Neljästoista ja viimeinen päivä pohjoisessa!

Neljästoista ja samalla viimeinen päivä pohjoisessa alkoi varhain aamulla kun kävimme eilen lasketut verkot nostamassa ylös, onneksemme niihin oli tarttunut neljä siikaa ja pari ahventa. Siiat olivat sellaisia noin 35-40cm puikuloita ja ahvenet noin 300grammaisia. Kalat perattiin ja päätettiin, että ne savustetaan illemmalla, paitsi kaksi siikaa päätyi fileiksi ja ne päätimme graavata, joten ei muuta kuin suolat ja mausteet sisään ja jääkaappiin graavaantumaan. Sitten oli aamupalan vuoro ja sen jälkeen olisi sorsastuksen aika! Lähdimme autolla kohti sorsa-apajia ja emme hirveän pitkälle mökistä päässeet kun tien vieressä oli kaksi nuorta hirveä, toinen makuullaan ja toinen seisomassa. Kuvasta näkyy hieman huonosti, sillä kännykän

Hirvet lepäämässä

kamera ei tunnetusti tee mitää aivan loistavaa jälkeä, etenkään kun jouduin hieman croppaamaan kuvaa jotta näkysisi paremmin. Kuvassa kuitenkin ko. hirvet, matkaa tielle oli noin 30metriä, eikä hirviä juurikaan tuntunut haittaavaan se, että pysäytimme keskelle tietä ja jäimme katselemaan.

Sorsa-apaja lammella

Muutaman minuutin katselimme ja sitten jatkoimme matkaa, viimeinen havainto hirvistä oli täsmälleen samassa asennossa kuin mitä ne kuvassakin olivat, joten ei niitä hirveästi kiinnsotanut meidän läsnäolo. Siitä sitten jatkoimme ensin läheiselle järvelle, jossa vedimme metsästys kamat niskaan ja lähdimme kävelemään rantaa kohti. Rantaan päästyämme huomasimme, kuinka järvi ammotti tyhjyyttään, vaikka edellisinä päivinä kun siitä oli autolla ohi ajanut niin sorsia oli näkynyt useampia. Ei siis auttanut muu kuin kävellä takaisin autolle ja suunnata lammelle josta viimeksi saimme tukkasotkan. Pääsimme lammelle ja menimme taas samanlailla kuin viimeksi, eli kaksi kaveriani toiselle puolelle lampea ja itse jäin toiselle puolelle. Pääsin taas ensimmäisenä rantaan, mutta en nähnyt lammella mitää elämää joten jäin odottelemaan kavereideni saapumista vastarannalle. Pian näinkin heidän tulleen sinne, ja sain tekstiviestin, jossa käskivät minua olemaan valmiina. Tästä hetken kuluuttua toinen heistä ampui ja samassa näin kuinka kaksi heinäsorsaa lähti lentämään minua kohti, pysyin aivan paikallani ja odotin, että tulevat lähemmäksi. Sieltä ne kokoajan lensi lähemmäksi ja klikkasin peukalollani varmistimen pois ja pidin piipun vielä alaspäin suunnattuna, jottei sorsat havaitsisi mitään liikettä. Kun heinäsorsat olivat noin 20metrin päässä niin nopealla liikkelle nostin piipun kohti jälkimmäistä lintua ja ammuin. Lintu heilahti ja lähti tippumaan nopeasti kohti rantaa, yritin vielä hakea tähtäyksen ensimmäiseen lintuun, mutta se oli lähtenyt samantien kaartamaan pois päin minusta ja oli jo sen verran pitkällä, etten viitsinyt lähteä sitä kokeilemaan. Sillä perään ampuminen siinä vaiheessa olisi nimenomaan ollut enemmän kokeilemista kuin metsästämistä, ja mielestäni jos ei ole varma siitä, että etäisyys on tarpeeksi lyhyt niin silloin ei kuulu ampua. Saaliina kuitenkin yksi heinäsorsa tässä vaiheessa. Kaverini oli antanut loistavan "syötön" minulle ja täysi kiitos saaliista menee hänelle, he olivat siis olleet liian kaukana sorsista ja päättäneet ampua ilmaan sorsien takana niin, että sorsat olivat olleet meidän välissä ja kaverini sorsien takana jolloin sorsat lähtivät karkuun suoraan minua kohti. Kävimme vielä yhdellä paikalla katsomassa tilannetta, mutta sielläkin vaikutti sen verran hiljaiselta, että päätimme lähteä mökille takaisin savustamaan verkoista tulleita kaloja.



