Kolmatta päivää vietetään rauhallisemmissa merkeissä..

Eilen jäi kalastus ja metsästys toissijaiseksi hommaksi kun piti koira-aitausta rakentaa ja peräkärrystä purkaa mukaan pakatut tavarat viimeinkin. Välissä ehti onneksi käymään metsässä kiertelemässä ja etsimässä vähän sieniä lisää ja niitähän nopeahkollakin reissulla löytyi hyvin ilman suurempaa vaivaa. Juuri kun olin ehtinyt valitella tutuilleni, että on surkea sieni-vuosi ja jokainen sieni mitä löytää on aivan madon syömä, mutta nyt olikin puhtaita ja hyviä sieniä paljon tarjolla. Saaliiksi sain punikkitatteja, voitatteja, karvarouskuja, kangasrouskuja, haaparouskuja ja yhden suuren isohaperon. Rouskut päätyivät kattilaan ryöpättäväksi ja muut vain perkasin ja paloittelin nippuun. Ryöppäyksen jälkeen ryöpätyt sienet voin sekaan pannulle minne joukkoon tatit ja isohapero sekä kaksi pientä sipulia ja kolme valkosipulin kynttä sekä ripaus suolaa ja valkopippuria. Kun sienet ja sipulit oli paistettu kokoon ja ihana tuoksu valloittanut sieraimet niin oli aika laittaa tälle päivälle odottamaan suurin osa syntyneestä massasta ja tänään seoksesta syntyy kerman kanssa herkullinen kastike paistin kaveriksi! Pienen osan raaskin käyttää eilen illalla jo omeletin valmistamiseen kun kerran sieniä oli niin paljon, että olisi ollut liikaa jo kastikkeeseen.

...ja jälkeen, nam!

Sienet ennen....

Ehti sitä sen lisäksi myös viemään aikasempien päivien kalojen perkuu jätteet suon laitaan kivien alle jospa vaikka houkuttelisivat petoja paikalle hajullaan. Etenkin kun viime kerralla suolla kulkiessani törmäsin jätöksiin joita oli todella paljon yhdessä keskittymässä, kuvassa näkyy vain osa näistä ja samanlaisia oli alue täynnä (kuvissa oleva haulikon patruuna on mallia 12/70 mittakaavan saamiseksi). Jätöksistä erottui karvoja, joten jostain petoeläimestä on kyse, eikä nyt muita tule mieleen oikein kun karhu. Voi olla, että tiistaina joutuu yöllä lähtemään jo jämptin kanssa liikkelle ennen sorsastuksen aloitusta, etenkin kun se todistetusti karhua haukkuu varmasti. Jätöksien löytymisen jälkeen on tullut pidettyä ääntä hieman enemmän yksin lammella kalastaessa, sillä tästä on matkaa jätöksille noin 40metriä ja kyllähän se karhun kohtaaminen ilman asetta kuuluu niihin kokemuksiin, mitä en ainakaan itse mielelläni halua lisätä listaani.


Toissailtana  kun kävin harjusta kokeilemassa uistelemalla pienellä vaapulla, niin tuloksena oli kaksi erittäin pientä haukea (varmaankin noin 200-300gr) ja sen lisäksi yksi erittäin hyvän kokoinen ahven (reissun suurin tähän mennessä, ei tosin vielä tavoitetta, eli kiloa), joka lähtikin sitten mukaani mökille, muuta ei ollut eikä tullut. Tänään käyn vielä illalla koittamassa mitä mini-vaapulla olisi mahdollista tuolta nostaa, sanovat siikaakin saaneen mini-vaapuilla. Tämä päivä on muuten tähän asti mennyt koira-aitauksen rakennus hommissa eikä ole paljoa ehtinyt eräilemään, ikävä kyllä.

Loppuun vielä huippu fiilis ilta-auringosta kun nätisti työntää säteensä
pilvien välistä taivaalle, kyllä se mieli lepää täällä pohjoisemmassa verrattuna pääkaupunkiseudun meteliin!