H-hetki koittaa! 20.8. ja seitsemäs päivä pohjoisessa.

Koira ihmettelemässä miksi ei jänistä ammuttu

Viimein se 20.8. koitti, herätys oli jo kello 4:00 ja eväät oli tehty edellisenä päivänä, suunitelmana oli käydä katsomassa jos vaikka koira saisi karhun kiinni ja pääsisimme heti tosi toimiin. Aamulla puimme päälle ja aloimme tekemään matkaa paikalle, jossa karhut tuppaavat ylittämään tien ja päästimme jämptin työn touhuun. Noin tunnin haun jälkeen ei ollut löytynyt karhua eikä edes hirviä, joten päätimme vaihtaa paikkaa ja antaa jämptin levätä hetken ja päästää ajokoiran työstämään kettua vähän etäämmältä. Kauan ei tarvinut odotella ennen kuin ajokoira sai ajon päälle, latasimme kaikki haulikot ja levittäydyimme passiin odottamaan josko olisi kyseessä kettu eikä jänis. Noin viiden minuutin kuluttua jänis juoksi suoraan kohti laitimmaista passimiestämme, tuli noin noin viiden metrin päähän passia kuin tietäen, että vielä emme voi sitä ampua. Tämän jälkeen aloimme kokoontua autolle ja annoimme koiran jatkaa ajoa hyvänä harjoitteluna tulevaa kautta odottaessa, juuri kun olimme saaneet patruunat pois haulikoista ja aseet pusseihin niin päältämme lensi 7 kyyhkyä nätisti ampumaetäisyydeltä ja siinä vain ihmettelimme kuinka lintujen siluetit taivasta vasten loittoni meistä kenenkään ehtimättä tehdä asialle yhtään mitään. Koira onnistui tuomaan jäniksen vielä kahdesti aivan vierestämme ja tämän jälkeen kutsuimme koiran pois ja paistoimme vielä makkarat ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa uudelle apajalle, jossa oli toiveena jämptille hirvet jotta harjoitusta saisi. Uudessa paikassa noin kello 9:00 päästimme koiran liikkeelle ja noin puolen tunnin kuluttua koira saikin haukun ja jaksoi haukkua noin tunnin verran, kunnes oli pakko kutsua koira pois hirviltä, sillä sorsastuksen aloitus alkoi lähestymään ja vielä olisi tehtävää ennen kuin olisimme järvellä ja soutaneet veneen kaislikkoon.

Makkaraa metsässä tulilla, maistuu aina!

Tavarat pakattua ja itsemme siirrettyä sorsastus järvelle, hyppäsimme veneeseen ja soudimme keskelle kaislikkoa, missä näkyi hieman etäämmällä jo muutamat muutkin metsästäjät. Tullessamme muutama sorsa lähtikin lentoon meistä tulleiden äänien takia, mutta onneksi suurin osa jäi paikoilleen. Nyt meillä oli noin 20min aikaa odotella, jotta tulisi kello 12:00 ja alkaisi pauke. Hiljaa kuiskaillen juttelimme ja odotimme hieman jännittyneinä aloitusta. Kello löi 12:00 ja järvi oli täysin hiljainen, mistään ei kuulunut mitään, sorsat olivat sen verran piilossa, että kukaan ei ampunut, kunnes oli kaksi minuuttia yli kahdentoista ja ensimmäinen kajautti vastarannalta. Tämä sai aikaan sorsien massiivisen ylös nousemisen ja haulikoiden pauke valtasi koko järven. Sorsia lenteli joka suuntaan ja pauke oli pahempaa kuin intin loppusodassa. Meidän päältämmekin lensi useampi rypäs ja saimmekin ammuttua neljä heinäsorsaa yhteensä. Kaikki tämä tapahtui noin 30min aikana ja sen jälkeen alkoi metsästäjät soutamaan ja noukkimaan vedestä kaadettuja lintuja. Ikäväksemme emme löytäneet ammutuista linnuista kaikkia vaan yksi jäi jonnekkin hukkaan, vaikka etsimme yli tunnin ajan oletetun tippumispaikan läheltä. Ikinä ei mielestäni saisi käydä niin, että ampuu riistaa eikä sitten pysty löytämään sitä vaan se on ammuttu turhaan. Siitä lähdimme sitten vielä käymään yhdellä lammella koittamassa, jos vaikka saisimme sieltä lisää saalista, mutta siellä ei onni ollut myötä.

Heinäsorsa matkalla nyljettäväksi.

Tämän jälkeen tulimme mökille ja käsittelimme linnut ja söimme odotellessa oikeaa aikaa lähteä takaisin järvelle katselemaan iltalentoa. Iltalennon aikana emme onnistuneet lisää lintuja saamaan kun kaikki tuppasivat lentämään sen verran etäältä, ettei ampumatilanteita oikein meille suotu. Mutta kauniin näköistä oli ympäristössä ja kuuluipa kauempaa laukauksiakin, eli ainakin joku sai saalista!

Välillä on tyytyminen vain kauniisiin maisemiin!

Oli aika mennä saunan kautta nukkumaan kun mökille pääsi, huomenna olisi kuitenkin aika nousta taas aikasin ja lähteä karhumetsälle koittelemaan eripaikasta kun kerran ei jämpti päässyt tänään juoksemaan enempää kuin muutaman tunnin ja menohaluja kuitenkin selvästi oli!