tiistai 1. syyskuuta 2015

Punkkien ehkäisy koiralla

Noniin eli pakko laittaa vielä tälläinen teksti tänne tulemaan kun meilläpäin on todella paljon punkkeja ja niitä sai olla poistamassa noin kahden päivän välein iholta ja sen lisäksi karvasta sai tuoreeltaan kiinni melkein jokapäivä lisäksi vähintään yhden kun tarkastuksen teki kun sisään tultiin. Tässä vaiheessa koiralla ei siis ollut minkäänlaista suojausta punkkeja vastaan, mutta kun rokotuksessa kävimme eläinlääkärillä niin kerroin asiasta hänelle ja sitten kertoikin, että on aivan uusi tapa (ainakin minulle) ehkäistä punkkeja. Kun normaalisti olen tottunut joko punkkipantaan tai sitten siihen selkään levitettävään tahnaan joka sitten kuluu pois sateiden ja uimisen myötä ja kuitenkin on sen verran tyyristä tököttiä ettei sitä ihan joka viikko viitsisi sivellä, niin nyt sain eläinlääkärin suosituksesta reseptillisen lääkkeen, joka syötetään koiralle ja kun punkki (tai kirppu) kiinnittyy koiran ihoon ja alkaa aterioimaan niin lääke tappaa loisen 12h sisällä, jolloin koiralle ei ehdi tarttua mikään tauti mitä loinen kantaa mukanaan. Ja täytyy sanoa, että nyt kun tätä on käytetty 2vkoa niin en ole joutunut yhtäkään punkkia iholta saakka poistamaan, toki turkissa niitä on vielä näkynyt kun lääke ei tosiaankaan estä punkkia nousemasta kyytiin, mutta eipä ainakaan tarvitse niitä iholta poistella vaan ne tippuvat sitten pienenä kuolleina pois ja koiralla ei ole hätää taudeista. Mitään merkkejä en tähän ala nyt mainostamaan vaan jokainen kiinnostunut voi omalta eläinlääkäriltään asiasta kysellä. Ja tosiaan, yhden lääkkeen vaikutus kestää 12vkoa ja hintaa oli noin 30e, eli saman verran mitä olen aikaisemmin selkään levitettävästä nesteestä maksanut, suosittelen koittamaan tätä siis!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Jämtlanninpystykorvan kehitys, pentuvaiheita osa 3

Noniin, kuukaus taas vierähtänyt tässä ja aika katsella kehitystä taas tännekkin, eli ensimmäinen rokotus on suoritettu ja siitä ei onneksi tullut mitään sivuvaikutuksia kuten ripulia tms.. Rokotuksen ajankohta venyi hieman siitä 12vkon iästä kun madotus tuli hoitaa vkoa ennen rokotusta ja sen takia saikin rokotteen noin 13vkon iässä, mutta eipä se niin päivän päälle olekkaan. Nyt on taas madotus annettu ja kohta päästään hakemaan tehosterokote jonka jälkeen sitten pääseekin jo koirapuistoon purkamaan energiaa muiden koirien kanssa. Tähän mennessä on kyllä tavattu tuttujen koiria joista tietää, että ne on rokotettu asiallisesti ja täysin terveitä ovat, leikkimiset muiden koirien kanssa on sujunut hyvin vaikkakin pikku neidin tapa leikkiä on aika suoraan päin hyökkäävä ja onkin saanut muutamat murinat osakseen kun juoksee täyttä vauhtia päin, mutta sehän kuuluu koirien kanssakäymiseen. Kaikin puolin siis hyvin mennyt koiriin sosiaalistaminen ja kaikki ihmisetkin ovat edelleen otettu vastaan avosylein ja selälleen heittäytymällä rapsutettavaksi.

Painon ja säkäkorkeuden seuraaminen on jatkunut ja tuossa noin vko sitten 15vkon iässä mitat olivat 13kg ja 45cm, joten ihan potra tyttöhän tuosta tällä vauhdilla on tulossa. Karvan väri kävi todella vaalean harmaassa ennen kuin pentukarva alkoi lähteä ja nyt onkin selkäpuoli jo tummentunut lähes mustaksi takaisin (pentukarvaa enää todella vähän koko koirassa). Eli tummaa koiraa on lupa odottaa tästä tapauksesta, olihan tyttö suuren pentueensa toisiksi tummin jo pienenä.

Hampaita on alkanut lähteä nyt etuosasta suuta, keskimmäiset kaksi niin ylhäältä kuin alhaaltakin on irronnut (noin 15vkon iässä) ja tilalle onkin jo tullut uudet uljaammat aikuishampaat ja tänään oli ylhäältä lähtenyt kolmas hammas jossa nyt sitten onkin pelkkä reikä tilalla.

Sisäsiistiksi opetteleminen on mennyt todella paljon paremmin kuin olisin ikinä uskonut,  siitä lähin kun pentu on ollut 15vkoa ja 2päivää niin sisään on tullut tasan yhdet pissat, eli siis nyt on menty kokonainen viikko yhdillä pissoilla. Pentu on tänä aikana joutunut olemaan muutaman kerran noin 7h yksin kotona ja näinäkään kertoina ei sisään ollut tehty mitään, ei voi kun ihmetellä nopeaa kehitystä.

Käskyistä sujuu nykyään todella hyvin: Istu, Maahan, Odota (paikka), Vapaa, Kierrä (ulkona kun hihna menee puiden väärältä puolelta), Ei, Tänne, Oma nimi, Tassu ja Irti. Eli perus käskyt alkaa olla opeteltu ja seuraavaksi pitääkin näitä ylläpitää ja katsoa josko sitä pitäisi opetella jotain uutta jolla saisi pentua aktivoitua.

Kuvia laitan taas muutaman päivän sisällä kunhan saan aikaiseksi..


torstai 30. huhtikuuta 2015

Jämtlanninpystykorvan kehitys, pentuvaiheita osa 2

Täällä taas pennusta kertomassa, eipä tässä juuri muuta ole ehtinyt tehdäkkään muutamaan viikkoon kuin hoitaa uutta pientä kaveria... Elikkäs tuossa maanantaina kun pentu oli 11vkoa vanha niin tuli otettua uudet mitat siitä, painoa on tällä hetkellä 9kg ja säkäkorkeutta 38cm. Kun painon ja korkeuden kehitystä olen vertaillut ruotsalaisen kennelin julkaisemiin mittauksiin niin aika pitkälti ollaan menty noin 1vko edelle noita kokoja. Tässä linkki sivuille, vasemmasta laidasta valitset "vikt & höjd" kohdan niin sieltä löytyy heidän pentujensa kehitys vkoilta 8-37 ja lopulliset 2v mitat. Madotuskin hoidettiin maanantaina ja nyt ensi vkon maanantaina on varattuna ensimmäinen rokotusaika, jospa sitä kohta pääsisi moikkaamaan jo muitakin koiria.

Sisäsiisteys on edelleen aika samaa luokkaa, kakkoja ei ole tehnyt aikoihin sisään, mutta vain yksi päivä on ollut jolloin pissat eivät ole tulleet jonnekkin sisään. Tosin öiset pissaamiset ovat vähentyneet, nykyään enään noin jokatoinen yö on päässyt yllättämään hätä joten eiköhän tässä pikkuhiljaa aleta pääsemään niistäkin eroon.

Korvat nousivat molemmat pystyyn noin 10,5vkon iässä ja alkaa kaveri jo näyttää Jämptiltä. Väritys on vaalentunut paljon alkuperäisestä lähes mustasta, mutta takaselästä kun on hieman pentukarvaa jo lähtenyt niin näyttäisi tumma väri palaavan sieltä alta, ainakin näin toivon sillä itseäni tuo tumma miellyttää hieman enemmän kuin vaalea, tosin tuolla asialla nyt ei oikeastaan olekkaan mitään merkitystä.

Pimeässä asioiden ujostelu on nyt kadonnut onneksi täysin ja enää ei ole merkitystä onko ulkoilemassa pimeän vai valoisan aikaan. Kaikki ihmiset ja eläimet tuntuvat kiinnostavan todella paljon ja menointoa riittää etenkin ulkona ollessa, tosin kun pk-seudulla asutaan niin ei olla vielä päästy metsään vapaana viilettämään, asia korjataan kunhan rokotukset ovat kunnossa niin päästään koittamaan miten pentu irtoaa. Kasvattajan kanssa keskustellessani sain kuulla, että eräs pentueen koirista oli irronnut noin 100m päähän useamman kerran jo noin 9vkon ikäisenä, joten toivotaan parasta..

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Hirvikiväärin päivitys uuteen, kyseessä Sako A7 äänenvaimentimella

Tulipa tässä päivitettyä hirvikivääri uudempaan, vaikka varsinaisesti tarvetta ei tähän ollutkaan, mutta kun tuli niin loistava tarjous vastaan, ettei siitä oikein voinut kieltäytyä. Kaliiperinä pysyi edelleen .30-06, sillä siihen olen ollut erittäin tyytyväinen.




Valintani osui siis Sako A7:aan. Asehan on "arvostelun" mukaan välimalli Tikka T3:sta (joka minulla aikaisemmin oli) ja Sako 85:sta. Käsissä ase tuntuu hieman laadukkaammalta ja vähemmän muoviselta kuin T3 (synteettinen), onhan siinä se oma hohtonsa aina kun uuden aseen saa käsiinsä vielä lisäksi, mutta ei tuo nyt hirveän erilainen kuitenkaan lopulta ole kuin T3. Lukko liukuu ehkä hieman sulavammin ja kevyemmin kuin T3:n ja aseen olemus on muutenkin hieman tukevampi, mutta täytyy sanoa, että lippaasta pidin T3:ssa enemmän. Tottakai on hyvä, että lipas ei karkaa metsässä könytessä vahingossa maahan, mutta ainakin nyt näin alussa lippaan sisäänpäin työntäminen avatessa tuntuu hankalammalta kuin T3:n lipas. Kaiken kaikkiaan olen kyllä tyytyväinen päivitykseen, on se miellyttävä odotella syksyyn (tai ehkä pääsen jo keväällä koittamaan kaurispukki jahtia) jotta pääsee koittamaan uutta asetta tositilanteessa.



Tulipahan samassa ostettua äänenvaimennin kivääriin ja täytyy sanoa, että kyllä se laukausääni siitä pieneni huomattavasti. Kun ennen ei tullut mieleenkään ampua ilman minkäänlaista suojausta korville, niin äänenvaimentimen asennuksen jälkeen ei suojaus enää tunnu pakolliselta sillä ääni ei todellakaan käy enään korvaan. (En tietenkään suosittele ampumaan ilman kuulosuojausta enkä ota mitään vastuuta jos niin menet tekemään, sillä siinä on aina riski tehdä korvalle haittaa joka ei tule ikinä paranemaan). Ja päivittyi samalla aseen ulkonäköki omaan silmään miellyttävämmäksi, vaikka osa metsästäjistä onkin sitä mieltä ettei äänenvaimennin metsästysaseeseen sovi. Ottaahan tuo vaimennin myös rekyyliä pois, vaikka omasta mielestäni 30-06:n rekyyli ei itselleni pahalta ole missään vaiheessa tuntunutkaan, niin eihän siitä haittaakaan ole.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Jämtlanninpystykorvan kehitys, pentuvaiheita osa 1

Nyt on pentu ollut noin kaksi viikkoa meillä kotona ja paljon on ehtinyt tapahtua, pentu on kasvanut noin 1,5kg painoa ja sen kyllä huomaa silmissäkin todella selvästi, puremisesta on tullut tapa, mutta onneksi myös puruvoima ei ole enää niin kova vaan ennemminkin maistelua sormiin, varpaisiin ja lahkeisiin, toki myös naamaan jos tilaisuus siihen tulee. Perus käskyistä pentu on oppinut jo "ei", "istu", "odota", oman nimensä, vihellykseen tulemisen ja "tuo" (lelun tuomisen luokseni), luokse tulo "tänne" käskyllä toimii noin puolilla kerroista. Maahan meneminen onkin seuraavaksi listalla, mutta täytyy kyllä sanoa, että yllättävän nopeasti on kaveri oppinut asioita kun niitä on leikin välissä hieman opetellut ja sitten taas jatkanut leikkiä.

Kakkoja ei ole tullut sisään nyt enää viiteen päivään (eikä myöskään yöllä), tosin koitammekin viedä pennun joka kerta ulos heti kun on herännyt, syönyt tai leikkinyt pitkään ja tämä onkin tuntunut toimivan hyvin. Pissoja tulee vielä satunnaisia silloin tällöin, kerran kaksi per päivä joten siinä on vielä kehittämistä, mutta 9viikkoiselta pennulta en olisi näin hyvää edes vielä odottanutkaan.

Yksin oleminen ei tunnu olevan ongelma, pentu on jätetty kodinhoitohuoneeseen jonne on laitettu peti, muutama lelu, juomakuppi sekä hirvenluu jonka kanssa aika tuntuu menevän nopeasti. Muutama vingahdus tulee välillä kun pentu näkee kuinka itse kävelee pois huoneen ovelta, mutta sitten kun nurkan taakse jää kuuntelemaan niin melkeimpä samantien alkaa joku leikki tai pureskelu ja kaipuu unohtuu. Pisimmillään pentu on ollut nyt 6tuntia yksin ja kaikki meni silloinkin hyvin.

Nyt alkaa huomaamaan kuinka huonekalujen pureminenkin alkaa kiinnostaa, tähän mennessä kun on purun saanut tuntea vain ihmiset ja lelut, mutta nyt tosiaan sohvat, pöydät, kasvit ja oikeastaan kaikki mahdollinen ja mahdotonkin on maistettava. Tämä ei tietenkään yllätyksenä tullut, mutta vaatii hieman tarkkaavaisuutta itseltä ettei johtoja yms saa purtua..

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Jämtlanninpystykorvan pennun kotiutuminen

Noniin, elikkäs nyt on Jämtlanninpystykorvan pentu ollut noin viikon meillä kotona, kyseessä narttupentu kuten aikaisemmin mainitsinkin (linkin takaa löytyy sukujuuret myös).



Kävimme katsomassa pentuja noin kolmen viikon ikäisinä ja silloin valitsimme pentumme, sen ikäiset ei hirveästi vielä "elä", mutta yksi narttu oli ylitse muiden meidän silmissämme kun se tuppasi aina juoksemaan täysiä tervehtimään ja osoitti rohkeuden merkkejä seikkailemalla hieman laajemmalla alueella kuin keskimäärin muut pennut.

Automatka kotiin kesti useamman tunnin (noin kahdeksan), mutta se meni aivan loistavasti, pentu itki alkuun kun autoon olimme nousseet noin puoli minuuttia ja sen jälkeen lähinnä nukkui matkan ajan, pysähdyimme muutaman kerran ja päästimme pennun pissalle huoltoasemien nurmikkoalueille (kytkettynä tottakai). Kerran pääsi pissa tosin tulemaan myös auton apukuskin jalkotilaan, jossa pentu matkaa taittoi pyyhkeen, yhden lelun ja nahkaprässiluun kera. Ennen kuin lähdimme ajamaan niin pentu oli syönyt noin puolituntia aikaisemmin ja ollut pihalla sen jälkeen leikkimässä ja tekemässä tarpeensa, Matkan aikana syötimme kaveria kerran ja minkäänlaista pahoinvointia ei tullut onneksi missään vaiheessa.

Kotiin päästyämme pentu oli erittäin luottavainen ja ottikin talon omakseen samantien, ainoastaan kylpyhuone ja kodinhoitohuone olivat alkuun hieman jännittäviä ja niihin täytyi mennä hieman varovaisemmin sisään kuin muualle, nyt onneksi näin viikon kuluessa nekin huoneet ovat jo tuttuja ja turvallisia joten pentu on sopeutunut hyvin kotiin. Vieraita on tottakai käynyt jo aika paljon pentua ihmettelemässä ja silittelemässä, vieraat otetaan vastaan täysiä ovelle juosten ja häntä propelina ympyrää pyörien, joten ainakin ihmiset ovat pennunkin mielestä ihania.

