Kolmastoista päivä startattiin taas aikaisin aamusta heräämällä auringonnousun tienoilla ja nopean aamupalan jälkeen lähdimmekin jo karhua etsiskelemään. Tällä kertaa mukanamme oli kaksi jämptiä ja ne laskettiinkin noin kahden kilometrin välein irti hieman eri paikoista ja päästettiin työskentelemään. Ihmiset laitoimme passiin niin, että toinen koira tuli meitä suoraan kohti ja toinen lähti passista etenemään.
 |
| Passiketjun alkupää, ketju kulki kukkulan yli. |
Ei mennyt hirveän pitkään kun pystyimme jo kuulemaan kauempana olevan koiran haukun, joka vielä kaiken lisäksi lähestyi meitä pikku hiljaa. Toinen koira oli tässä vaiheessa vielä passilinjan takana omalla kierroksellaan, mutta ei ollut löytänyt mitään. Noin 20minuuttia myöhemmin ketjumme läpi tuli yksinäinen tappisarvi kuvasta katsottuna ojaa pitkin, joka erottaa rinteen ja pellon. Ikävä kyllä, kun katselimme kiikarin läpi hirveä niin se huomasi meidät ja lähti jolkottelemaan aika vauhdilla pois päin. Ei olisi niinkään muuten haitannut, mutta kun passiketjun takana ollut koira sai tästä vainut niin se lähti jahtaamaan hirveä, ja kun se oli jo ihmiseen törmännyt niin eihän siitä pysäyttämisestä enää tullut mitään vaan hirvi meni veturina ja koira kiltisti perässä innoissaan. Puolisen tunnin kuluttua toinen jämpteistä tuli ketjuumme ja toi mäenpäälle passiin toisen hirven, yksinäisen emän. Mutta hirvet olivat vetäneet koiramme puoleensa eikä karhua taaskaan päästy ihailemaan, eipä se tosin mikään yllätys ollut. Sitten ei auttanut enää kuin antaa koirien treenata ja odotella, josko tämä veturihirven perään lähtenyt koira luovuttaisi kun ei saa pysäytettyä millään, sillä ne olivat tässä vaiheessa noin 5km päässä jo eikä pysäytyksiä ollut tullut. Samalla kun kävelimme hieman ympäriinsä ja katselimme paikkoja koiraa odottaessa niin törmäsimme erittäin tehokkaasti tuhottuun kantoon:
Liekö karhun tuhoama kanto vai vain toiveajattelua. Palokärki tulee myös mieleen, mutta sekään harvoin tekee noin isoja lastuja touhutessaan. Tässä vaiheessa koira alkoikin sitten palaamaan luoksemme, joten lähdimme kävelemään autolle pikku hiljaa ja julistimme karhuille rauhoituksen taas tältä päivältä.
Mökille päästyämme päätimme mennä laskemaan siikaverkot omaan järveemme josko sieltä saisi hieman ruokakalaa. Verkkojen lasku sujui paremmin kuin
edellisellä kerralla, koitimme hieman uistella matkalla takaisin rantaan, mutta se ei tuottanut lainkaan tulosta. Mökille päästyämme aloin valmistamaan eilistä tukkasotkaa, joka oli siis ollut nyt melkein vuorokauden kermahauteessa jääkaapissa. Tärkeää on käännellä lintua sillointällöin, jotta linnun kaikki osat ovat kerman alla. Resepti ei ole mikään vaikea, elikkäs otetaan vain kermassa pidetty lintu pois astiasta hieman lämpenemään ennen paistoa ja laitetaan pannu kuumenemaan. Tämän jälkeen vain lintu kokonaisena pannulle öljyn kera ja aletaan paistelemaan. Itse lisäsin heti alussa suolaa ja valkopippuria mukaan, mutta en liikaa ettei peitä linnun omaa makua. Kun lintua on hetken aikaa pyöritelty matalammalla lämmöllä ja saatu lihat kypsymään niin lopuksi vielä hieman kovemmalla lämmöllä annoin pintaa sille, jotta saa kauniin ruskean hunnun annettua. Tällä reseptillä saa helposti hyvää eikä valmistaminenkaan vie varsinaista työaikaa juurikaan, sillä suurinosa ajasta on vain odottelua jonka aikana ehtii muutakin tekemään.
 |
| Kermassa haudutettua tukkasotkaa! |
Täytyy kyllä myöntää, että kyllä tuollainen itse metsästetty liha maistuu vaan niin paljon paremmalta kuin kaupan tiskistä haettu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti