Valintani osui siis Sako A7:aan. Asehan on "arvostelun" mukaan välimalli Tikka T3:sta (joka minulla aikaisemmin oli) ja Sako 85:sta. Käsissä ase tuntuu hieman laadukkaammalta ja vähemmän muoviselta kuin T3 (synteettinen), onhan siinä se oma hohtonsa aina kun uuden aseen saa käsiinsä vielä lisäksi, mutta ei tuo nyt hirveän erilainen kuitenkaan lopulta ole kuin T3. Lukko liukuu ehkä hieman sulavammin ja kevyemmin kuin T3:n ja aseen olemus on muutenkin hieman tukevampi, mutta täytyy sanoa, että lippaasta pidin T3:ssa enemmän. Tottakai on hyvä, että lipas ei karkaa metsässä könytessä vahingossa maahan, mutta ainakin nyt näin alussa lippaan sisäänpäin työntäminen avatessa tuntuu hankalammalta kuin T3:n lipas. Kaiken kaikkiaan olen kyllä tyytyväinen päivitykseen, on se miellyttävä odotella syksyyn (tai ehkä pääsen jo keväällä koittamaan kaurispukki jahtia) jotta pääsee koittamaan uutta asetta tositilanteessa.
Tulipahan samassa ostettua äänenvaimennin kivääriin ja täytyy sanoa, että kyllä se laukausääni siitä pieneni huomattavasti. Kun ennen ei tullut mieleenkään ampua ilman minkäänlaista suojausta korville, niin äänenvaimentimen asennuksen jälkeen ei suojaus enää tunnu pakolliselta sillä ääni ei todellakaan käy enään korvaan. (En tietenkään suosittele ampumaan ilman kuulosuojausta enkä ota mitään vastuuta jos niin menet tekemään, sillä siinä on aina riski tehdä korvalle haittaa joka ei tule ikinä paranemaan). Ja päivittyi samalla aseen ulkonäköki omaan silmään miellyttävämmäksi, vaikka osa metsästäjistä onkin sitä mieltä ettei äänenvaimennin metsästysaseeseen sovi. Ottaahan tuo vaimennin myös rekyyliä pois, vaikka omasta mielestäni 30-06:n rekyyli ei itselleni pahalta ole missään vaiheessa tuntunutkaan, niin eihän siitä haittaakaan ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti