla. Tämä päivä on muuten tähän asti mennyt koira-aitauksen rakennus hommissa eikä ole paljoa ehtinyt eräilemään, ikävä kyllä.

Loppuun vielä huippu fiilis ilta-auringosta kun nätisti työntää säteensä
pilvien välistä taivaalle, kyllä se mieli lepää täällä pohjoisemmassa verrattuna pääkaupunkiseudun meteliin!

Pohjoisessa toista päivää

Ei näkynyt kyyhkyjä vaikka kiertelin vähän pidemmälläkin, iloinen asia oli se, että vaikka luultiin riistapellon menneen piloille liiallisten sateiden takia niin siellähän oli sittenkin kasvit kasvaneet ja sorkkien jälkiä pelto täynnä! Ei tosin näkynyt mitään muitakaan lintuja, paitsi lammella uiskenteli ja odotteli ensi viikon tiistaita neljä sorsaa, toivottavasti niillä on malttia ja jaksavat pyyntiin saakka pysytellä maisemissa..


Kiertelyn jälkeen suuntasin mökille syömään ja siitä eteenpäin lammelle kalaan ahvenen toivossa jälleen. Palasin eiliselle paikalle ja päätin lähteä kiertämään lampea kunnes alkaa syömään. Alku meni hieman hiljaisesti kunnes kokeilin lusikan vaihtoa jigiin ja silloin alkoi tapahtua, olin juuri nykäissyt jigiä ylöspäin pohjasta ja samalla kolahti, nopea vastaisku ja saalis alkoi valumaan erittäin hitaasti ja raskaasti minua kohti. Kelasin kokoajan siimat kireällä ajatellen, että nyt alkaa hauella olla kokoa jo ihan hyvin, mutta kumma kun ei nyi vastaan vaan tulee kuin tukki perässä johon vain ajattelin, että kyllä se sitten pinnan lähellä lähtee syöksyyn. Noh, viimein saaliini tuli lähelle rantaa ja enpä ole ikinä omituisempaa asiaa virvelillä saanut! Vantaankoskellakin kalastaneena ne perus polkupyörän vanteet yms on kyllä tullut nähtyä, mutta että hirvensarvet! Muutaman heiton joutui uhraamaan samalle kohdalle josko olisi vielä saanut parin sarvelle, mutta tyhjin tuloksin. Kun käänsin päätä oikealle niin lammen pinnassa lähestyi kovaa vauhtia rankkasateen raja ja se pääsikin päälle ennen kuin ehdin muuta tehdä kuin hupun päähän heittämään, onneksi sade laantui nopeasti paljon kesymmäksi kuin mitä se alkuun oli.

 Tämän jälkeen oli aika vaihtaa jigi pois koska hirvestys ei ala vielä vähään aikaan. Seuraavaksi siiman päähän pääsi ahvenen värinen pienehkö lippa, eikä tarvinut hirveän montaa heittoa heittää kun taas kolahti, tällä kertaa tosin vesi roiskuen eikä tarvinut enää miettiä mitä sieltä tällä kertaa tulee. Vähän alle kahden kilon hauki oli kohta haavin kautta rannalla, pari heittoa ottipaikan ympärille tyhjin tuloksin. Jonkun aikaa lisää edettyäni lammen reunaa samalla lipalla jatkaen tuntui hennompi tärppi minkä sain otettua hyvin vastaan ja kohta oli reilu pari sataa grammanen ahven ylhäällä, viimeinkin se mitä haettiin! Heti kun olin saanut kalan irti niin kiireellä uusi heitto samaan suuntaan, ei tärppiä. Seuraava heitto hieman sivummalle ja samantien kiinni. Samanlainen noin 200g ahven ylhäällä ja illalla voi jättää leikkeleet leivän päältä pois ja nauttia viimeinkin voissa paistettua ahven filettä! Seuraavat 10min menikin sitten pommittaessa samaa paikkaa ja sen ympäristöä, mutta enempää ei minulle suotu tällä kertaa. Matkalla mökille näin sitten vielä voitatteja ojanpenkalla ja korjasin ne talteen, neljä voitattia ja yksi tunnistamaton tatti, niistä saa jo kermaisen tattikastikkeen. Eli ensi viikon tiistaina syödäänkin sitten sorsaa tattikastikkeessa!

Sain kuulla, että lähi järvestä on aina silloin tällöin saatu harjusta, joten voi olla, että illalla täytyy käydä koittelemassa jos vaikka kävisi tuuri. Viimeisin harjus on tullut joskus useampi vuosi takaperin perhojen kanssa kikkaillessa joella, nyt olisi tarkoitus soutaa ja uistella mini-vaapuilla. Nyt kuitenkin välissä ahven fileet paistamaan ja näkkärin päälle laittamaan. Kalat on onneksi jo perattu niin ei tarvitse sateeseen mennä sitä tekemään. Itse tykkään ottaa fileistä nahat irti niin perkaaminen käy paljon nopeammin kun ei suomustaa tarvitse. Sää on ollut muutenkin tänään erittäin vaihteleva, välillä paistaa aurinko täydellä voimallaan ja seuraavaksi tuleekin jo kuin paloletkusta niskaan, sattumaa vai ei, kaikki kalat tuli sateen aikana.

Vielä on siis mentävää tuohon yli kilon ahveneen, mutta uskon vakaasti siihen vielä pystyväni tämän reissun aikana, vaikkakaan tähän mennessä tulleet 2 * 200gr ei nyt hirveästi vielä ketään vakuutakkaan..

Ensimmäinen päivä paikan päällä

Ensimmäinen aamu alkoi hyvissä merkeissä vaikka ilma olikin vain noin 7 asteista ja vaatetta sai laittaa aika paljon päälle ennen kuin pystyi suuntaamaan malttamattomana lammelle isot ahvenet mielessä, virveli toisessa kädessä ja toisessa iso haavi. Olin kenties jo hieman liikaa mielessäni miettinyt, kuinka kukaan ei ole käynyt aikoihin ko. lammella ja sielä ne isomukset nyt odottelivat minua, ja vain minua!

Noh, tavarat käsissäni lähdin kävelemään kohti lampea samaan aikaan kun lähes pilvettömällä taivaalla aurinko oli jo hieman yli puurajan noussut ja alkoi lämmittämään kosteahkoa ja viileää ilmaa. Lammen rannalle päästyäni huomasin, että vesi oli selkeästi matalammalla kuin normaalisti. Tuulta ei ollut laisinkaan ja veden pinta oli peilityyni, jonka rikkoi vain satunnaiset kalojen tuikit pinnassa. Noin vartin verran heiteltyäni tuli ensimmäinen tärppi ja hetken kuluttua rannalla olikin hauki, ei nyt aivan mitä tultiin hakemaan, eikä edes mikään iso kaveri vaan sellainen perus noin kilon painoinen puikula. Mutta kyllä se mieltä lämmitti, näin nopeasti alkoi tapahtua! Tästä hetken kuluttua kävi hento tärppi, mihin en ehtinyt vastaamaan tarpeeksi nopeasti ja kun jatkoin kelaamista niin pystyin vain harmittelemaan kuinka hyvän kokoinen ahven seuraili viehettä aivan rantaan asti ja sen jälkeen käänsi kurssin kohti syvempiä vesiä. Heitellessä katselin kun lammen toisella puolella puissa varikset huusivat kuin viimeistä päivää ja syöksyilivät puuta kohti, syyksi selvisi pienehkö haukka lepuuttelemassa männyn nokassa, tätä showta katsellessani tuli uusi tärppi ja tällä kertaa myös vastaiskun ehdin tekemään hyvin. Nyt rannalle valui taas hauki, joka oli vielä hieman pienempi kuin ensimmäisellä kertaa. Tämän jälkeen meni vielä noin tunti tyhjää pyytäessä ja vaatteita vähentäessä kun lämpötila lähti nousemaan kohti 20 astetta ja aurinko lämmitti suoraan, että veden kautta. Kun kerta syönti alkoi olla ohi ja oli vieheet pienestä vaapusta lippaan kokeiltu niin päätin suunnata takaisin mökille.

 

Päivä meni tavaroita purkaessa ja touhuillessa muita asioita, kunnes sitten hieman ennen auringonlaskua lähdimme veneellä katsomaan josko järveltä ahventa sitten tulisi kun ei kerran lammelta. Järvellä koitimme heitellä vanhassa tutussa paikassa, josta on etenkin haukea noussut aikaisemmin. Sää oli tässä päivän mittaan muuttunut tuuliseksi ja sateiseksi, mutta sehän ei haitannut kun vain pukeutui tarpeen mukaan. Järveltä ei noin tunnin heittelyllä saalista tullut, joten päätimme vielä koittaa hieman pilkkimistä tasapainopilkeillä. Pilkkiminenkään ei ikävä kyllä tuottanut tulosta, joten suuntasimme erittäin kauniin auringonlaskun saattelemana takaisin mökkiä kohti saunomaan!

Nyt kun on uusi päivä noussut niin taidan käydä tarkistamassa kyyhky tilanteen ja sen jälkeen on tiedossa kalastusta, kalastuksen tyyliä en vielä ole päättänyt, mutta eiköhän sieltä ainakin sitä ahventa mennä hakemaan!

Matka alkaa kohti pohjoista!

Viimeinkin on koittanut se hetki, että tavarat on pakattu autoon ja olemme valmiita lähtemään reissuun, kontista löytyy myös koirat, vaikkakin jämpti ja suomenajokoira pääsevätkin työskentelemään vasta myöhemmin syksyllä. Itse ajattelin valloittaa takapenkin ja kytkeä läppärin pistokkeen kiinni autoon ja alkaa katsomaan leffoja joita eilen illalla yritin haalia mahdollisimman paljon matkan ratoksi, näin ainakin alkumatkan ajaksi. Automatkaan tulee menemään oikeastaan koko päivä ja vasta huomenna pääsee kaivamaan virveliä esiin ja narraamaan ahvenia, samalla ajattelin kurkistella josko kyyhkyjä sattuisi näkymään siinä jossain lähettyvillä niin voisi joku päivä ennen sorsastusta käydä kyyhkyäkin kokeilemassa. Onneksi reissuun on varattu noin kaksi viikkoa, joten päivät eivät aivan heti lopu kesken! Lisää päivittelyä huomenna kun ahvenia olen käynyt kosiskelemassa..

Taustaa itsestäni

Elikkäs olen tosiaankin 25-vuotias mies pk-seudulta ja olen aina oikeastaan viihtynyt luonnossa erittäin hyvin. Kalastuksen aloitin samaan aikaan kuin moni muukin varmasti, ongella mökin laiturilla heti kun pystyssä pysyi itse ja vanhemmat sen pajun antoi käteen. Tuossa ala-asteelle mentäessä sain kummitädiltäni ihka oman abun haspeli-setin mikä sitten vei mennessään, ja kyllä se haspelilla (eli siis avokelalla) kalastaminen edelleenkin suurimmanosan ajasta kalastaessa minulla vie, milloin uistellen ja milloin heitellen. Toinen kalastuksen muoto mitä tulee harrastettua on perhokalastus, siihen innostuin noin 15-vuotiaana kun netistä etsin tietoa millä kesyttää taimenia. Perhostaminen tosin jäänyt viime vuosina aika vähälle, mutta olisi tässä tarkoitus jollekkin koskelle/joelle päästä joka vuosi käymään ja pitämään taitoa yllä.

Metsästämisen aloitin noin 15-vuotiaana suorittamalla metsästäjäkurssin ja saamalla kortin käteen. En ihan alkuun ymmärtänyt sitä, että nyt kun minulla oli kortti niin sain jopa metsästääkkin vaikka itselläni ei ollut aselupaa, kunhan aseluvan haltija vain oli välittömässä läheisyydessäni valvomassa tätä toimintaa. Tämä teki mielestäni metsästämisen aloittamisesta helpompaa ja mielekkäämpää kun pystyi ensin kokeilemaan, onko itsestä metsästäjäksi. Ainakin itse jouduin miettimään metsästyksen eettisyyttä sekä sitä, että tuleeko illalla nukkumaan mentäessä paha mieli kun on ampunut satukirjoistakin tutun pörröisen pupun. Ei tullut, kuitenkin metsästämällä pyydetty saaliseläin joutuu kärsimään kaikista syötävistä eläimistä kaikkein vähiten, sillä eläähän se vapaana elämänsä metsässä tehden mitä itse haluaa. Nykyään kuulun metsästysseuraan ja metsästystä tulee harrastettua aika laajalla skaalalla, aina sorsista metsäkanalintujen ja jäniksen kautta hirveen.

Matka pohjoiseen lähestyy

Huomenna olisi tarkoitus päästä lähtemään pois pk-seudulta ja kohti pohjoisempia maisemia ja odottelemaan sorsastuskauden alkua. Hyvällä tuurilla sorsia odotellessa sattuisi törmäämään kyyhkyihin, ja voisi siitä ottaa jonkun päivän ohjelmanumeronkin, sillä onhan siinä lähes viikko aikaa ennen kuin se maaginen 20.08. sieltä koittaa. Suurin osa ajasta mökillä ensi viikon tiistaita odotellessa taitaa kuitenkin kulua ahven jahdissa. Mökin lähellä kun sattuu olemaan sopiva suon keskellä oleva lampi josta nousi viime vuonna muutama lähes kilon ahven vaikka kalastukseen ei hirveän montaa tuntia käytettykkään. Pitää kokeilla josko tämä uskomaton lampi palauttaisi uskoni myös veneestä pilkkimiseen, sillä ne kerrat kun on pilkitty merellä niin ei ole hirveästi tärppejä tullut. Tosin täytyy tähän todeta, että pilkkimisen suhteen lienee vielä paljon opittavaa. Yhteenvetona kuitenkin omat odotukset ahvenen tulosta ovat suuret, jopa jo hieman liian suuret kun olisi tarkoitus rikkoa tuo kilon raja tällä reissulla! Ahvenen kalastuksesta tekee miellyttävää muutama suuri tekijä, ensinnäkin ahvenhan on suomen kaloista parhaan makuinen. Toisekseen, kun käyttää ultra light varusteita niin tuollainen kunnon kyrmyniska tarjoaa hyvää elämää siiman päässä. Nyt pakkaamaan tavaroita ja odottelemaan huomista aamua ja liikkelle lähtöä! Homma jatkuu taas keskiviikkona..