Kanalinnun metsästys jatkuu, mikä haulikoko kanalinnulle

Kohtuullisen hyvin alkaneen kanalintukauden avauksen jälkeen tuli lähdettyä uudemman kerran iltametsälle, tällä kertaa suunnaksi valikoitui tuollainen vanhempaa ja hieman avarempaa metsää oleva palsta, jossa suo oli keskellä ja tämä mukavasti käveltävä ja helpommin ammuttava metsä kiersi tätä. Usein metsoa ja teertä hakiessa on hyvä valita tämän tyyppinen metsä, sillä näissä paikoissa itse olen näihin lintuihin eniten törmännyt (näissä metsissä on usein marjaa todella paljon ja sitähän linnut tuppaavat syksyisin syömään ennen kuin lumet tulevat maahan). Alku oli taas samanlaista kuin aikaisemminkin, lintuja ei pomppinut kaukaa eikä läheltä, mutta maasto oli vain niin lupaava, että oli pakko jatkaa. Noin kolmen tunnin kävelemisen jälkeen ensimmäinen lintu pöllähti ylös, se lähti metsäautotieltä noin 60metrin päästä minusta ja liitelikin sitten samantien puulinjan yläpuolelle ja katosi näkyvistä, kävelin metsästä tielle katsomaan josko näkyisi lintujen jätöksiä ja täten itselle osoittaisin ja motivoisin itseäni, että täällä todella on lintua kun kyseessä oli aivan uusi alue minulle. Jätöksiähän löytyi paljon, niin teeren kuin metsonkin, liiloja pötköjä jotka olivat siis mustikan värjäämiä, hyvä merkki! Painuin takaisin metsän puolelle ja lähdin suuntaamaan kohti kauemmas lentänyttä uros teertä, tai ainakin sen suuntaan. Puolen tunnin kävelyn jälkeen tiheän kuusen tyvestä pomppasi kaksi naaras teertä ilmaan ja toisen niistä sainkin ensimmäisellä laukauksella tiputettua, mutta kun aloin tähdätä toista niistä niin se olikin ehtinyt jo sen verran etäälle ja lensi ikävästi viistosti puiden takana että laukausta oli turha yrittää. Aloinkin etsimään tippunutta lintua, olin hyvin varma, että osuma oli ollut hyvä ja saalis oli tullut, mutta linnun löytäminen ei ollut helppoa. Mietin tarkkaan mistä kohtaa olin ampunut ja missä kohdassa lintu oli ollut kun siihen osuin. Kävelin ristiinrastiin edestakaisin järjestelmällisesti aluetta millä epäilin linnun olevan, mutta lintua tai edes sulkia ei näkynyt missään, jatkoin etsintää ja ensin löysin haulikupin joka oli hieman sivummalla kuin ajattelin, toki haulikuppi lentää hieman sivuun eikä suoraan laukauksen suuntaan, mutta päätin ottaa siitä suuntiman ja haravoida hieman sivummalta kun ei aikaisempi etsiminen ollut tuottanut tulosta. Lopulta lintu löytyikin maasta mustikkavarpujen seasta, usein naaras linnut ovat vaikeampia löytää maastosta, sillä ne todella sulautuvat sinne hyvin ollessaan paikallaan. Teeri oli hengetön ja saalis oli tullut!

Tässä vaiheessa ilta alkoi olla jo sen verran pimeä, että päätin ottaa teeren vain saalispussiin reppuuni ja lähteä takaisin kohti autoa, minne oli matkaa kuitenkin vähintään tunnin kävely. Paluumatkalla joku lintu pöllähti kauempaa ilmaan, mutta oli jo liian pimeää ampua ja etäisyyskin aivan liian pitkä. Joten saaliiksi tuli tämä yksi naaras teeri, johon olin hyvin tyytyväinen, nyt puuttui enään se metso niin olisi tälle kaudelle jo koko kolmikko koossa mitä täällä päin tulee ammuttua. Riekko kun on rauhoitettu ja esiintyy hyvin harvalukuisena.

Oma kanalinnustus ei ole sitä maailman tehokkainta kun tyylinä on vain lähteä metsään etsimään pomppulintuja, mutta omasta mielestäni silti yksi mukavimmista jahtimuodoista, suosittelen vahvasti kaikille ottamaan haulikon käteen ja suuntaamaan vanhoihin avariin metsiin, joista löytyy hieman isompia kiviä, kumpuja ja etenkin katajikkoja ja pienempiä tiheitä kuusia. Useimmiten linnut lähtevät jonkun näkösuojan takaa tai juuresta liikkeelle kun metsässä kävelee, joten ase kannattaa pitää erityisen valmiina siinä vaiheessa, kun lähestyt metsässä aluetta, jossa näitä on enempi.

Haulikokona suosittelisin ainakin alkukaudesta pitämään haulikokoa 5, joka on siis tuon 3mm. Sillä voi huoletta ampua niin metsäkanalinnut kuin jäniksetkin, eli toimii lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Loppukaudesta välillä tuntuu, että onko sitten kyse nahan vai sulka/karvapeitteen paksuntumisesta niin voi haulikooksi valita jo hieman isomman, jänikselle, teerelle ja metsolle kenties jopa 3,5mm. Pyytä en kuitenkaan isommalla kuin 5 koon haulilla alkaisi ampumaan, ja tuolla vitosellakin kannattaa antaa pyyn mennä hieman kauemmas ennen kuin ampuu. Olen joskus ampunut pyytä innostuksissani hyvän hiipimisen jälkeen liian läheltä puun oksalta ja siinä ei ole mitään järkeä, saaliista kun ei silloin jää oikein mitään syötävää. Jos haulikoot eivät ole hallussa niin täältä löytyy hyvä taulukko niiden tutkimiseen. Itse muistan haulikoot siten, että 5=3mm ja luvut menevät käänteisesti, eli aina kun haulikoko nousee yhdellä numerolla, pienenee haulin halkaisija aina 0,25mm. Ja tosiaan vielä, mitä pienempi haulikoko, sen enemmän hauleja sinulla on, eli pienemmällä haulien halkaisijalla haulien muodostama "peitto" on suurempi, eli todennäköisemmin useampi hauli osuu kohteeseen.