tiistai 7. tammikuuta 2014

Pohjoisen lintureissun tuloksia, vai oliko niitä laisinkaan..

Jutun kirjoittaminen on venynyt ja venynyt kun on ollut muutto, joulu ja uusivuosi kaikki tähän samaan noin 1,5kk pakettiin laitettuna. Huono tekosyy olla kirjoittamatta, mutta ei vain ole ollut aikaa avata konetta ja istua rauhassa alas. Nyt sen sijaan alkaa taas löytyä aikaa ja täytyy muutama reissu tänne purkaa ennen kuin unohtuu..

Pohjoiseen päästiin todella vielä viimeisiä lintuja etsimään lokakuun lopussa. Ikäväksemme Kuusamon tienoolla oli noin polveen asti lunta metsissä, eikä sekään niinkään haitannut, mutta se seikka, että kun lämpötila oli välillä käynyt plussalla ja mennyt sitten takaisin pakkasen puolelle niin lumen pinnalle oli muodostunut järkyttävän kovaa ääntä pitävä kova pinta. Jokaisella askeleella metsässä kuului varmasti kilometrin päähän linnun korvaan kantautuva KRÄKS, KRÄKS ääni ja normaali syksyisin harrastama haulikon kanssa metsässä hiippailu ei tuottanut tulosta. Lintuja ei päässyt edes näkemään ja tuntui kuin metsät olisivat aivan tyhjillään, mutta siitä ei voinut olla kyse, sillä autolla kun ajeli niin tien vieressä oli kohtuullisen paljon elämää. Harmi ettei siitä päässyt haulikon kera nauttimaan. Noh, kun ei kerran "perinteinen" haulikon kanssa hiippailu tullut kyseeseen (tajusimme tämän kahden metsässä vietetyn päivän jälkeen, kun ainoat näköhavainnot olivat makkaroista, nuotiotulesta ja lämpimästä glögistä...) niin päätimme lähteä kiertelemään aukeampia paikkoja .222:t selässä.

Itseasiassa ollakseni rehellinen niin näimmehän (ja saimme  myös) yhden pyyn haulikoilla. Muistaakseni se oli toisen päivän aamu kun olin pakkaamassa autoon päivän reissua varten tavaroita niin kaverini käveli hieman perästäni ja pysähtyi puolessa välissä pihaa paikalleen ja alkoi lataamaan haulikkoaan, mitä hieman ihmettelin autolta tilannetta katsellessani. Seuraavaksi hän kääntyi metsää kohti ja ampui kertaalleen, jonka jälkeen olin entistä hämmentyneempi, sillä itse en ollut nähnyt pihan lähellä liikkuvan yhtikäs mitään. Seuraavassa hän sitten käveli jo luokseni pieni pyy käsissään ja kertoi sen lentäneen 3metrin päästä häntä pihan läpi vain noin 5m metsän sisään ja jäänyt siihen ihmettelemään.

Takaisin .222 reissuun.. Elikkäs luovutettuamme haulikoiden suhteen, jotka olivat nyt takakontissa mukana vain tottumuksen vuoksi. Päätimme lähteä etsimään harvaa metsää, jossa olisi paljon peltoja yms aukeita paikkoja, jonne linnut olisivat nousseet laidalle istumaan puihin. Autolla ajaessa näimme useamman linnun istuskelevan aivan tien vieressä puussa, parhaimmillaan kolme uros metsoa istuivat lähes vierekkäin latvassa, mutta nämä linnut ei meitä lohduttaneet, tieltä kun ei saa ampua ja olisi muutenkin kyseenalaista ja laitonta ajella autolla ympäriinsä ja ampua jokainen lintu heti tien vierestä. Tutuilta olimme kuulleet missäpäin teeriparvet viettivät aikaa ja kiertelimme näitä lupaavia alueita. Muutaman kerran pääsimme jo hiipimäänkin kohti kaukana siintävää parvea, mutta kaikilla muilla kerroilla paitsi kerran linnut lähtivät jo liian hyvissä ajoin liitelemään pois. Tämä "paitsi kerran" olikin sitten niin, että saimme kaverin kanssa koukattua metsän suojassa jonkun valmiiksi kävelemää polkua pitkin (jolloin lumikaan ei ratissut niin tuhottomasti kävellessä) noin 100 metrin päähän kolmea puussa nököttävää teertä. Homma meni pieleen siinä vaiheessa, kun latasin aseeni ja asetuin makaamaan lumen peittämän ison kiven päälle missä sain erittäin tukevan ja hyvän asennon, jonka jälkeen hain alimmaisen teeren ristikon keskelle ja koska etäisyys oli arvioni mukaan aika lähellä sataa metriä ja ase oli kohdistettu ko. matkalle niin asetin tähtäimen aika keskelle siluettiä ja aloin puristamaan liipaisinta pikku hiljaa. Laukaus tuntui erittäin hyvältä ja tukevalta, mutta lintu ei tippunut. Siinä samassa kun lähdin lataamaan asetta niin koko kolmen teeren pieni parvi lähti lentoon pois päin meistä. Enempää tilanteita ei tullut koko reissun aikana itselleni, eli toisin sanoen itse jäin vaille saalista, mutta onneksi tuli silti monen monta mukavaa ja hauskaa tilannetta koettua metsiä pitkin kävellessä.. Ja tietääpähän ensi kerralla taas enemmän kun lintua pääsee pyytämään taas syksyllä 2014!

Kuvia löytyy täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti