Ahvenen uistelua heinäkuussa painosyvääjällä

Tulipas mökillä taas koitettua kolmena päivänä uistelua, mielessä taas siika ja ahven joita on aikaisemmilla kerroilla tullut mukavasti. Nyt vedenlämpö on tuolla noin 22 asteen tienoilla, eli todella lämpimässä. Ensimmäisenä päivänä, lähdimme kaverin kanssa noin keskipäivällä liikkeelle ja koitimme tavoittaa kalan pienillä vaapuilla pinnasta. Vaikka vedimme ympäri järveä kaikista niemenkärjistä ja matalalta niinkuin myös syvänteiden päältä, ei saaliimme karttunut lainkaan. Kalaa kyllä näkyi tuikkimassa ympäriinsä, mutta siiman päähän ei tullut minkäänlaista eloa, ei nyppyä edes!

Toisena päivänä lähdimme samalla suunitelmalla liikkeelle, mutta tällä kertaa vasta illalla kun laiturilta olimme pari ahventa saaneet ensin heittelemällä. Eli kello oli noin 20:00 ja näytti laiturin ympärillä kiertävän valtavat määrät pikku kalaa joten päätimme, että nyt on hyvä syöntiaika ja lähdemme kokeilemaan uudemman kerran. Taas kiertelimme kaikki niemenkärjet ja karikkojen läheisyydet yms "hyvät ottipaikat", mutta saaliiksi saimme vain yhden pienehkön ahvenen, ei siis vieläkään oikein onnistunut.

Kolmanneksi päiväksi päätimme sitten hieman ryhdistäytyä. Aloitimme päivän hieman mietiskelemällä, että kalojenhan täytyy taas olla syvänteisiin painuneita kun kerran ei pinnasta tule ja vesi tuntuu olevan erittäin lämmintä. Niimpä laitoimme siimaan ensin kiinni painosyvääjän (paino 30g), jonka jälkeen noin 2 metrin tapsin ja sen päähän itse laitoin pienen vaapun (3cm pääväri sininen) ja kaverini laittoi 3 koon lipan. Tällä setillä lähdimme sitten taas syvänteiden päältä ja penkoilta hakemaan kalaa noin kello 20:00 aikaan jälleen. Eikä mennyt aikaakaan kun ensimmäinen ahven oli kiinni, sellainen noin 300g pannulle täydellinen raitapaita nousi ylös, tämä oli iskenyt vaappuun noin 8m syvänteen päällä. Syvääjät tuntuivat vetävän hieman yli 5 metriin vieheitä, sillä kun syvänteen päältä tuli hieman rannempaan niin uistimet kolisteli välillä maata vaikka syvyyttä oli vielä noin 5,2m, (siimana 0.12 kuitusiima). Täytyy tähän väliin vielä mainita, että niille jotka eivät ole painosyvääjää käyttäneet ja miettivät, että sopiiko painosyvääjä kevyille välineille uisteluun vai vetääkö se vavan aivan solmulle, niin voin sanoa sen toimivan todella hyvin. Vapa ei mene hirveälle mutkalle kuten toisen mallisilla syvääjillä jotka perustuvat enemmän siipirakenteeseen kuin painoon. Noh, sitten takaisin asiaan. Toinen ahven tuli noin 20min ensimmäisen jälkeen tällä kertaa lippaan ja tässä vaiheessa alkoi tuntua, että syvältä kaivamalla saa erittäin kivasti kalaa, etenkin verrattuna pariin edelliseen päivään. Jatkoimme vetoa aika hiljaisella vauhdilla soudellen ja taas oli kala kiinni, tällä kertaa vaapussa.

Tämän jälkeen kun olimme nostaneet molemmat vavat ja kalan ylös, niin minun soutaessa kaverini tiputteli ensin minun siimaa veneen perään ja hänen oma lippansa oli noin 1,5metriä veneen perästä aivan pinnassa odottamassa, että pääsee laskemaan sen, niin kesken kaiken tömähti siinä pinnan rikkoen ja tuli noin 400g ahven! Siinä sitten kun naurumme saimme hillittyä niin kaverini alkoi taas tipputtaa ensin minun vaappuani kohti syvyyksiä ja jätti vitsaillen samaan tapaan pintaan roikkumaan lippansa siksi aikaa. Ja kuinka yllättävää olikin, kun lippaan nappasi taas aivan veneen takaa ja pintakalvoa rikkoen taas ahven. Nyt oli tullut siis noin 5m syvältä 3 ahventa ja toisaalta taas kaksi ahventa aivan peräkkäin pintakalvosta kiinni ja ennen kaikkea välittömästi veneen takaa. Tämän takia päätimme koittaa niin, että lippa jää pintaan pyörimään ja itse jatkan syvääjällä ja vaapulla. Jatkaessamme saimme vielä kaksi ahventa syvältä, joten päätimme uskoa sen, että syvällä ne taitaa olla suurin osa ja sitä varmaankin tänään täytyy käydä vielä koittamassa uudemman kerran. Mutta jos ei vetämällä normaali tavoin tule, niin täytyy harkita jotain muutosta, kuten syvääjän käyttöä. Syvääjän käyttö ei vaadi minkäänlaista opettelua tai kokemusta vaan on erittäin helppo käyttää! kiinnittää vain siiman ja tapsin syvääjään ja thats it!

Vantaankoskella kirjolohta tavoittelemassa

Tuli tosiaan käytyä tuossa viikonloppuna nopeasti Vantaankoskella pitkästä aikaa. Joskus nuorempana siellä rampannut enempikin, mutta nyt on hieman into laantunut siitä ja omat kalastukset sijoittuvat muille seuduille. Nyt oli kuitenkin ajatuksena muutaman kaverin kanssa, että käydään siinä pari tuntia ja jos kalaa saadaan niin illalla kun oli tarkoitus futista seurata ja grillata niin sitten olisi kala päässyt grilliin.

Elikkäs avokelalla olimme kaikki liikenteessä ja takavuosilta muistimme, kuinka Vantaankoskella on aina toiminut Motonetistä ostetut halvimmat lipat, joissa on koukun tyvellä vielä tupsu karvaa. Joten näitä etsimme pakeista ja itse kiinnitin ennen vanhaan parhaiten kalastaneen värin, eli punaisen muutamalla tummalla pilkulla kyljissä. Kaveri valitsi sinisemmän version samasta lipasta, joka ei itseäni ikinä ollut niin vakuuttanut. Vantaankoskella kun tuntuu usein olevan kirjolohille niin, että mitä räikeämpi ja härskimpi viehe, sen varmempi saalis. Suuntasimme ensiksi parkkipaikoilta koskea ylöspäin, siihen kehä3:n ja padon väliin (eli siis se muuri jossa on kaksi aukkoa josta vesi virtaa). Näiden maamerkkien väliin jää loistava hieman syvempi ja rauhallisemmin virtaava alue, josta aikaisemmin kirjolohta on tullut noin kerran 15min tahdilla. Nyt kuitenkin molemmat pommitimme aluetta hieman liikuskellen ja erilaisia tekniikoita kokeillen noin tunnin ajan, ilman minkäänlaista tulosta, omituista! Kehä III:n alla näkyi muutama perhokalastaja ja yksi virvelin kera, eipä heilläkään näyttänyt sen enempää syövän kuin meilläkään. Päätimme yhteisymmärryksessä, että nyt on siirryttävä toiselle pomminvarmalle paikalle, niimpä tavarat kantoon ja alaspäin. Jos olisin ollut perholla liikkellä niin olisin käynyt kutittelemassa kalojen hermoja siinä puisen sillan alla juuri ennen suvantoa, mutta nyt avokelalla en sinne viitsinyt lähteä sotkemaan.

Toinen "varma"paikka löytyy heti suvannon jälkeen kun joki tekee pienen mutkan ja siinä heti kun virta alkaa hieman vuolastumaan jälleen suvannon jäljiltä. Niillä main näkyy (matalalla vedellä) pinnassa hieman muutamaa kiveä vierekkäin ja näiden ympäristöstä on heittämällä tullut todella usein kalaa. Joten päätimme mennä rantaan ja alkaa siitä haravoimaan kivien ympäristöä. Taas kului noin tunti ja kummallakaan ei tuntunut mitään, päätimme jättää siltä päivältä kalastuksen siihen ja käydä suosiolla ostamassa kaupasta sen puolikkaan lohen ja valmistaa siitä sitten grilliherkkumme. Sovimme myös, että lähipäivinä menemme koko päiväksi kalaan koskelle ja silloin taidan ottaa myös perhovälineet mukaan. Eiköhän silloin ole enemmän kerrottavaa, tuo kerta kun jäi täysin nollille.