Jäniksen metsästys, suomenajokoiran auttamana

Tulipahan tuossa syyskuun lopussa muutamaan otteeseen ulkoilutettua myös suomenajokoiraa jäniksen toivossa. Jäniksen metsästys ajokoiran kanssahan metsästys menee pähkinänkuoressa niin, että koira päästetään vapaaksi alueella jossa oletetaan jänisten liikkuneen edellisenä yönä ja sitten koira lähtee etsimään jälkiä tiukasti kuono maassa. Muutama vinkki mitä itse suosittelen ottamaan huomioon.
1. Jänikset ovat aktiivisimmillaan hämärän-yön aikaan, joten koiran on helpoin löytää jäljet jos menet metsälle heti aamusta.
2. Jahdissa käytetään haulikkoa ja itse käytän haulikokona useimmiten kokoa 3mm.
3. Jänis tulee usein selkeästi koiran edellä, joten valpastuminen on syytä tehdä noin 100-200m ennen kuin koira on kohdallasi. Kun koira on kohdallasi, on jänis tosiaan mennyt jo hyvissä ajoin ohitsesi.
4. Jänis sykertää usein "ympyröitä" ajon aikana ja jostain syystä palaa todella usein paikalle josta ajo on alunperin alkanut.
5. Metsäautotiet ja ojan reunat ovat usein hyviä passipaikkoja, näitä pitkin jänis usein juoksee. (Jäniksen saa siis ampua yksityiselle tielle, lainaus metsästyslain 25§:stä "Riistaeläintä ei saa ampua rautatien tai yleisen tien yli eikä riistaeläimen tai ampujan ollessa tällaisella tiellä. Metsäkanalintua ei saa ampua myöskään sen tai ampujan ollessa yksityisellä tiellä.")
6. Jos pysyt paikallaan niin jänis ei huomaa sinua vaikka seisoisit keskellä tietä ja se olisi tulossa sinua kohti, mutta varo ampumasta liian läheltä niin saat jotain syötävääkin.
7. Kokemukseni perusteella väitän, että jänistä ei ihmisen haju juuri kiinnosta ja tuulen suunnalla en ole huomannut olevan vaikutusta jahdin onnistumiseen.

Sitten takaisin asiaan, olin kaverin kanssa käynyt pari kertaa väijymässä jänistä tuosta suomenajokoiran ajosta, mutta aina oli ajo lähtenyt pyörimään kauemmas meistä ja sitten pyörinyt suon takana tai vastaavassa noin kilometrin etäisyydellä, niin että sinne pääseminen oli lähes mahdotonta. Ainakin niin, että jänis olisi vielä silloin paikan päällä. Joten tähän mennessä emme olleet päässeet  ampumatilanteisiin laisinkaan. Nyt kaverini oli lähtenyt ja olin yksin jahtitouhussa, kävelin mökin lähellä sijaitsevan suon ja metsän rajaan jossa jänikset tuntuvat juoksevan aina ojaa pitkin kohti tuoretta taimikkoa mutustelemaan. Päästin ajokoiran vapaaksi mielessä se, että ainakin koira pääsee kuntoilemaan kun yksin passiin olin menossa. Koira kuitenkin löysi hyvin nopeasti ajon itselleen ja jänis alkoikin pyörittämään koiraa noin 400metrin päässä minusta. Itse kävelin kahden metsäautotien risteykseen josta jänikset usein kulkevat ajon aikana. Noin 30 minuutin työskentelyn jälkeen ajo alkoi pikkuhiljaa tulla lähemmäs minua. Aloin tarkkailemaan metsän suuntaa ja toivoin jäniksen noudattavan vanhoja kaavoja ja tulevan ohitseni tietä pitkin eikä tuota suon vieressä olevaa ojaa pitkin jonne en pystyisi tästä ampumaan. Nyt koira oli jo 150m päässä minusta ja tiesin jäniksen joko kohta tulevan näköpiiriin tai sitten sen ohittavan minut toisaalta. Yritin pälyillä koko 180 asteen sektoria tien ympärillä ja yhtäkkiä ruskea vilahdus näkyi 50 metrin päässä metsän puolella ja jähmettyi penkan taakse. Koira lähestyi hyvää vauhtia aktiivisesti haukahdellen, se oli yhä jäljellä! Kun koira oli noin sadan metrin päässä lähti jänis taas liikkeelle. Nyt se pompahti metsästä metsäautotielle ja lähti tulemaan suoraan kohti minua, noin 20 metrin päässä nostin nopeasti haulikon ylös ja liipasin ensimmäisen piipun tyhjäksi. Jänis pyörähti kerran kuperkeikan ja jäi paikalleen! Kävelin rauhallisesti kohti jänistä ja jäin odottamaan, että koira saa löytää jäniksen ennen kuin alan itse sitä työstämään. Koira tulikin sieltä ja alkoi hieman näykkiä jänistä, annoin sen hetken aikaa touhuta ja kehuin samalla vuolaasti, seuraavaksi avasin eläimen ja annoin maksan koiralle palkinnoksi. Nyt molemmilla oli hyvä onnistuminen ja hyvä mieli. Nostin jäniksen kantoon ja lähdin mökille takaisin operoimaan jäniksen loppuun koiran seuratessa tarkkaavaisesti vieressä ja saaden hieman lisä palkintoja tekemästään työstä.

Metsäjänis oli kohtuullisen kokoinenkin, kun näin syyskuussa välillä tuntuu tulevan aivan poikasia joita silloin tällöin tulee jätettyä ampumatta kun ei viitsi aivan citykanin kokoista alkaa ampumaan. Taas lähti jäniksestä turkki talteen ja suolaan, täytyy jossain vaiheessa laittaa tekstiä tulemaan myös tuosta turkin käsittelystä kotikonstein.

Yksin jäniksen metsästys ajokoiralla on usein hieman arpapeliä kun mahdollisia passipaikkoja on vaikea yksin tilkitä, mutta tällä kertaa oli onni minun puolellani. Myös mielestäni on mukavempaa tehdä tuota porukassa, mutta aina se ei ole mahdollista.