Mökille päästyämme otin heinäsorsan ensimmäisenä käsittelyyn ja vein perkuupöydän ääreen ja aloin riisumaan nahkaa pois. Moni sanoo, että jos pakastaa sorsan niin kannattaisi vain leikata kaula, siivet ja räpylät pois ja sen jälkeen kyniä koko loppu ruho jonka jälkeen vielä polttaa nopeasti viimeisetkin ylimääräiset pois nahan pinnasta. Näin tehtynä liha ei kuivuisi niin paljon kun nahka suojaisi sitä vielä. Itse en näin kuitenkaan tee, sillä mielestäni kun otan lihaa pakkasesta niin on mukavempaa ja hygieenisemmän oloista, että linnulta on nahka otettu pois ja jäljellä on vain lihaa ja luuta. Joten itse leikkaan kaulan, siivet ja räpylät irti, jonka jälkeen usein tuolta alapään suunnasta lähen nahkaa raottamaan irti ja puukolla avitan pienillä viilloilla jos ei vain vetämällä ole lähdössä. Tämän jälkeen vielä huolellinen pesu ulkoa ja etenkin sisältä päin ja lintu pussiin ja pakastimeen.  Näin tehtynä lintua ei tarvitse edes roikottaa ja se mureutuu kuin itsestään.



Linnun perkaamisen ja pakastamisen jälkeen oli vuorossa kalojen savustaminen, kaverini alkoi savustamaan ja itse menin katsomaan mitä graavatulle siialle kuului, se oli ollut noin 10 tuntia jo mausteissa joten oli aika kaivaa leikkuulauta esiin ja alkaa hommiin. Kaavin ylimääräiset mausteet pois kalan pinnasta ja nypin vielä muutaman ruodon pois pinseteillä jotka olivat huolimattomuuksissani sinne jääneet. Sen jälkeen ei muuta kuin siivuttamaan tätä herkkua ja kohta olikin jo rasiallinen graavattua siikaa edessäni!


Ruoan jälkeen alkoi jo tulla hämärä ja menimmekin nuotion ääreen nauttimaan viimeisestä illasta paikan päällä, siinä sitten ihmetellessä minne se aika oli kadonnut mitä oli silloin kun pohjoiseen saapui niin huomasimme ylhäällä pimeällä taivaalla elävän vihreiden revontulien! Hirveän hyvää kuvaa en saanut, mutta suuntaa-antavan nyt ainakin.. Jotenkin nämä revontulet tulivat täydellisenä iltana, silloin kun satuimme juuri olemaan nuotiolla viimeisenä iltana ja jutellen reissusta ja kuinka mukavaa oli taas ollut olla täällä. Olimme saaneet pohjoisesta melkein kaiken mitä tulimmekin hakemaan, vaikkakin se yli kilon painava ahven jäi vielä odottamaan seuraavaa kertaa, mutta kyllä senkin aika vielä tulee. Seuraavana päivänä lento lähtee aikaisin kotia kohti ja joutuu palaamaan taas hälinän keskelle pk-seudulle näin rauhallisen kahden viikon jälkeen, ei houkuttele ei!

Kuva latautuu jostain syystä erittäin omituisesti tänne blogiin ja ei näytä revontulia lainkaan, omituista.. Täytyy yrittää myöhemmin korjata asia kun on aikaa paneutua siihen..