keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kanalintukauden avaus, pyyn metsästys

Nyt on tullut taas aika avata kanalintukausi! Mielestäni yksi mukavimmista kausista syksyssä ja metsässä kulkeminen haulikon kanssa maasta pöllähtäviä lintuja etsien on mukavaa vaihtelua sorsien kyttäämiselle. Itsellä ei lintukoiraa ole, joten metsässä saa usein kulkea useammankin kilometrin ennen kuin lintua saa saaliiksi.

Tänään aamulla (10.09.) hieman kello kuuden jälkeen lähdettiin kaverin kanssa metsään jahtaamaan metsoa, joka oli tuossa lähialueella pyörinyt useamman päivän ajan, aamuin illoin. Matkalla paikalle muutama teeri oli ojassa tien vieressä eli ainakin joitakin lintuja oli liikkeellä vaikka olikin sateinen sää, jolloin ainakin omilla kokemuksilla voin sanoa, että linnut eivät liiku samaan malliin kuin paremmalla säällä. Tällöin tosin usein on päässyt lintua lähemmäksi kuin sateettomalla säällä kun tuntuvat nököttävän loppuun asti maassa, onhan sitä välillä kävellyt linnun vierestä ohi huomaamatta ja siipien humina onkin kuulunut 20 metrin päästä takaa sieltä mistä juuri on itse tullut.  Noh, pääsimme paikalle ja suuntasimme haulikoiden kera metsään. Puolentoista tunnin kävelyn aikana ei yhdestäkään linnusta ollut näkynyt tai kuulunut mitään, mutta sitten onni muuttui. Läheltä välistämme pöllähti useampi pyy ilmaan ja kaverini saikin välittömästi kaksi niistä alas, tämän jälkeen minun puolelle kääntyi yksi jonka sain saaliiksi. Kun sitten lähdimme noutamaan lintuja niin vielä yksi hyppäsi ilmaan jonka sitten sain vielä tiputettua. Saaliiksi siis ensimmäisen kahden tunnin aikana neljä pyytä yhteensä, loistava avaus kanalintukaudelle!



Menimme tottakai myös myöhemmin illalla koittamaan, josko sama hyvä onni jatkuisi, tällöin tosin valitettavasti vedimme vesiperän emmekä saaneet muuta kuin märät sukat ja useamman kilometrin metsää, hienoja maisemia kylläkin!

Pyyn metsästyksestä sen verran vielä, että kun pyyn näet lennähätävän joko maasta tai puusta ilmaan niin lähde välittömästi linnun perään, yritä nähdä minne lintu lentää tai laskeutuu. Ne eivät useinkaan lennä hirveän pitkälle vaan sellaisen 30-100m pyrähdyksen, jonka jälkeen usein istuvat puun oksalla paikallaan. Näin ollen pyyjahti onkin erittäin miellyttävää, sillä siinä pääsee koittamaan onko omat lähestymistaktiikat riittävän hyviä saaliin saamiseksi. Kyllähän teertä tai metsoakin voi jahdata näkemisen jälkeen, mutta siinä tulokset ovat selkeästi heikommat kuin pyyn jahtaamisessa, jossa melkeinpä uskaltaisin väittää, että noin 80% nähdyistä pyistä päätyy saaliiksi. Joten tiukasti vain perään kun lintu pomppaa, kyllä ne sieltä löytyvät!


Seuraava päivä (11.09.) menikin sitten sateisessa säässä kävellessä ympäriinsä niin soiden laitoja kuin keskemmälläkin metsää, epätoivon partaalla koitimme löytää teeriä ja metsoja hieman tiheämmistäkin metsistä kuin normaalisti kun eivät kerta olleet "täydellisissä lintumetsissä" tällä kertaa. Koko päivän aikana näimme yhden metson, joka sekin lähti jo aivan liian kaukaa liikkeelle jotta ampua olisi voinut, päivän tuloksena siis pyöreä 0. Aina ei siis voi saada jättisaalista, mutta hauskaa se on vaikkei saalista tulisikaan, kunhan ei liian montaa päivää putkeen niin mene!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti