Metson metsästys, kanalinnustus jatkuu!

Noniin, hetkeksi aikaa olin kanalintujahdin katkaissut kun koin tärkeämmäksi saada tuota koiraa koulutettua hirvelle ja saada sille tuloksia tällekkin kaudelle. Samana päivänä kun koiralleni sain tämän kyseisen haukun jossa pannastakin akku loppui niin vein koiran takaisin mökille ja lähdin itse kanalintuja jahtaamaan, haaveissani metson metsästys.

Metsoja oli nyt näkynyt tällä reissulla metsässä liikkuessa / autolla ajaessa jopa enemmän kuin teeriä, joten päätin ottaa mukaan kiväärinkin tälle reissulle selkään ja lähteä kiertelemään hakuuaukeiden ympäristöä toivoen sieltä lintua löytyvän. Muutaman tunnin taivallettuani en ollut nähnyt ensimmäistäkään lintua ja ajattelinkin siirtyä hieman eri paikalle yhden vaaran toiselle puolen. Vaaran yli kulkee sähkölinjat joiden alus on hakattu puista kokonaan joka tekee siitä miellyttävän helpon kävellä, joten päätin suunnata sinne ja taivaltaa siitä nopeasti päämäärääni. Kuitenkin kun olin päässyt linjojen alle ja ehtinyt kävellä noin 100m niitä pitkin, huomasin rinteessä liikkuvan jotain mustaa. Painuin äkkiä maahan kannon taakse ja laskin haulikon käsistäni samalla kiväärin selästä käteen sujauttaen. Säädin kiikarin 10x suurennokselle ja aloin haravoimaan rinnettä. Hetken aikaa makoiltuani ja tilannetta tutkittuani sydän pompahti! Siellähän ukkometso hypähtelee rinteessä hieman edestakaisin pyrstö pystyssä ja esiintyy kuin ei välittäisi siitä mikä/kuka sen näkee. Hiljaa latasin kiväärin ja otin linnun ristikon keskelle, etäisyyttä oli hieman yli 100 metriä ja tälle matkalle ei tarvitsisi ottaa huomioon luodin lentorataa vaan tähtäyspiste olisi käytännössä osumapiste. Kiväärinä toimi siis 30-06 Sako A7 jossa kokovaippainen rangepaukku piipussa. Hieman edessä oli risuja ja jouduinkin odottamaan, että metso hyppäisi hieman sivummalle jolloin olisi suora linja eikä riskiä epäonnistumisesta ainakaan ulkopuolisista tekijöistä johtuen. "NYT!" Kuului pääni sisältä ja puristin liipasimen pohjaan. Laukauksen jälkeen kiikarin läpi näkyi kuinka osuma oli tullut ja metso pyörähti rinteessä pari kertaa päätyen kiven taakse, onnistumisen tunne oli todella suuri, mutta samalla mieleeni palasi ajatus siitä, kuinka välillä kanalinnut ottavat jalat alleen ja lähtevätkin juoksemaan karkuun hyvänkin osuman jälkeen, josta et olisi niiden ikinä uskonut selviävän. Jäin siis paikalleni vielä hetkeksi makaamaan ja tutkailin tilannetta kiikarin läpi, muutaman minuutin kuluessa en kiven miltään puolelta nähnyt mitään liikettä joten päädyin metson olevan edelleen siellä. Lähdin kävelemään rivakasti kohti oletettua saalistani haulikko kädessäni ja kivääri takaisin selkään laitettuna. Kun olin päässyt noin 50 metrin päähän niin hakatun alueen laidasta samalta etäisyydeltä lehahti kaksi koppeloa lentoon, ne olivat ilmeisesti olleet kokoajan puussa katsomassa tätä showta enkä ollut niitä huomannut kun oli niin suuri kiihko tuosta ukkometsosta! Vielä lähemmäs käveltyäni joku iso lintu pomppasi hieman kauempaa maasta vielä ja katosi puiden taakse, en vieläkään nähnyt ampumaani lintua ja aloinkin miettiä oliko se nyt hemmetti jotenkin selvinnyt ja lähti nyt karkuun!? Rivakasti perille päästyäni kuitenkin pelkoni hellitti ja totuus paljastui! Ukkometso makasi komeasti maassa paikallaan, yksi hienoimmista tunteista tähän astisen metsästysurani aikana, viimeinkin tuo oli saavutettu, ensimmäinen ukkometso!

Tutkailin hieman linnun kokoa ja sehän oli oikein kunnioitettavan kokoinenkin, päätin, että tämä riittää tältä päivältä linnustuksesta sillä eihän saa ruveta liian ahneeksi. Osuma oli tullut suoraan jalan ja ruhon liitoskohtaan ja lävistänyt siitä koko linnun tullen samaiselta kohdalta toiselta puolelta ulos, eli onneksi olin välttynyt samassa myös osumasta rintafileisiin mitä hieman pelkäsin kun kiväärillä ammuin. Suolestin linnun ja nostelin sisuskalut puuhun, ettei koirat liikkuessaan herkuttele niillä, sydämen tosin otin tottakai mukaan (monet ottavat myös maksan, mutta itse en ole oikein maksa-ihmisiä). Mökille takaisin päästyäni laitoin linnun riippumaan ja samalla punnitsin sen, ilman sisuksia painoa näytti olevan 3,9kg eli siis todella hyvän kokoinen kaveri.

Myöhemmin paloitellessani lintua jouduin jaloista hieman lihaa veistämään pois osumakohdasta, mutta aika pienillä lihahävikeillä selvisin tällä kertaa, ja ne rintafileet, ne olivat todella suuret! Laitan lihoista myöhemmin kuvia tulemaan kun niistä ruokaa alan laittamaan, tällä hetkellä ne ovat pakastimessa vakuumissa, joten niistä ei paljoa kuvia ole järkeä laittaa.