keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Ensimmäinen syksy jämtlanninpystykorvan kanssa metsällä.

Noniin, taas on aikaa vierähtänyt ilman, että on täällä ehtinyt käymään! Viime syksy tuntui menevän metsällä todella nopeasti ja tiukalla aikataululla. Pääpaino oli tuon Jämptin pennun metsälle saaminen ja sielä pyöriskely, joten se söi aikaa linnuilta ja jäniksiltä ja oikeastaan kaikelta muultakin. Mutta kyllähän se mukavaa on ottaa termari mukaan ja lähteä metsään istumaan ja antaa pennun tutustua metsään rauhassa ja katsoa kuinka päivä päivältä rohkeus lisääntyy ja lenkit pidentyvät. Elokuussa kun koiran sai päästää ensimmäisiä kertoja metsälle niin tuntui olevan tuollainen 150metriä maksimi etäisyys linnuntietä mitä koira meni ennen kuin sitten ampaisi äkkiä katsomaan, että vielä on mies tallessa kannon nokassa. Onneksi siinä sitten kun tarpeeksi monta kertaa metsään päästiin menemään niin alkoi se lenkkikin pidentyä ja sitten tuossa hieman ennen UV koira meni jo tyhjässä metsässä parhaimmillaan linnuntietä yli kilometrin päähän, tämä tuntui todella hyvältä. Lenkin pidentäminen tapahtui pikku hiljaa ja vaati ainoastaan monta kertaa metsään pääsyä ja malttia itseltä. Kun koira oli vapaana tekemässä lenkkejä niin silloin olin itse paikallaan enkä seurannut koiraa, ettei koira opi siihen että jäljitämme yhdessä eläimiä vaan mieluummin niin, että koira oppii itse omatoimisesti hakemaan ja luottaa minun kyllä löytyvän lähtöpisteestä jos minua alkaa kaipaamaan. Tottakai hieman liikuskelin paikallani kun koiraa ei näkynyt, esimerkiksi sienestys/marjastus käy tuossa odotellessa todella mukavasti.

Hieman hölmössä asennossa, mutta olemus tulee ilmi


Ensimmäisen syksyn eläinkohtaamiset: Ensimmäiset eläin kontaktit saatiin syyskuun alussa vaikka oli tarkoitus mennä metsään niin kovalla äänellä, että eläimet lähtisivät karkuun ja koira saisi opetella turvallisesti hakemista ilman riskiä törmätä mihinkään. Noh, sieltä nyt kuitenkin poro löytyi, jota tietenkin innokas pentu lähti ajamaan täysiä takaa ja menikin noin 500m päähän sen perässä kielloista huolimatta, kunnes tuli omia jälkiä takaisin nätisti. Tällöin kun tämä tapahtui niin pentu oli aikaisemmin mennyt maksimissaan noin 200m päähän minusta, joten kyllä tuo eläimen saaminen eteen kummasti rohkaisee ylittämään itsensä. Pentu löysi poron noin 150m päästä vapaaksi päästö paikalta, täytyy sen verran kehua, että kauniisti pentu otti maasta jäljistä vainun ja lähti menemään lähes täydellisesti jälkiä pitkin kun niitä menin toki katsomaan kun tilanne oli ohi. Mutta tosiaan, ei koira saanut kiitosta tuosta kun poroja jahtailee, vaikka kyllä se hieman hyvältä silti itselle tuntui, että selkeästi eläimet kiinnostavat.

Seuraavaksi vuorossa olikin sitten marraskuussa jo ihka oikea hirvi, tarkemmin emä ja vasa. Pitkän metsässä pyörimisen jälkeen kun olimme jo lähdössä pois alkoi yhtäkkiä kuulua ensimmäinen haukku, tämähän oli yksi syksyn parhaista fiiliksistä! Oman pennun haukku kaikui metsässä, koira sai pidettyä emän ja vasan noin 45minuuttia paikallaan jonka jälkeen ne lähtivät siirtymään ja juoksivat tien yli jossa sitten jouduimme ikävä kyllä ottamaan koiran kyytiin autoon kun alkoi olla jo todella pimeä. Koira oli todella innoissaan ja hieman vauhkona kokemuksesta ja palkinnoksi sai vuolaasti kehuja ja lihapaloja, todella hieno päivä! (Ampumaan ei olisi niin pimeässä enää pystynyt eikä vasoille ollut enää lupiakaan.)

Vuoteen mahtui vielä yksi pieni haukku, tällä kertaa pentu kohtasi sonnin jäljet metsässä ja lähti niitä seuraamaan, noin 1,5km seuraamisen jälkeen elukka löytyikin ja koira ehti haukkua noin minuutin ajan ennen kuin sonni sitten ottikin jo jalat alleen ja koira ei saanut enään pysäytettyä hirveä joka lopulta meni joen yli ja koiran matka tyssäsi siihen. Löydön jälkeen matkaa joelle kertyi noin 8km ennen kuin sonni pääsi karkuun.

Näiden tapausten lisäksi ei muutamaa erillistä poroajelua ollut sen enempää tilanteita vaikka paljon metsässä vietimmekin aikaa. Tuntui kuin hirvikanta olisi todella vähäistä kun ei vanhemmilla käyttövalio koirillakaan ollut helppoa elukoita löytää toisin kuin joinain vuosina. Mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen miten ensimmäinen syksy sujui, olihan pentu vasta noin 10kk vanha uutenavuotena joten treenin kannalta meni tämä ensimmäinen syksy, ensi syksynä sitten tavoitteena saada jo pidempää haukkua, vähintään yksi kaato sekä kokeiden aloittaminen. Koiramme sisaruksille saatiin muutamia kaatoja jo, mutta kokeissa ei kukaan ehtinyt käydä, eiköhän ensi syksynä jo saada tuloksia.

Tällä hetkellä tuolla pienellä tytöllä on mittaa noin 59cm säkä sekä painoa sellaiset 26kg. Lenkkiä on nyt pyritty antamaan joka päivä noin 2h yhteensä ja osa siitä pientä hölkkää niin, että pysyisi hyvässä kunnossa ja syksyllä kun kausi alkaa niin olisi suoraan valmis metsälle ilman, että täytyy ensin käyttää kolme viikkoa kunnon kohottamiseen. Säkäkorkeutta ei ole tullut muutamaan kuukauteen lisää joten eiköhän se tuohon jää, pysyisipähän ainakin haarukassa rotumääritelmää ajatellen.

Kuvia lisään kunhan vanhalta koneelta saan esiin kaivettua niitä!