Eilen oli sen verran vapaata aikaa, että päätin lähteä Nuuksiossa pyörähtämään. Nuuksio on siis kansallispuisto, joka sijaitsee etelässä Espoon, Vihdin ja hieman Kirkkonummenkin alueella. Maisemallisesti se on yksi kauneimmista etelä-suomen alueista, joissa ainakin itse olen käynyt. Luonto on erittäin vaihtelevaa ja säilynyt loistavassa kunnossa pääosin. Nuuksiosta löytyy yleiset luontopolut jotka ovat erittäin helppokulkuisia ja hyvin merkattu maastoon, joten eksymisen riskiä ei juuri ole. Puistossa myös viihtyy etenkin kesä-aikaan paljon muitakin luonnossaliikkujia joten jos satut eksymään niin apua itsensä paikannukseen suurella todennäköisyydellä saat joltakin kanssa liikkujalta. Itse kun olen mennyt Nuuksioon usein vain kiertelemään ja nauttimaan luonnosta, niin silloin olen pyrkinyt mahdollisimman nopeasti merkityiltä ja tallatuilta poluilta pois, jolloin puiston lähes koskemattomat näkymät aukeavat kun jaksaa seikkailla. Tällöin tietenkin kompassi/gps on hyvä olla mukana kun liikkuu merkkaamattomilla reiteillä.
Tässä kartta reissultani, saman kartan löytää kun menee
Eniron sivuille ja hakee karttaa osoitteella Nuuksiontie 21, Espoo.
 |
| Kartta sieniapajille! |
Sitten itse asiaan, menin tosiaan Espoon puolelta Nuuksioon Nupurintieltä käännyin Brobackantielle, josta "käännyin" Nuuksiontielle. "Käännyin" sen takia, että mielestäni tie menee suoraa ajamalla Brobackantieltä Nuuksiontielle ja kääntymällä jatkat Brobackantiellä. Hieman ennen Solvallan urheiluopistoa oikealla puolella tietä on parkkipaikka (joka on merkattuna karttakuvassa sinisellä), johon parkkeerasin ja lähdin siitä kohtisuoraa tiestä katsottuna metsään. Polku menee hetken aikaa sisään, sitten tulee pieni puinen silta (kuvassa) ja sillalta käännyin vasemmalle. Tätä polkua kun jatkaa ja pitää kokoajan vasemman linjan niin tulee aikanaan pienelle lammelle (Pikku Sorlampi, kartassa nro 2), jonka kiersin vasempaa reunaa pitkin. Lammen jälkeen tullaan pienen ojan luokse, jonka ylitettyäni lähdin kävelemään ojanvartta pitkin vasemmalle josta löytyikin muutamia suppilovahveroita. Ojaa pitkin kävellessä olin niin keskittynyt sieniin, että huomasin yhtäkkiä astuvani erittäin kosteaan maahan ja kun katsoin ympärilleni niin huomasin siitä alkavan suon. Eli nyt olin aikatarkalleen tuolla kartassa merkatulla keltaisella alueella. Siellä kulki sellainen kapea polku mitä ihmiset selkeästi enempi ovat käyttäneet, tämän varresta ja itseasiassa jopa polulta, löytyi suppilovahveroita. Polulta lähti selkeä rinne nousemaan ylöspäin ja kun tätä rinnettä lähdin nousemaan ja tarkkaavaisesti katselin maahan niin rinteessä oli todella paljon suppilovahveroita!
 |
| Suppilovahverot aluskasvillisuuden seassa |
Rinnettä kun haravoin niin satuimpa löytämään muutaman mustatorvisienenkin. Mustatorvisieniä itseasiassa lähdin tällä kertaa varsinaisesti etsimäänkin, mutta törmäsin suppiloihin paljon enemmän. Rinnettä kannatti kulkea oikealle, että vasemalle, ylös ja alas, jokapuolella tuntui sieniä olevan. Kun rinteen olin haravoinut läpi ja suurimmat sienet kerännyt talteen, niin päätin lähteä kohti Sorlampea, jossa aikaisempina vuosina on mustatorvisieniä ollut jonkun verran.
Pikku Sorlammelta -> Sorlammelle (Kartassa nro 3) vie helppokulkuinen polku jolta on vaikea eksyä, jos tietää about suunnan minnepäin haluaa päästä. Polkua kun on kulkenut hetken aikaa, niin tulee vastaan isompi "tie" eli sellainen puru pohjainen leveämpi lenkkipolku jolla myös hevosia menee välillä. Tätä avuksi käyttäenkin voi Sorlammelle mennä, tai sitten voi pysyä rannan puolella ja mennä pienempää polkua. Matkan varrella näkyi paljon sekasieniä ja rouskuja/haperoita haluavalle Nuuksio (niin kuin melkein kaikki metsät) tarjoavat hyvät apajat! Kangasrouskuja ja haaparouskuja on näköpiirissä paljon lähes kokoajan, samoin kuin viini- ja isohaperoitakin. Itse en tällä kertaa ollut kiinnostunut sekasienistä, sillä mielessäni oli maukkaat mustatorvisienet ja ikävä kyllä rajattu aika. Kun pääsee Sorlammen rantaan niin törmää nuotiopaikkaan, joita Nuuksiossa on muutenkin aika hyvin tarjolla, ainoana miinuksena se, että osassa nuotiopaikoista on ainakin talvisin puuvarastot lukossa, en tiedä miksi. Nuotiopaikat ovat asiallisia ja kuivaa puuta on tarjolla, ellei sitten tosiaankin lukossa ole. Minulla ei ollut aikaa eikä liioin makkaraakaan mukana tällä kertaa, mutta päätin ensi kerralla kumpaakin löytyvän. Onhan luonnossa tulien tekeminen jotenkin alkukantaisen hienoa ja siinä sitten makkaraa paistella hieman eräilyn lomassa.
 |
| Sorlammen nuotiopaikka |
|
Tältä kyseiseltä nuotiopaikalta lähtee kalliota ylöspäin lammen myötäisesti nousemaan rinne. Rinteen päältä näkyy kauniit maisemat ja päältäkin löytyy sekasieniä paljon lisää, mutta ennen kaikkea olin tullut tänne sen takia, että täältä löytyi vuosi sitten paljon mustatorvisieniä. Silloin olin tosin ollut liikkeellä hieman aikaisemmin tuossa syyskuun puolessa välissä. Lähdin etsimään sieniä ja liikuin kohti lammen etelä-kärkeä jossa lampi kapenee aivan ohueksi ja kalliolta laskeudutaan takaisin alaspäin (alue merkattu karttakuvaan punaisella). Lähes alas saakka päästyäni löysin taas muutaman mustatorvisienen, sienien jäljille minut johdatti jälleen kerran suppikset! Tämän jälkeen oli minun aika suunnata takaisin kohti parkkipaikkoja ja kotia. Voikun olisi ollut enemmän aikaa niin olisi voinut ottaa kunnon eväät mukaan ja olisi ehtinyt nauttia luonnostakin enemmän eikä olisi mennyt koko reissu vain maata tuijottaen ja sieniä keräten. Ei saisi liian suorituspohjaista tehdä mistää luontoreissusta vaan nauttia vähintäänkin puolet ajasta maisemista ja luonnosta.
 |
| Mustatorvisieni |
Lähes aina kun kun mustatorvisieniä löydän, niin lähistöltä tai aivan vierestä on löytynyt myös suppilovahveroita. Ja sanoisinkin, että mustatorvisieniä on itsessään vaikeampi havaita maasta kuin suppiloita, vaikka luulisi mustan värin erottuvan maasta paljon paremmin kuin tummanruskean, niin asia onkin päinvastoin. Tämän enempää en mustatorvisieniä löytänyt, joten niiden osalta reissu jäi erittäinkin vaisuksi, yhteensä kappaleina niitä löytyi noin 15 eli ei niistä vielä oikein yksinään hyvällä uskollakaan saa aikaiseksi mitään. Sen sijaan suppilovahveroita tuli löydettyä lähemmäs 10 litraa ja ne pääsivätkin kotiin päästyäni suoraan sienikuivuriin. Kuivurin käyttöön olen ihastunut sillä kuivuttuaan sienet säilyvät erittäin pitkään ja sen avulla saan säilöttyä sieniä niin, että voin syödä niitä ympäri vuoden. Suppilovahvero paikaksi etenkin suosittelen tuota osaa Nuuksiosta, sinne pääsee helposti ja nopeasti ja saaliskin on runsas.
