Yhdeksättä päivää pohjoisessa, vuorossa Kuusinkijoki

Joki palaa

Edellisenä iltana päätin, että nyt on kalastuksen vuoro kun ei sitä ole pariin päivään ehtinyt harrastamaan oikein kunnolla metsästyksen viedessä aikaa enempi. Päätin lähteä Kuusinkijoelle, joka on tunnettu suurista taimenistaan ja runsaasta harjus kannasta. Hommasin vuorokausiluvan Kuusinki Campnginstä, joka maksoi 10euroa ja luvan sai päättää mistä kellonajasta alkaa ja milloin loppuu, itse otin 2:00 yöstä eteenpäin 24h. Ulkopaikkakuntalaisille lupa maksaa 15e/24h. Ajatuksenani oli, että olisin mennyt jo kahden aikaan joelle, mutta siihen aikaan oli niin pimeää, että ei liikkumisestani siellä olisi tullut yhtään mitään, etenkin kun kyseessä ensimmäinen kerta ko. joella. Lopulta pääsin joelle noin kello 4oo, jolloin oli vielä hämärää, mutta sentään sen verran valoa, että liikkua näkee. Tässä vaiheessa reissua päällä sai pitää vaatetta runsaahkosti, sillä ilma ei vielä ollut lämmennyt ja vesi höyrysikin hienosti joessa aamun alkaessa. Lähdin siis liikkeelle Putkosen kohdalta ja ajattelin, että lähden siitä laskemaan virran mukana niin pitkälle kuin vain päivän aikana ehtisin. Samalla kalastaen kokoajan ja koitellen vähän niitä ei niin suosittujakin paikkoja.

Kalastuksenhoitoa

Putkosen kohdalla vesi oli todella matalalla ja vaikka minulla ei ollut kahluuvarusteita mukana niin kumisaappailla pääsi todella hyvin käveltyä kiviä pitkin tarpeeksi keskelle asti, joten en näin matalalla vedellä edes oikein kaivannut kahluuhousuja. Putkosta hetken edettyäni iski vieheeseen ensimmäistä kertaa ja vielä aika pirteästikkin. Hetkisen kuluttua oli selvillä iskun tekijäkin ja rantaan nousi hauki, näin joessa kalastaessa jossa on harjusta ja taimenta niin päätin avata hauen kidukset ja jättää lokeille ruoaksi. Tästä hieman eteenpäin päästyäni iski jälleen, tällä kertaa paljon kesymmin, mutta kokoonsa nähden silti yllättävän terhakkaasti, kyseessä oli pieni taimen. Iloista tässä asiassa oli se, että ko. taimenella oli rasvaevä tallella joten ei ole istutettu taimen vaan joessa syntynyt kaveri.

Rasvaevällinen pikku taimen

Jatkoin edelleen joenvartta pitkin ja täytyy myöntää, että hukuin kartalla siitä missä olen kun joen muodot ei vain täsmännyt laisinkaan mukaan saamani kartan kanssa. En antanut asian haitata, sillä rauhoitusalueet on kuulema merkattu maastoon ja jokea pitkin ajatukseni jokatapauksessa oli kulkea. Jatkaessani alaspäin tuli muutama samanlainen pieni taimen uistimeen uudestaan. Sitten alkoi tapahtua kun pääsin neljännessä kuvassa näkyvälle paikalle.

Kun näet tämän maiseman, olet juuri saamassa harjusta!

Alamittainen takaisin jokeen uimaan

Alkoi näkyä tuikkeja pinnassa ja kun hitaasti virtaavaan veteen tarjosi lippaa (käytin neon-keltaista lippaa, jossa lipan alapuoli oli hopeinen. Koko 3) niin alkoi tulla tärppejäkin, ensin muutama pieni harjus, jonka jälkeen lähes samasta paikasta 38cm ja 39cm harjukset. ko. harjukset pääsivät reppuun mukaan ja iltapalaksi, jonka jälkeen jatkoin eteenpäin samalla heitellen. Näillä main jokea pitkin lensi useampi sellainen 3-5 sorsan pikku parvi, jotka eivät juurikaan minusta välittäneet ja jos siinä olisi ase ollut mukana niin siinähän olisi sorsaa syöty harjuksen kanssa! Tästä hieman alaspäin mennessäni tuli vastaan mutka, missä taimenen kalastuksen kieltoalue loppuu, ja juuri tällä kyseisellä rajalla sain kosken niskalta jämäkän tärpin, joka tuntui aivan erilaiselta kuin mikään aikaisempi päivän mittaan. Samassa kun vastaiskua tein niin taimen lensikin jo ilmaan kosken niskalta, sain pidettyä kalan siiman päässä ja noin 5sec kamppailua lisää ja kala oli jälleen kerran ilmassa kauniisti riuhtoen koko mitallaan edestakaisin, ikäväkseni tässä vaiheessa myös lippa lensi kalan suusta ja taimen jatkoi voittajana eloaan joessa. Tuskin kala olisi edes täyttänyt tuota 60cm alamittaa, todennäköisesti ennemminkin sellainen noin 50cm kala kyseessä, mutta olisi se ollut kiva päästä hetken pidempää taistelemaan ja voittajana poistumaan itse tilanteesta. Tästä kuitenkin virkistyi mieli kun tunteja oli jo useampi takana joella eikä isommasta kalasta ollut juuri lupauksia aikaisemmin. Eteenpäin mentäessä rannassa oli muutama mökki, joten jouduin nousemaan hieman etäämmälle joen rannasta ja kiersin mökit suosiolla kaukaa, sillä eihän kukaan halua oman mökkinsä pihaan kalastajia jos valita saa..



 Siitä ei pitkää kestänyt, jotta olinkin jo ensimmäisen tauon äärellä, mukanani oli pakattu muutama makkara, pari olutta sekä voileipiä ja mehua jotta jaksaisin koko päivän kalastaa. Tauolle nousin joen rannasta ylöspäin kohtuullisen jyrkkää rinnettä ja maisemat ylhäältä olivat erittäin kauniit! Tälläisissä maisemissa kelpaa kyllä paistella taukomakkaraa ja nauttia hetken hengähdyksen, muita ihmisiä en ollut tähän mennessä kalastamassa nähnyt, eikä taukopaikkakaan seuraa tarjonnut. Itse taukopaikka oli hoidettu erittäin hyvin, kuivia polttopuita oli vaja täynnä, vierestä löytyi maasta iso kasa tuohta ja muita sytykkeitä ja nuotiopaikka itsessäänkin oli mukavasti tehty niin, että siinä olisi viihtynyt pidempääkin jos olisi isommalla porukalla ollut liikenteessä. Itse tyydyin siis tässä vaiheessa paistamaan muutaman makkaran ja kuivattelemaan jalkojani ja nauttimaan istumisen mukavuudesta näin kalastuksen lomassa. Samalla myös soitin mökille, jotta tulevat autolla hakemaan kaksi harjustani valmiiksi mökille, sillä repussani oli vain yksi 0,5 litran limupullo jäädytettynä pitämässä kalat kylminä ja tämä alkoi olla jo aika sulanut, joten koin turvallisemmaksi lähettää kalat välissä jääkaappiin odottamaan iltaa. Odottaessani kaloille kyytiä katselin karttaa jonka olin saanut lupieni mukana Kuusinki Campingistä, tajusin että aikani ei tule riittämään siihen, että pääsisin edettyä joen loppupäähän, josta oli viime päivinäkin nostettu valtavia noin 5 kiloisia taimenia niin päädyin nostamaan kalojen lisäksi autoon omat tavarani ja otin kyydin Lohipyörteeseen joka sijaitsee lähellä Takkupyörrettä missä kalastuksen kielto alkaa kello 20oo tässä vaiheessa vuotta. Niimpä sitten saavuin Lohipyörteelle, joka näytti jo paljon uljaammalta seudulta kuin tuo aikaisempi osuus joesta, sillä pyörteen lähellä nousee kalliota kauniisti joen sivussa ja virtauskin oli vuolaampaa kuin ylempänä virrassa. Lähdin tekemään hieman omituisesti ja etenemään jokea ylöspäin enkä alaspäin, sillä halusin päästä Takkupyörteelle ja sen ympäristöön koittamaan onneani. Matkalla Takkupyörteelle tarttui taas muutamia pieniä taimenia koukkuun, mutta isommista ei ollut tietoa, eikä sen enempää harjuksistakaan.

Pyörteiden läheisiä maisemia

Takkupyörteessä sitten kohtasin ensimmäisen kalastajan minun lisäkseni, tosin hänkin toisella puolella jokea ja moikkaaminen jäi ainoaksi kontaktiksi häneen. Pyörrettä jäin kalastamaan sitten sillä asenteella, että kohta tärähtää isoa kiinni jos jotakin. Noin vartin verran kalastettuani kuuluikin iso loiskahdus aivan vierestä, mutta en ehtinyt nähdä mikä sielä losahti. Sitten koin kalastus historiani kauneimman hetken, noin 15metrin päässä minusta hyppäsi aivan älyttömän kokoinen taimen suoraan ylöspäin vedestä ja nousi noin metrin korkeuteen josta läiskähti takaisin vedenpintaan tehden kunnon äänen ja veti minut hämmennyksiin. Samantien yritin tarjota uistinta paikan viereen, taakse ja eteen, ilman mitään tulosta. Noin 5min päästä tämä tapahtui uudestaan hieman sivummalla ja ehkä noin 20m päässä minusta, taas yritin tarjota uistinta ja olinkin vaihtanut lipan pois ja laittanut valko-keltaisen salamanderin kiinni josko sillä tarttuisi kun ei kerran lippa kelpaa pyörteen alfa-taimenelle. Noh, eihän se salamanderikaan kelvannut taimenelle vaan yksi pienehkö hauki iski siihen, jonka jouduin taas nostamaan pois vedestä syömästä näitä kauniita taimenia pois. Kello alkoi olla 20:00 ja kalastusta ei enää pitkää saisi pyörteessä harrastaa joten päätin vielä yrittää hetken paikallani ennen kuin jatkaisin matkaa, tänä aikana sama taimen hyppäsi vielä 4 kertaa uudestaan, mutta lähinnä vain pitääkseen minua pilkkanaan eikä uistin maistunut ko. kalalle laisinkaan. Mutta todella, vaikka ei tätä jättiläistä saanut tekemään edes tärppiä uistimeeni, niin täytyy myöntää, että kokemuksena aivan uskomatonta nähdä kuinka tuollainen ruskeaksi värjäytynyt yli 5kg taimen lentää kevyesti vedenpinnasta korkealle ilmaan ja läiskähtää takaisin veteen.

Tämä kohta kannattaa ohittaa polkua pitkin!

Kello 20:00 oli lopetettava kalastus pyörteessä ja jätettävä isomus yksin tanssimaan rauhoitetussa pyörteessään. Päätin lähteä virtaa vielä ylöspäin ja katsoa mitä sieltä löytyisi. Elikkä suuntana siis hanhisuvannon seutu, matkalla virta oli mielestäni hieman miellyttävämmän oloista kuin tuolla putkosen seudulla ja sieltä iskikin muutama tuollainen 30cm taimen jotka olivat saaneet myös ruskean puvun päälleen toisin kuin nuo aivan pienimmät taimenet. Ylöspäin noustessani törmäsin ongelmaan kun jalassani oli vain saappaat eikä kahluuhousuja, ja en ollut lähtenyt nousemaan rinnettä ylöspäin polun sinne viedessä vaan jääräpäisesti jatkoin rantaa pitkin. Olin miettinyt, että täytyyhän se kalastaa ranta kokonaan kun täällä kerran ollaan, mutta takaisin ongelmaani. Elikkä vastaani tuli kohta, jossa oli melkein pystysuoraa kallioseinämää estämässä etenemistäni, mutta edelleen jääräpäisenä päätin, että vaikka vedessä ei ollut kiviä minkä päälle astua ja ylittää kallio sen avulla, niin ainahan voin hieman kiipeillä kalliota pitkin ja mennä niin tästä ohi. Se oli huono idea! Vesi oli noin metrin syvää ja virtaustakin oli sen verran, että veteen tippuminen ei ollut oikein vaihtoehtona, etenkin kun autotielle oli matkaa yli kilometrin verran. Kiivetessäni ensimmäisten ulokkeiden yli, aloin jo tuntea voiton riemua itsessäni, mutta sitten kun tajusin, että puolessa välissä seinämää tuli vastaani kohta, jossa en saanut jalkaani minnekkään niin, että olisi pitoa saanut ja käsilläkin sai vain erittäin epävakaan otteen niin alkoi riemut olla riemuittu ja katumus siitä etten vain suosiolla kiertänyt kallionpäältä oli suurehko. Jouduin pysähtymään tähän hieman pidemmäksi aikaa ja rauhoitella pulssia ja miettiä strategiaani. Sain kuin sainkin itseni heilautettua kallion koloon ja aloin olla voiton puolella. Enää oli yksi pieni kynnys ylitettävänä ja se menikin aika helposti, sillä toisella puolella olikin kiinteää maata jonne uskalsi hypätä vauhdilla. En siis suosittele kenellekkään tämän kalliokohdan ohittamista rannan puolelta, vaan suosiolla sinne ylös kannattaa polkua seurata.

 Eteenpäin jatkaessani näkymät olivat kyllä erittäin kauniit iltahämärässä. Jatkoin vielä noin 2km ylöspäin nousemista ja kalastamista, mutta ilman sen suurempia tuloksia, muutama pieni taimen, mutta ei mitään kummempia. Nyt alkoi olla jo väsymys aika kova kun olin ollut reissussa jo yli 17 tuntia ja kalastanut lähes kokoajan joten päätin soittaa mökille, jotta tulevat minut pois hakemaan. Kuusinkijoelta saaliina siis kaiken kaikkiaan monta pientä taimenta sekä harjusta, joiden lisäksi myös kaksi harjusta jotka pääsivät paistinpannulle. Kun mökille asti pääsin niin siellä olikin juuri harjukset tulleet pannulta ja pääsin suoraan ruokapöytään, täytyy kyllä myöntää, että tuntui se hyvältä saada palkinto päivän päätteeksi.

Yleisesti Kuusinkijoesta voisin sanoa, että kalastus varmasti sujuu paremmin perhovälineillä kuin virvelillä, sillä etenkin näin matalan veden aikoina vettä ei hirveästi paikoitellen ole, ja perhoa olisi ollut täydellistä uittaa niille kiville mitä matalasta vedestä näkyi selkeästi pintaan. Kahlattavuudeltaan Kuusinki on helppoa, kumisaappailla pärjäsi jo ihan hyvin, mutta tietenkin kahluuhousut on ainoa oikea vaihtoehto jos haluaa jokea ylittää ja päästä jokapaikkaan. Harjusta hakevalle kalastajalle putkosesta alaspäin lähtien löytyy hyviä paikkoja, kun taas taimenen kalastajat suosivat joen loppu päätä etenkin Takkupyörrettä. Itseeni iski eniten tuo neljännen kuvan paikka (ylempänä), sillä siinä yhdistyivät jollain tapaa kaikki mitä kalapaikalta voi vaatia, kaunis, helppo kalastettava ja vielä saalista antava paikka! Nuotiopaikkoja oli paljon enemmän kuin mitä kartassa väitettiin, ja oikeastaan jokaisella P-paikalla yms oli nuotiopaikka ja puita, joten niistä ei ole pulaa! Kokonaisuutena Kuusinkijoki oli erittäin miellyttävä kokemus, jonne taidan ensi vuonnakin tehdä reissun, silloin tosin otan perhovälineet mukaan sekä kahluuhousut. Loppuun vielä hyvät tunnelmat keskeltä päivää luonnon keskeltä!

Joutsenet toivottamassa kalaonnea!