Korvasieniä kesäkuussa, onko niitä?

Ollut hirveitä kiireitä tässä viimeiset 4kk koulun ja töiden kanssa niin on päivittelyt jääneet todella vähälle, joku voisi jopa sanoa, että olemattomaksi. Nyt kuitenkin helpottanut hommat ja muutama päivä sitten kerkesinkin tekemään vuoden ensimmäisen korvasieni reissun. Hieman skeptisesti kuitenkin lähdin liikkelle, sillä usein korvasienet ovat olleet parhaimmillaan jossain vaiheessa toukokuuta ja itse olin liikkeellä vasta 4.6. ja pelkäsinkin, että sienet ovat jo menneet.

Itse lähden aina korvasienen metsästykseen niin, että vain lähden ajelemaan jonnekkin hieman syrjemmälle seudulle täältä Espoosta (ei sillä, etteikö Espoossakin paljon metsää olisi). Mutta kun korvasieniä lähden jahtaamaan niin haluan löytää metsähakkuita, ei aivan tuoreita vaan mieluusti noin 1-3v vanhoja. Mitä enemmän maata on käännetty niin sen parempi, usein kannot on jätetty maahan ja ne eivät olekkaan niin antoisia paikkoja kuin sellaiset aukeat, joissa kannot on revitty irti ja isoja kiviä siirrelty, jolloin on syntynyt hyviä kuoppia, joista itse ainakin olen useimmiten sieneni löytänyt.

Hyvännäköinen korvasieni apaja, sopiva rinne ja hiekkaisan näköinen alusta.

Näiden ehtojen täyttyessä, tekee paikasta vielä paremman se, jos alueella on aikaisemmin kasvanut pääosin havupuita ja tämän lisäksi hakkuu on hiekkapohjainen. Täysin multapitoisesta maasta ei korvasieniä yleensä löydä vaan se vaatii itselleen sopivan hiekkaisen maaperän. Vielä näiden lisäksi suosin itse aukeita, jotka on rinteessä koska jostain syystä useimmiten olen sieneni löytänyt rinteestä enkä tasaisesta maasta. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä alue näyttää hyvän oloiselta ja väriseltä, tumman ruskeisiin tai liian vihreisiin en useinkaan lähde koskemaan.

Eli nyt kun on selvillä millaista tavoittelen, niin seuraavaksi alueen löytäminen. Itse olen Karkkilan suunnalta löytänyt aikaisempina vuosina hyvin sieniä ja kun asiaa miettii niin sehän on hyvää hiekkaharju-aluetta, joten siinä varmaankin syy myös tälle hyvälle onnelleni. Elikkä hakkuualueet harjuisalla seudulla kuullostaa loistavalta, siellä on suurella todennäköisyydellä hiekkainenpohja - eli paras mahdollinen korvasienelle. Elikkäs ei muuta kuin tutkimaan, mistä löytyy paljon harjuja ja sitten sinne ajelemaan. Useinkaan siltä suurimmalta tieltä ei niinkään hakkuuaukeita löydy, vaan kannattaa mennä ainakin yhden pykälän pienemmälle tielle ajamaan hissukseen (siellä harvoin on myöskään ruuhkaa joten et häiritse ketään vaikka ajelisit hiljaa) ja sitten vain silmät tarkkoina katselee mistä löytyisi otollisen näköinen alue.

Tyypillinen näky, sieni kasvaa hiekkaisassa montussa.

Sienen löytäminen alueelta. Omalla kokemuksellani uskallan sanoa, että suurinosa sienistä ei ole tasaisella maalla vaan melkein aina ne ovat joko kannon/kiven/työkoneen jättämässä painanteessa tai ojassa. Ne myös usein kasvavat jotenkin hieman aukon kyljestä tai oksien tms alla. Elikkä kun on löytänyt hyvän alueen niin sieltä ensimmäiseksi aina kiertelen kaikki montut läpi ja koitan niitä katsella tarkemmin kuin muuta maata. Toki myös tasaiselta välillä niitä löytyy, mutta ne erottuvatkin selvästi helpommin kuin montun pohjalla muhivat joten tasaisella kasvavat sienet huomaat siinä samassa kun monttuja kiertelet.


Sitten itse reissuuni, lähdin siis ajamaan kohti Vihtijärveä ja sen ympäristöön olin päättänyt mennä etsiskelemään. Ajoin tietä joka menee välillä Klaukkala-Vihtijärvi ja siltä aina välillä poikkesin sivutielle ja ajoin sen päähän saakka ja katsoin jos löytyi jotain potentiaalisia paikkoja niin sitten vain menopeli parkkiin

Hieman liian kärsinyt sieni

tienlaitaan ja hiippailemaan hakkuuaukeille. Usein aukeat eivät olleet ihan pienen tien vieressä vaan osa näkyi pellon tjsp toisella puolen, jolloin joutui tietenkin varovasti kävelemään pellon laitaa pitkin varoen ettei tallo mitään pellolle istutettua. Ensimmäiseltä paikalta jonne pysähdyin en löytänyt kuin yhden huonosti voivan sienen, kiertelin isohkoa ja lupaavan näköistä aluetta varmaankin noin 40min ja sitten kun ei enempää alkanut löytymään niin päätin jatkaa matkaani.


Pitkää ei tarvinut etsiä kun löytyi taas ihan hyvännäköinen alue, mutta sieltä eikä senkään jälkeiseltä löytynyt mitään ja niihin meni noin tunti kun haravoin ne läpi. Korvasienet ovat sellaisia, että saattavat jollakin alueella olla yhdessä paikassa todella runsaana ja sitten muuten loppu hakkuu on aivan tyhjää, sen takia kiertelen alueita usein ainakin 2/3 pinta-alasta ennen kuin vaihdan paikkaa. Tässä vaiheessa alkoi usko jo hieman mennä saaliin saamiseen tältä päivältä kun yhden sienen olin löytänyt ja sekin oli saanut jäädä maahan huonon kuntonsa takia. Olin kuitenkin jo kolmella lupaavalla alueella pyöriskellyt. Seuraavaksi löysin tuon ensimmäisen kuvan paikan ja päätin käydä tarkistamassa senkin. Heti kun olin saanut pellon kierrettyä ja pääsin rinteen alapäähän niin sieltähän ojan pohjalta löytyi kolme sientä nätisti ottajaansa odottamassa. Tämä loi hieman uskoa lisää siitä, että kenties jopa menen kotiin hyvän saaliin kera! Kiertelin alueen aloittaen ojan tutkimisesta ja sieltähän löytyikin vielä muutama lisää. Sitten kiertelin itse rinteen, mistä löytyikin vain yksi ja tällä kertaa tuo oja olikin ollut parempi kuin itse rinne. Tästä kun pääsin takaisin autolle niin ajattelin, että pari aluetta vielä ja sitten takaisin kotiinpäin.
 

Hyvän hiekkainen korvasieniapaja.

Lähdin siis ajamaan kohti Espoota pikkuhiljaa ja tutkailin tilannetta, kunnes näin sitten isolle tielle saakka erittäin hyvännäköisen paikan ja päätin käydä sen kurkistamassa, kunhan sinne jotenkin pääsisi kun se oli aika kaukana tiestä. Löysinkin sitten pikkutien joka vei minua lähemmäs ja loppuenlopuksi pääsin ajamaan ihan viereen. Paikka oli varmaankin pari vuotta vanha rinteessä oleva hakkuu jossa jo hieman kasvoi vihreää, mutta oli erittäin hiekkaisan oloinen, etenkin rinteen puolesta välistä ylöspäin.Viereinen kuva otettu siis tältä paikalta ja tämä on jo puolen välin yläpuolelta. Rinteessä oli siis paljon tuollaista pientä monttua mistä hiekka paistaa läpi, erittäin hyvä! Innokkaana sitten edellisen paikan onnistumisesta lähdin käymään läpi aluetta ja ei mennyt hirveän pitkään kun jo ensimmäiset löytyi. Korvasienet olivat tälläkin kertaa kuopissa ja tasaiselta en löytänyt yhtäkään. Koko alueen haravoituani alkoi pussissani olla aika hyvä määrä jo sieniä ja päätin, että tämä riittää ja katsellaan myöhemmin uudestaan.
Tässä kesäkuisessa sienestyksessä alkoi olla sellainen ikäväpuoli, että vaikka en missään muualla ole vielä törmänny paarmoihin, niin noilla hakkuuaukeilla paarmoja oli käsittämättömän paljon! Eikä asiaa auttanut erittäin lämmin päivä ja se, että tuli oltua liikkellä ilman paitaa aurinkoa samalla ottaen. Joten ensikerralla taitaa offi olla mukana..

Tässä vielä muutama kuva reissusta, miten sienet osaavat piiloutua ja lopullinen saalis kotona pöydällä.

Saalis perkaamattomana kotona

Toisesta näkee vielä kuinka hyvin korvasienet välillä maastoutuvat ja siinä saa olla silmä tarkkana jos haluaa kaikki saada mukaansa!

Kolme korvasientä piilossa.

Vielä loppuun maininta, että korvasienet tulee sitten ryöpätä ennen ruoaksi valmistamista. Pelkkä kuivatus ei riitä vaan ryöppäys on kaikissa tilanteissa pakollinen. Ryöppäykseen löytyy ohjeita sienikirjoista tai netistä, itse en siihen ota sen enempää kantaa miten se hoidetaan.