Verkoissa purtu lahna

Viikonloppuna olimme mökillä ja laitettiin sitten verkot mereen (Etelä-suomessa sisäsaaristoa) ahvenen ja kerran vuodessa tulevan sattuma taimenen toivossa. Ensimmäisenä yönä oli verkkoihin uinut noin kahdeksan lahnaa ja kaksi hyvän kokoista (noin 500g) ahventa, mutta toisen yön aikana olikin sitten tapahtunut hieman yllättävä ja minulle ensi kertaa eteen tullut käänne. Verkoista löytyi yksi samankokoinen ahven kuin edellisenä yönä oli tullut jonka lisäksi yksi noin kilonen hauki ja taas noin 10 lahnaa. Erikoisen tästä teki se, että yhtä näistä lahnoista oli käynyt ilmeisesti hauki puremassa, sillä sen pää oli lähes kokonaan irronnut loppu ruhosta. Lahna oli kuitenkin varmaankin ensin mennyt verkkoihin ennen kuin oli joutunut hyökkäyksen uhriksi, sillä se oli muuten aivan normaalisti verkossa kiinni. Tietenkin tämä kaveri oli hieman vaikeampi irroitettava kuin normaalisti, sillä verkko oli kietoutunut selkärankaan ynnä muihin ulokkeisiin mitkä olivat tulleet näkyviin. Verkossa ollut hauki ei ollut lähelläkään ko. lahnaa joten oletan jonkun muun käyneen maistelemassa sitä. Liekö sitten Suarez käynyt verkoilla vai vain tavallinen hauki, sitä ei tarina kerro.

Lisäksi ahven-file fiilistelyä, nahaton file pannun kautta suolalla ja sitruunapippurilla!

Siikaa uistelemalla juhannuksena

Eli kuten edellisessä tekstissä mainitsinkin, niin juhannuksena verkkojen lisäksi ehdin myös hieman uistelemaan. Kun verkoilla oltiin saatu sen verran hyvä saalis syvänteen myötäisesti, niin ajattelin koittaa uistelua samalta alueelta, siellähän sitä kalaa jo todistetusti oli. Elikkäs laitoin siiman perään pienen (3cm) vaapun harmaan värisenä ja lähdin uistelemaan syvänteen reunoja ja päällystä edestakas hitaasti soutaen. Soutamalla pärjää todella hyvin kun ei tuule liikaa ja samalla vauhti pysyy helposti tarpeeksi hiljaisena eikä moottori pärise kokoajan kaloja pelotellen.

Lähdin uistelemaan noin kello 16oo ja sää oli pilvinen ja pientä tihkua tuli välillä, mutta ei todellakaan mitään joka olisi edes kastellut. Hetken aikaa kun olin vedellyt niin tuntui jo ensimmäinen tärppi ja kelailin kalan sisään. Ehdin jo toivoa siikaa kunnes veneen vierellä näkyiä ahven, ei huono tosin sekään! Päätin kääntyä hiljakseen ympäri ja palata äsköiseen kohtaan, sillä ahvenet menevät usein parvissa ja silloinhan niitä kannattaa tavoitella siitä mistä ensimmäisenkin on saanut. Noh, en pitkälle päässyt taaskaan kun seuraavan kerran tuntui taas eloa siiman päässä, kyseessä taas ahven! Tätä samaa toistellen tuli vielä kaksi ahventa lisää noin 40min sisään kaikki neljä. Ahvenet eivät olleet yhtä isoja kuin verkosta saadut, mutta silti tarpeeksi isoja syömiseen, joten kaikki nousivat ylös veneeseen asti. Sitten siinä noin 30min tyhjää vedeltyäni ja ilmeisesti parven säikytettyäni päätin lähteä etenemään alkuperäisen suunitelman mukaan ja jatkoin syvänteen reunojen uistelua. Hetken aloin jo miettimään josko pitäisi kääntyä takaisin ja mennä fileeraamaan ahvenet kunnes tuntui isompi napautus siiman päässä. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt on hauki siiman päässä tai sitten tosi iso ahven. Mutta onnekseni ei kumpaakaan sieltä noussut, vaan erittäin hyvän kokoinen siika! Pieni paniikki tuli jo kun veneen vierelle sain ja näytti olevan huonosti kiinni, mutta sain onnekseni haavittua sen talteen. Nyt oli suupielet suuressa hymyssä, oma ennätys siika oli noussut veneeseen ja antanut vielä hyvän haasteen siiman päässä! Jatkoin vielä hieman aikaa uistelua ja sieltä nousi vielä yksi siika ja yksi ahven, jonka jälkeen kello olikin jo noin 20oo ja päätin jättää uistelun sikseen ja mennä esittelemään mökille muille saalistani ja jatkokäsittelemään kalat. Olihan nyt koossa jo viisi ahventa ja kaksi siikaa, tämä saisi riittää!

1,4kg siika 3cm vaapulla.

Tässä vaiheessahan oli pakko päästä punnitsemaan tuo jättiläinen ja sehän osoittautui 1,4kg siiaksi, selkeästi oma ennätykseni siis! Fiilis oli loistava! Vatsastahan löytyi sitten vielä iso läjä mätiä joka päätyi suolattuna pakastimeen, jotta pöpöt kuolevat ja pääsee nauttimaan siitä sitten smetanan kera!

Kaikki muut paitsi suurin siika päätyivät fileiksi ja välipalaksi mökkiläisille, mutta suurimmasta otin sisukset ja pään irti ja laitoin halsteriin maustettuna ja savun päälle. (Päätä en normaalisti irroita savustaessa, mutta kun tällä kertaa kala ei oikein olisi mahtunu halsteriin muuten). Mökillä kun ei savustuspönttöä löytynyt, niin nuotionkin päällä savustus onnistuu loistavasti. Kun ensin tekee hyvän hiilloksen ja sen jälkeen siihen alkaa mättämään leppää ja katajaa hieman kasteltuna niin se savuaa nätisti ja lämpöäkin piisaa kunhan tarpeeksi pitkään jaksaa savustella. Helpotti kovasti kun hiilloksen molemmille puolille laitto isommat pöllit minkä päälle halsterin pystyi laskemaan ja se hoiti itse itsensä.

Siika savustumassa halsterissa, namm!

Siikaa ja ahventa verkoilla juhannuksena

Elikkäs juhannuksena tuli mökillä ollessa kalasteltua jonkun verran, ei mitään pitkiä päiviä, mutta muutama reissu pikku vaapulla uistellen ja lisäksi yhdeksi yöksi verkot vesille.

Mökki sijaitsee Heinolan lieppeillä, järven vesi on erittäin kirkasta ja kasvejakaan ei liiaksi järvessä ole. Joten siis otolliset apajat siialle. Siikaa on sinne joskus aikoinaan istutettu, mutta siitä on jo useampia vuosia aikaa ja järvi on pinta-alaltaan kohtuullisen suuri. Nykyään kun sieltä siikaa saa niin kaikilla on ollut rasvaevä tallessa, eli siika on onneksi alkanut lisääntymään itse järvessä ja pitää kantaa yllä omatoimisesti. Järvellä ei myöskään hirveästi muut kalasta, silloin tällöin saattaa näkyä joku onkimassa laiturillaan tai satunnainen vene kerran viikonlopun aikana uistelevan, mutta suurta painetta siellä ei ole. Itsekkin olemme yrittäneet pitää kalastuksen niin, että verkoilla vähemmän ja mieluummin sitten uistelemalla tai heittämällä niin ei tule ryöstettyä liikaa kerrallaan.

Ensimmäisenä iltana kävimme viemässä kolme verkkoa (2*40mm ja 1*35mm) yön yli pyytämään ja uistelulle ei jäänyt siinä aikaa saunomisen ja mökille kotiutumisen ohessa. Verkot laskettiin järvessä olevan syvänteen myötäisesti. Muualla järvessä on noin 3m syvää pääosin, mutta syvänne jatkuu jopa 8metriin saakka ja päädyimme siihen, että siellähän ne siiat varmastikkin majailevat kun vesikin alkaa olla niin lämmintä. Seuraavana päivänä menimme vasta noin kello 15oo tarkistamaan verkot ja katsomaan, onko mitään tullut. Kun olimme ensimmäisen verkon ylös niin saaliimme oli siinä vaiheessa pyöreä nolla. Seuraava verkko alkoikin sitten loistavasti, siinä oli heti alussa kolme pulleaa ahventa aivan vierekkäin, tämän jälkeen muutama metri eteenpäin tuli kaksi siikaa noin metrin päässä toisistaan. Eteenpäin mentäessä vielä saman verkon lopussa oli kaksi ahventa lisää ja yksi siika, eli tässä keskimmäisessä verkossa oli yhteensä viisi ahventa ja kolme siikaa! Viimeisestä verkosta pullahti sitten vielä yksi siika ja yksi ahven ja kasassa oli maukkaat kuusi ahventa ja neljä siikaa. Kaikki kalat (myös siis siiat) olivat elossa vaikka kokemukseni on, että siiat kuolevat aika nopeasti verkkoihin. Tämä on varmasti paras saalis mitä olemme tuolta mökiltämme verkoilla saaneet yhdessä yössä. (Pohjoisessahan on sitten niitä järviä joihin kun verkot laskee jäiden lähdettyä niin voi nostaa siikaa jopa rosvoamiseen saakka yhdessä päivässä).

Verkoista tulleet kuusi ahventa ja neljä siikaa

Nuo 35mm ja 40mm verkot voisi vaihtaa kenties jopa 50mm verkoiksi niin nousisi siian koko isommaksi, tosin silloin jäisi iso osa maukkaista ahvenista saamatta. Ja kyllä tuonkin kokoiset on jo hyviä ruokakaloja! Nämä menivät fileiksi ja pakastimeen odottamaan pk-seudulle kotiin kuljetusta. Verkkoja ei tämän lisäksi enää laitettu reissun aikana, mutta uistelemaan ehdin sentäs ja siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa..

Korvasieniä kesäkuussa, onko niitä?

Ollut hirveitä kiireitä tässä viimeiset 4kk koulun ja töiden kanssa niin on päivittelyt jääneet todella vähälle, joku voisi jopa sanoa, että olemattomaksi. Nyt kuitenkin helpottanut hommat ja muutama päivä sitten kerkesinkin tekemään vuoden ensimmäisen korvasieni reissun. Hieman skeptisesti kuitenkin lähdin liikkelle, sillä usein korvasienet ovat olleet parhaimmillaan jossain vaiheessa toukokuuta ja itse olin liikkeellä vasta 4.6. ja pelkäsinkin, että sienet ovat jo menneet.

Itse lähden aina korvasienen metsästykseen niin, että vain lähden ajelemaan jonnekkin hieman syrjemmälle seudulle täältä Espoosta (ei sillä, etteikö Espoossakin paljon metsää olisi). Mutta kun korvasieniä lähden jahtaamaan niin haluan löytää metsähakkuita, ei aivan tuoreita vaan mieluusti noin 1-3v vanhoja. Mitä enemmän maata on käännetty niin sen parempi, usein kannot on jätetty maahan ja ne eivät olekkaan niin antoisia paikkoja kuin sellaiset aukeat, joissa kannot on revitty irti ja isoja kiviä siirrelty, jolloin on syntynyt hyviä kuoppia, joista itse ainakin olen useimmiten sieneni löytänyt.

Hyvännäköinen korvasieni apaja, sopiva rinne ja hiekkaisan näköinen alusta.

Näiden ehtojen täyttyessä, tekee paikasta vielä paremman se, jos alueella on aikaisemmin kasvanut pääosin havupuita ja tämän lisäksi hakkuu on hiekkapohjainen. Täysin multapitoisesta maasta ei korvasieniä yleensä löydä vaan se vaatii itselleen sopivan hiekkaisen maaperän. Vielä näiden lisäksi suosin itse aukeita, jotka on rinteessä koska jostain syystä useimmiten olen sieneni löytänyt rinteestä enkä tasaisesta maasta. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä alue näyttää hyvän oloiselta ja väriseltä, tumman ruskeisiin tai liian vihreisiin en useinkaan lähde koskemaan.

Eli nyt kun on selvillä millaista tavoittelen, niin seuraavaksi alueen löytäminen. Itse olen Karkkilan suunnalta löytänyt aikaisempina vuosina hyvin sieniä ja kun asiaa miettii niin sehän on hyvää hiekkaharju-aluetta, joten siinä varmaankin syy myös tälle hyvälle onnelleni. Elikkä hakkuualueet harjuisalla seudulla kuullostaa loistavalta, siellä on suurella todennäköisyydellä hiekkainenpohja - eli paras mahdollinen korvasienelle. Elikkäs ei muuta kuin tutkimaan, mistä löytyy paljon harjuja ja sitten sinne ajelemaan. Useinkaan siltä suurimmalta tieltä ei niinkään hakkuuaukeita löydy, vaan kannattaa mennä ainakin yhden pykälän pienemmälle tielle ajamaan hissukseen (siellä harvoin on myöskään ruuhkaa joten et häiritse ketään vaikka ajelisit hiljaa) ja sitten vain silmät tarkkoina katselee mistä löytyisi otollisen näköinen alue.

Tyypillinen näky, sieni kasvaa hiekkaisassa montussa.

Sienen löytäminen alueelta. Omalla kokemuksellani uskallan sanoa, että suurinosa sienistä ei ole tasaisella maalla vaan melkein aina ne ovat joko kannon/kiven/työkoneen jättämässä painanteessa tai ojassa. Ne myös usein kasvavat jotenkin hieman aukon kyljestä tai oksien tms alla. Elikkä kun on löytänyt hyvän alueen niin sieltä ensimmäiseksi aina kiertelen kaikki montut läpi ja koitan niitä katsella tarkemmin kuin muuta maata. Toki myös tasaiselta välillä niitä löytyy, mutta ne erottuvatkin selvästi helpommin kuin montun pohjalla muhivat joten tasaisella kasvavat sienet huomaat siinä samassa kun monttuja kiertelet.


Sitten itse reissuuni, lähdin siis ajamaan kohti Vihtijärveä ja sen ympäristöön olin päättänyt mennä etsiskelemään. Ajoin tietä joka menee välillä Klaukkala-Vihtijärvi ja siltä aina välillä poikkesin sivutielle ja ajoin sen päähän saakka ja katsoin jos löytyi jotain potentiaalisia paikkoja niin sitten vain menopeli parkkiin

Hieman liian kärsinyt sieni

tienlaitaan ja hiippailemaan hakkuuaukeille. Usein aukeat eivät olleet ihan pienen tien vieressä vaan osa näkyi pellon tjsp toisella puolen, jolloin joutui tietenkin varovasti kävelemään pellon laitaa pitkin varoen ettei tallo mitään pellolle istutettua. Ensimmäiseltä paikalta jonne pysähdyin en löytänyt kuin yhden huonosti voivan sienen, kiertelin isohkoa ja lupaavan näköistä aluetta varmaankin noin 40min ja sitten kun ei enempää alkanut löytymään niin päätin jatkaa matkaani.


Pitkää ei tarvinut etsiä kun löytyi taas ihan hyvännäköinen alue, mutta sieltä eikä senkään jälkeiseltä löytynyt mitään ja niihin meni noin tunti kun haravoin ne läpi. Korvasienet ovat sellaisia, että saattavat jollakin alueella olla yhdessä paikassa todella runsaana ja sitten muuten loppu hakkuu on aivan tyhjää, sen takia kiertelen alueita usein ainakin 2/3 pinta-alasta ennen kuin vaihdan paikkaa. Tässä vaiheessa alkoi usko jo hieman mennä saaliin saamiseen tältä päivältä kun yhden sienen olin löytänyt ja sekin oli saanut jäädä maahan huonon kuntonsa takia. Olin kuitenkin jo kolmella lupaavalla alueella pyöriskellyt. Seuraavaksi löysin tuon ensimmäisen kuvan paikan ja päätin käydä tarkistamassa senkin. Heti kun olin saanut pellon kierrettyä ja pääsin rinteen alapäähän niin sieltähän ojan pohjalta löytyi kolme sientä nätisti ottajaansa odottamassa. Tämä loi hieman uskoa lisää siitä, että kenties jopa menen kotiin hyvän saaliin kera! Kiertelin alueen aloittaen ojan tutkimisesta ja sieltähän löytyikin vielä muutama lisää. Sitten kiertelin itse rinteen, mistä löytyikin vain yksi ja tällä kertaa tuo oja olikin ollut parempi kuin itse rinne. Tästä kun pääsin takaisin autolle niin ajattelin, että pari aluetta vielä ja sitten takaisin kotiinpäin.
 

Hyvän hiekkainen korvasieniapaja.

Lähdin siis ajamaan kohti Espoota pikkuhiljaa ja tutkailin tilannetta, kunnes näin sitten isolle tielle saakka erittäin hyvännäköisen paikan ja päätin käydä sen kurkistamassa, kunhan sinne jotenkin pääsisi kun se oli aika kaukana tiestä. Löysinkin sitten pikkutien joka vei minua lähemmäs ja loppuenlopuksi pääsin ajamaan ihan viereen. Paikka oli varmaankin pari vuotta vanha rinteessä oleva hakkuu jossa jo hieman kasvoi vihreää, mutta oli erittäin hiekkaisan oloinen, etenkin rinteen puolesta välistä ylöspäin.Viereinen kuva otettu siis tältä paikalta ja tämä on jo puolen välin yläpuolelta. Rinteessä oli siis paljon tuollaista pientä monttua mistä hiekka paistaa läpi, erittäin hyvä! Innokkaana sitten edellisen paikan onnistumisesta lähdin käymään läpi aluetta ja ei mennyt hirveän pitkään kun jo ensimmäiset löytyi. Korvasienet olivat tälläkin kertaa kuopissa ja tasaiselta en löytänyt yhtäkään. Koko alueen haravoituani alkoi pussissani olla aika hyvä määrä jo sieniä ja päätin, että tämä riittää ja katsellaan myöhemmin uudestaan.
Tässä kesäkuisessa sienestyksessä alkoi olla sellainen ikäväpuoli, että vaikka en missään muualla ole vielä törmänny paarmoihin, niin noilla hakkuuaukeilla paarmoja oli käsittämättömän paljon! Eikä asiaa auttanut erittäin lämmin päivä ja se, että tuli oltua liikkellä ilman paitaa aurinkoa samalla ottaen. Joten ensikerralla taitaa offi olla mukana..

Tässä vielä muutama kuva reissusta, miten sienet osaavat piiloutua ja lopullinen saalis kotona pöydällä.

Saalis perkaamattomana kotona

Toisesta näkee vielä kuinka hyvin korvasienet välillä maastoutuvat ja siinä saa olla silmä tarkkana jos haluaa kaikki saada mukaansa!

Kolme korvasientä piilossa.

Vielä loppuun maininta, että korvasienet tulee sitten ryöpätä ennen ruoaksi valmistamista. Pelkkä kuivatus ei riitä vaan ryöppäys on kaikissa tilanteissa pakollinen. Ryöppäykseen löytyy ohjeita sienikirjoista tai netistä, itse en siihen ota sen enempää kantaa miten se hoidetaan.