Noniin, koulun aiheuttamana taas jäänyt kirjoittelematta tänne juurikaan viime syksyn reissuista joita tuli metsälle tehtyä muutamia ja kalaankin kerkesin samassa.. Suurimpana saaliina sanottakoon, että matkaan tarttui yksi ukkometso ja muutama teeri, jäniksiäkin tuli muutaman kerran haettua, mutta ilman haluttua lopputulosta.
Nyt kuitenkin tarkoituksena ostaa hirvikoira tänä keväänä! Ensimmäisenä tietenkin pitää päättää, että minkä rotuisen koiran itselleen haluaa. Oma kantani on, että suurimmalta osalta metsästäjistä on aivan turhaa kysyä minkä rotuista he ehdottaisivat, sillä lähes jokainen metsästäjä on vannoutunut uskomaan, että juuri se yksi rotu on ylitse muiden. Kuitenkin varmastikkin jokainen ymmärtää, että jos metsästykseen käytetään useampaa eri rotua ja jokainen niistä pärjää myös hirvikokeissa niin 1+1=mikä tahansa ainakin yleisimmistä hirvikoiraroduista toimii about yhtä todennäköisesti. Tärkeää olisi valita siis pentu tarkasti ja tässä vaiheessa itse keskityn tutkimaan koirien taustoja netistä ja ennen kaikkea koetuloksia pentujen vanhemmilta sekä vanhempien sisarusten koetuloksia sekä pentujen isovanhempien koekäynnit. Tottakai jos tuntee koiran henkilökohtaisesti ja nähnyt koiran työskentelyä niin ei tarvitse koetuloksia siltä osin tutkia niin paljon.
Itse päädyin Jämtlanninpystykorva narttuun, jämptit ovat hurmanneet minut niin metsässä kuin kotosallakin ollessa. En kuitenkaan sano, että Jämtlanninpystykorva olisi metsästyksessä yhtään sen parempi kuin mikään muukaan rotu, mutta se miellyttää omaa silmääni ja on mielestäni myös kelvollinen kotikoira. Pennun valinta oli sitten tietenkin haastavampi homma, mutta tarpeeksi etsimällä löytyi hyvän oloinen yhdistelmä. Tälläinen kombinaatio osui kohdalle ja soittelinkin ja varasin yhden nartun ko. pentueesta, pitäisi muutaman viikon päästä käydä varmaankin tarkastelemassa vapaita yksilöitä. Kasvattajalla oli yhtenä vaatimuksena, että pentua viedään hirvikokeisiin, jonka ymmärrän kyllä hyvin ja tulen näin myös toimimaan. (tässä vielä linkki kennelliiton sivuille). Kasvattajan mukaan myös emä on karhutaipuvainen ja haukkuu rohkeasti kontiotakin joka itselleni on kohtuullisen tärkeä ominaisuus, lupa siis odottaa miellyttäviä pentuja! Seuraavaksi sitten tulee eteen reissu kohti pohjoista pentuja katsomaan jo ennen luovutusikää ja valitsemaan sitä omaa yksilöä, mukavaa!