Muita koiria ei olla vielä voitu tavata, sillä rokotukset hoidetaan Eviran ja kasvattajan suosittelemalla tavalla vasta 12 vkon iässä. Mutta ulkona liikkuessamme on toki muitakin koiria näkynyt ja noin metrin päähän on menty tervehtimään ja siinä pentu on osoittanut suurta innostusta jo päästä leikkimään, joten eiköhän muidenkin koirien kanssa tule menemään hyvin, onhan pentu tottunut kasvattajan luona oman emänsä lisäksi kymmeneen sisarukseensa ja kahteen muuhun aikuiseen koiraan. Eli kunhan rokotukset saadaan niin äkkiä koiriin tutustumaan!



Ulkona pentu liikkuu rohkeasti päiväsaikaan ja jopa niin paljon, että ei uskalla enää pienellä omalla pihalla vapaana pitää kun alkaa naapurin tontin rajat ja niiden ylitys kiinnostaa pentua jo siinä määrin, että korvat tuntuvat sillä menevän umpeen ja luoksetulo unohtumaan kun pitäisi tutkimaan päästä. Sen sijaan kaikkein pimeimpään aikaan pentu hieman jännittää ulkona, heti jos kuuluu jokin erilainen ääni niin täytyy pysähtyä ja välillä juosta jalkoihin turvaan ihmettelemään.

Paukkuarkuutta ei pennulla tunnu olevan yhtään, Noin 100m päästä meidän tontistamme on räjäytystyömaa käynnissä ja siellä pitkin päivää räjäyttelevät, joihin pentu ei enää oikeastaan edes reagoi sisällä eikä ulkona ollessakaan. Ainostaan silloin kun nukkuu ja räjäytys tulee sellaisena, että lattiassa tuntuu tärinä ja pamahtaa kovaa niin pentu nostaa päänsä ja katselee hetken ja painaa pään takaisin lepoon.

Korvat ovat vielä lurpallaan vaikkakin toista korvaa yrittää pikkuhiljaa saada pystyynpäin, mutta siinä menee varmaan vielä tovi ennen kuin sieltä pomppaa. Painoa oli kotiin tullessa noin 4,4kg ja nyt siihen on noin kilo tullut lisää eli paino liikkuu siinä 5,3kg tienoilla ja säkää löytyy noin 31cm verran, ja ikähän tosiaan tällä hetkellä on se noin 8,5vkoa. Kitamerkeistä en itse sen enempää perusta, mutta laitetaan nyt lopuksi vielä kuva millaiset sieltä löytyy kun ne tuntuvat ihmisiä kuitenkin kiinnostavan, kommentteihin voi lisäillä jos jollain löytyy poppamiehen tietoa kitamerkeistä, jotta nähdään ajan saatossa kuinka kitamerkit pitävät paikkaansa kun koiran kehityksestä tänne päivittelen..

torstai 26. maaliskuuta 2015

Riekkoa keväällä Lapista.

Tulipa tässä vähän aikaa sitten tehtyä reissu Lappiin riekon perässä valtion maille tunturiin. Reissulle oli suuret odotukset saaliin suhteen vaikka meillä ei koiraa mukana ollutkaan. Olihan meistä jokainen youtubesta katsellut riekon metsästys videoita jo hyvän aikaa ennen reissua jotta fiiliksen sai kohdilleen. Ajattelimme tosiaan, että kyllähän sitä nyt ilman koiraakin saa riekkoa kun syksylläkin metsästys onnistuu ilman koiraa vain metsässä kävelemällä ja kyllä sieltä maasta aina sitä lintua kuitenkin ylös ja eteen nousee, ei vain yhtä tehokkaasti kuin koiralla.

Ensimmäisenä päivänä lähdimme noin klo 11:00 liikkelle kunhan aamupalat oli syöty ja lumikengät ja sukset pakkailtu mukaan, päätimme lähteä hiihtäen tunturin alhaalta kohti tunturin huippua, tai ainakin tuulen suojaista reunustaa, jossa näytti kasvavan erittäin hyvän näköistä pientä koivikkoa missä lintujen oletimme olevan. Päivä oli todella aurinkoinen ja hiihtäessä upottavassa hangessa saikin aika nopeasti huomata, että alkaa olla parempi pakata villapaitaa ja muuta kerrastoa reppuun suosiolla ja loppuen lopuksi hiihdin vain t-paita ja takki päällä, pitkätkalsaritkin sai välissä ottaa pois vaikka pakkasasteita olikin muutaman verran. Päivä meni hiihdellessä ympäriinsä rintamana edeten, jotta varmasti saisimme linnut ylös jos kohdalle osumme, emme kuitenkaan löytäneet kuin kaksi riekkoa koko päivänä ja nekin lähtivät noin 80metrin päästä ja sukelsivat samantien kummun taakse ja katosivat. Ensimmäisen päivän saldo siis pyöreä 0.




Toinen päivä eteni aika samalla tapaa, Hiihtäen kevyessä varustuksessa ja tällä kertaa koitimme myös hieman lumikenkiä, Kanto ei ollut mikään hirveän hyvä joten lumikenkä testi jäi aika lyhyeksi ja takaisin jalkaan SA-Int mallin sukset. Olimme metsässä pidempään kuin edellisenä päivänä ja vaihdoimmekin hieman paikkaa kun ei kerta tunturissa näkynyt lintua niin päätimme mennä laaksoon haravoimaan kaikkein tuulensuojaisinta aluetta. Tälläkin kertaa vedimme vesiperän, yhtäkään riekkoa ei edes näkynyt koko päivänä, tosin teeriä istui kolme puussa vain tarkkaillen meitä vaikka kuljimme noin 20metrin päästä lähimmillään, harmitti ettei kausi ollut enää niiden osalta käynnissä... Illalla kun palasimme leiriimme ja ihmettelimme onko täällä lintuja laisinkaan kun ei niitä näy missään, niin naapurimme kertoi saaneensa päivän aikana yhteensä 12 kpl, tasan ei aina käy onnenlahjat..

Kolmantena päivänä lähdimme samantyyliselle alueelle josta naapurimme olivat edellisenä päivänä saaliinsa saaneet, mutta taas meni päivä lähinnä urheilun puolelle. Olihan siinä kiva tietenkin maisemia ihastella, ne kun sattuvat olemaan aika erilaiset kuin mitä Etelä-Suomesta löytyy. Mutta tosiaan, ei taaskaan riekon riekkoa näkyvissä koko päivänä ja taas neljä ihmistä teki noin 8h päivän, joten miestyötunteja kertyi taas 32h lisää ilman havaintoa, alkaa tulla riekolle hintaa..



Neljäntenä ja viimeisenä päivänä pääsimme käyttämään lumikenkiä kun hanki oli jostain syystä paljon kantavampaa kuin aikaisemmin, vaikka säät olivat pysyneet aivan samana kokoajan. Painelimme siis hieman ketterämmin (ja omasta mielestäni mukavammin kuin suksilla) ja nopeammin kumpareita edestakaisin ja tällä kertaa näimmekin riekon läheltä, se lähti noin 15metrin päästä kaveria, mutta kun kaveri oli vain kantanut neljä päivää haulikkoa mukana niin eihän siitä ampumisesta tullut mitään, kaksi laukausta ja riekko jatkoi lentoaan. Lähdimme linnun perään ja tilanne toistui lähes identtisesti noin sadanmetrin päässä ensimmäisistä laukauksista. Eli taas kaksi laukausta ja riekko jatkoi matkaansa. Oli harmillista, että kun viimein se tilanne oli tullut käsille, että oli mahdollisuus saalista saada niin sitten se kaatui huonoihin laukauksiin. Tilanne oli kuitenkin niin selkeä, ettei edessä ollut oikeastaan mitään esteitä vaan kaveri rehellisesti ampui huonosti, totesi kyllä itsekkin jälkikäteen, että miten on mahdollista ettei saa tuollaisesta paikasta alas, mutta tällä kertaa näin. Ja tämän jälkeen ei lintuja enää näkynyt vaan koko reissun saldoksi saimme nolla lintua, noin 50km urheilua ulkona ja varmastikkin paljon D-vitamiiniä auringosta, sillä aurinko paistoi lähes kokoajan pilvettömältä taivaalta kun olimme ulkona. Todella hyvä ja mukava reissu, mutta kyllä tuo riistattomuus häiritsee hieman kun meitä silti se neljä henkeä oli liikkeessä. Eipä ole tälläistä reissua saaliin eikä maisemien puolesta ennen tehtyä.



Täytyy vielä loppuun todeta, että itse huomasin hiihtämisen olevan helpompaa ilman sauvoja, sillä silloin pystyin pitämään haulikkoa valmiudessa kokoajan. Toinen minkä huomasin, oli se, etten enää lähde riekko jahtiin ilman koiraa.

torstai 19. helmikuuta 2015

Hirvikoiran hankinta, ensimmäinen oma!

Noniin, koulun aiheuttamana taas jäänyt kirjoittelematta tänne juurikaan viime syksyn reissuista joita tuli metsälle tehtyä muutamia ja kalaankin kerkesin samassa.. Suurimpana saaliina sanottakoon, että matkaan tarttui yksi ukkometso ja muutama teeri, jäniksiäkin tuli muutaman kerran haettua, mutta ilman haluttua lopputulosta.

Nyt kuitenkin tarkoituksena ostaa hirvikoira tänä keväänä! Ensimmäisenä tietenkin pitää päättää, että minkä rotuisen koiran itselleen haluaa. Oma kantani on, että suurimmalta osalta metsästäjistä on aivan turhaa kysyä minkä rotuista he ehdottaisivat, sillä lähes jokainen metsästäjä on vannoutunut uskomaan, että juuri se yksi rotu on ylitse muiden. Kuitenkin varmastikkin jokainen ymmärtää, että jos metsästykseen käytetään useampaa eri rotua ja jokainen niistä pärjää myös hirvikokeissa niin 1+1=mikä tahansa ainakin yleisimmistä hirvikoiraroduista toimii about yhtä todennäköisesti. Tärkeää olisi valita siis pentu tarkasti ja tässä vaiheessa itse keskityn tutkimaan koirien taustoja netistä ja ennen kaikkea koetuloksia pentujen vanhemmilta sekä vanhempien sisarusten koetuloksia sekä pentujen isovanhempien koekäynnit. Tottakai jos tuntee koiran henkilökohtaisesti ja nähnyt koiran työskentelyä niin ei tarvitse koetuloksia siltä osin tutkia niin paljon.

Itse päädyin Jämtlanninpystykorva narttuun, jämptit ovat hurmanneet minut niin metsässä kuin kotosallakin ollessa. En kuitenkaan sano, että Jämtlanninpystykorva olisi metsästyksessä yhtään sen parempi kuin mikään muukaan rotu, mutta se miellyttää omaa silmääni ja on mielestäni myös kelvollinen kotikoira. Pennun valinta oli sitten tietenkin haastavampi homma, mutta tarpeeksi etsimällä löytyi hyvän oloinen yhdistelmä. Tälläinen kombinaatio osui kohdalle ja soittelinkin ja varasin yhden nartun ko. pentueesta, pitäisi muutaman viikon päästä käydä varmaankin tarkastelemassa vapaita yksilöitä. Kasvattajalla oli yhtenä vaatimuksena, että pentua viedään hirvikokeisiin, jonka ymmärrän kyllä hyvin ja tulen näin myös toimimaan. (tässä vielä linkki kennelliiton sivuille). Kasvattajan mukaan myös emä on karhutaipuvainen ja haukkuu rohkeasti kontiotakin joka itselleni on kohtuullisen tärkeä ominaisuus, lupa siis odottaa miellyttäviä pentuja! Seuraavaksi sitten tulee eteen reissu kohti pohjoista pentuja katsomaan jo ennen luovutusikää ja valitsemaan sitä omaa yksilöä, mukavaa!