Sitten itse asiaan, menin tosiaan Espoon puolelta Nuuksioon Nupurintieltä käännyin Brobackantielle, josta "käännyin" Nuuksiontielle. "Käännyin" sen takia, että mielestäni tie menee suoraa ajamalla Brobackantieltä Nuuksiontielle ja kääntymällä jatkat Brobackantiellä. Hieman ennen Solvallan urheiluopistoa oikealla puolella tietä on parkkipaikka (joka on merkattuna karttakuvassa sinisellä), johon parkkeerasin ja lähdin siitä kohtisuoraa tiestä katsottuna metsään. Polku menee hetken aikaa sisään, sitten tulee pieni puinen silta (kuvassa) ja sillalta käännyin vasemmalle. Tätä polkua kun jatkaa ja pitää kokoajan vasemman linjan niin tulee aikanaan pienelle lammelle (Pikku Sorlampi, kartassa nro 2), jonka kiersin vasempaa reunaa pitkin. Lammen jälkeen tullaan pienen ojan luokse, jonka ylitettyäni lähdin kävelemään ojanvartta pitkin vasemmalle josta löytyikin muutamia suppilovahveroita. Ojaa pitkin kävellessä olin niin keskittynyt sieniin, että huomasin yhtäkkiä astuvani erittäin kosteaan maahan ja kun katsoin ympärilleni niin huomasin siitä alkavan suon. Eli nyt olin aikatarkalleen tuolla kartassa merkatulla keltaisella alueella. Siellä kulki sellainen kapea polku mitä ihmiset selkeästi enempi ovat käyttäneet, tämän varresta ja itseasiassa jopa polulta, löytyi suppilovahveroita. Polulta lähti selkeä rinne nousemaan ylöspäin ja kun tätä rinnettä lähdin nousemaan ja tarkkaavaisesti katselin maahan niin rinteessä oli todella paljon suppilovahveroita! 
Pikku Sorlammelta -> Sorlammelle (Kartassa nro 3) vie helppokulkuinen polku jolta on vaikea eksyä, jos tietää about suunnan minnepäin haluaa päästä. Polkua kun on kulkenut hetken aikaa, niin tulee vastaan isompi "tie" eli sellainen puru pohjainen leveämpi lenkkipolku jolla myös hevosia menee välillä. Tätä avuksi käyttäenkin voi Sorlammelle mennä, tai sitten voi pysyä rannan puolella ja mennä pienempää polkua. Matkan varrella näkyi paljon sekasieniä ja rouskuja/haperoita haluavalle Nuuksio (niin kuin melkein kaikki metsät) tarjoavat hyvät apajat! Kangasrouskuja ja haaparouskuja on näköpiirissä paljon lähes kokoajan, samoin kuin viini- ja isohaperoitakin. Itse en tällä kertaa ollut kiinnostunut sekasienistä, sillä mielessäni oli maukkaat mustatorvisienet ja ikävä kyllä rajattu aika. Kun pääsee Sorlammen rantaan niin törmää nuotiopaikkaan, joita Nuuksiossa on muutenkin aika hyvin tarjolla, ainoana miinuksena se, että osassa nuotiopaikoista on ainakin talvisin puuvarastot lukossa, en tiedä miksi. Nuotiopaikat ovat asiallisia ja kuivaa puuta on tarjolla, ellei sitten tosiaankin lukossa ole. Minulla ei ollut aikaa eikä liioin makkaraakaan mukana tällä kertaa, mutta päätin ensi kerralla kumpaakin löytyvän. Onhan luonnossa tulien tekeminen jotenkin alkukantaisen hienoa ja siinä sitten makkaraa paistella hieman eräilyn lomassa. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti