Ensimmäisenä päivänä lähdimme noin klo 11:00 liikkelle kunhan aamupalat oli syöty ja lumikengät ja sukset pakkailtu mukaan, päätimme lähteä hiihtäen tunturin alhaalta kohti tunturin huippua, tai ainakin tuulen suojaista reunustaa, jossa näytti kasvavan erittäin hyvän näköistä pientä koivikkoa missä lintujen oletimme olevan. Päivä oli todella aurinkoinen ja hiihtäessä upottavassa hangessa saikin aika nopeasti huomata, että alkaa olla parempi pakata villapaitaa ja muuta kerrastoa reppuun suosiolla ja loppuen lopuksi hiihdin vain t-paita ja takki päällä, pitkätkalsaritkin sai välissä ottaa pois vaikka pakkasasteita olikin muutaman verran. Päivä meni hiihdellessä ympäriinsä rintamana edeten, jotta varmasti saisimme linnut ylös jos kohdalle osumme, emme kuitenkaan löytäneet kuin kaksi riekkoa koko päivänä ja nekin lähtivät noin 80metrin päästä ja sukelsivat samantien kummun taakse ja katosivat. Ensimmäisen päivän saldo siis pyöreä 0.
Toinen päivä eteni aika samalla tapaa, Hiihtäen kevyessä varustuksessa ja tällä kertaa koitimme myös hieman lumikenkiä, Kanto ei ollut mikään hirveän hyvä joten lumikenkä testi jäi aika lyhyeksi ja takaisin jalkaan SA-Int mallin sukset. Olimme metsässä pidempään kuin edellisenä päivänä ja vaihdoimmekin hieman paikkaa kun ei kerta tunturissa näkynyt lintua niin päätimme mennä laaksoon haravoimaan kaikkein tuulensuojaisinta aluetta. Tälläkin kertaa vedimme vesiperän, yhtäkään riekkoa ei edes näkynyt koko päivänä, tosin teeriä istui kolme puussa vain tarkkaillen meitä vaikka kuljimme noin 20metrin päästä lähimmillään, harmitti ettei kausi ollut enää niiden osalta käynnissä... Illalla kun palasimme leiriimme ja ihmettelimme onko täällä lintuja laisinkaan kun ei niitä näy missään, niin naapurimme kertoi saaneensa päivän aikana yhteensä 12 kpl, tasan ei aina käy onnenlahjat..
Kolmantena päivänä lähdimme samantyyliselle alueelle josta naapurimme olivat edellisenä päivänä saaliinsa saaneet, mutta taas meni päivä lähinnä urheilun puolelle. Olihan siinä kiva tietenkin maisemia ihastella, ne kun sattuvat olemaan aika erilaiset kuin mitä Etelä-Suomesta löytyy. Mutta tosiaan, ei taaskaan riekon riekkoa näkyvissä koko päivänä ja taas neljä ihmistä teki noin 8h päivän, joten miestyötunteja kertyi taas 32h lisää ilman havaintoa, alkaa tulla riekolle hintaa..
Neljäntenä ja viimeisenä päivänä pääsimme käyttämään lumikenkiä kun hanki oli jostain syystä paljon kantavampaa kuin aikaisemmin, vaikka säät olivat pysyneet aivan samana kokoajan. Painelimme siis hieman ketterämmin (ja omasta mielestäni mukavammin kuin suksilla) ja nopeammin kumpareita edestakaisin ja tällä kertaa näimmekin riekon läheltä, se lähti noin 15metrin päästä kaveria, mutta kun kaveri oli vain kantanut neljä päivää haulikkoa mukana niin eihän siitä ampumisesta tullut mitään, kaksi laukausta ja riekko jatkoi lentoaan. Lähdimme linnun perään ja tilanne toistui lähes identtisesti noin sadanmetrin päässä ensimmäisistä laukauksista. Eli taas kaksi laukausta ja riekko jatkoi matkaansa. Oli harmillista, että kun viimein se tilanne oli tullut käsille, että oli mahdollisuus saalista saada niin sitten se kaatui huonoihin laukauksiin. Tilanne oli kuitenkin niin selkeä, ettei edessä ollut oikeastaan mitään esteitä vaan kaveri rehellisesti ampui huonosti, totesi kyllä itsekkin jälkikäteen, että miten on mahdollista ettei saa tuollaisesta paikasta alas, mutta tällä kertaa näin. Ja tämän jälkeen ei lintuja enää näkynyt vaan koko reissun saldoksi saimme nolla lintua, noin 50km urheilua ulkona ja varmastikkin paljon D-vitamiiniä auringosta, sillä aurinko paistoi lähes kokoajan pilvettömältä taivaalta kun olimme ulkona. Todella hyvä ja mukava reissu, mutta kyllä tuo riistattomuus häiritsee hieman kun meitä silti se neljä henkeä oli liikkeessä. Eipä ole tälläistä reissua saaliin eikä maisemien puolesta ennen tehtyä.
Täytyy vielä loppuun todeta, että itse huomasin hiihtämisen olevan helpompaa ilman sauvoja, sillä silloin pystyin pitämään haulikkoa valmiudessa kokoajan. Toinen minkä huomasin, oli se, etten enää lähde riekko jahtiin ilman koiraa.
