Kahdennentoista päivän pohjoisen aktiviteetti: Sorsastus

Kahdestoista päivä pohjoisessa koitti ja nyt oli onneksi vaatteeni ja muutkin varusteet (kännykkää lukuunottamatta) viimein kuivanneet toissapäiväisestä koettelemuksesta ja oli aika käydä katsomassa josko sorsia olisi vielä jäänyt ihastelemaan pohjoisen maisemia. Lähdimme autolla liikkeelle ja päätimme käydä katsomassa läheisiä lampia ja järviä, josko niiltä löydettäisiin sorsia ampumaetäisyydeltä ja vielä niin, että saisimme sorsat myös mukaan jos ampumaan pääsee.

Ensimmäisenä suuntasimme lähellä sijaitsevalle pienelle ja matalalle järvelle, jossa kukaan ei oikeastaan ikinä käy ja se onkin metsän keskellä ilman mökkejä tai muuta asutusta. Sieltä löysimmekin sorsia useamman kymmenen, ongelmana vain oli, että sorsat olivat keskellä järveä eli ampumaetäisyyden ulkopuolella. Tämän lisäksi ranta oli upottavaa mutaa eikä veneitä näkynyt rannassa, joten vaikka olisi hätyyttänyt sorsat ilmaan ja ampunut sen jälkeen niin sorsa olisi pitänyt saada tippumaan maan puolelle jotta saaliin olisi saanut kerättyä talteen. Täten päätimmekin, että emme ala ampumaan turhaan vaan vaihdamme paikkaa sellaiseen, mistä saamme saaliin ylös. Suuntasimme vähän etäämmälle pienelle lammelle, joka on yhteydessä samaiseen kuusinkijokeen jossa olin ollut muutama päivä sitten kalassa. Itse jäin autosta pois lammen toisella puolen ja ystäväni ajoivat toiselle puolelle. Hiivimme rantaan samaa aikaa eri puolilta ja katsoimme tilanteen, vastarannalla näin yhden linnun, mutta niin kaukaa tunnistus jäi tekemättä. Ystäväni oli onneksi myös huomannut samaisen linnun ja pääsi hiipimään rantaan puiden takaa ja sai ammuttua ko. sorsan ennen kuin se ehti huomata mitään. Minun puolellani oli vene joten lähdin soutamaan vastarantaa kohti ja hakemaan saalista vedestä pois, lähemmäs päästyäni sorsa osoittautui tukkasotkaksi. Päivä oli alkanut hyvin! Tämän jälkeen kävimme vielä parilla järvellä, mutta toisella niistä ei näkynyt sorsan sorsaa ja toisella olivat niin arkoja, että jo rantaan hiipiminen karkotti sorsat ja jäimme nuolemaan näppejämme.

Mökille päästyämme tukkasotkalta riisuttiin nahka pois ja laitettiin hieman kompaktimpaan kokoon. Tämän jälkeen lintu huuhdeltiin ja laitettiin kulhoon jonne se mahtui uppoamaan kokonaan, seuraavaksi kulhoon kaadettiin neljä desilitraa kermaa ja laitettiin jääkaappiin odottamaan huomista päivää.

(Kuvat puuttuvat edelleen kun kännykkää en vielä ole uskaltanut startata, seuraavana päivänä kännykkä taas vedossa)

24.8. Yhdestoista päivä pohjoisessa

Eilisen tapahtumien jälkeen kun olimme omalle mökille päässeet takaisin niin päätin pitää yhden päivän kun vain nautiskelen maisemista ja luonnossa olemisesta sen enempää saalista miettien. Edelleen kuivumassa olivat saappaani, metsäpuku, kännykkä, fikkari sekä haulivyö hauleineen. Haulikon kuivasin ja öljysin jokapuolelta tapahtumien jälkeen omalla mökillä, sillä ase ehti olla vedessä kuitenkin noin 10minuuttia ennen kuin toinen vene ehti meidän luoksemme..

 Tämä oli hyvä päivä vetää päälle college housut ja vanha likainen huppari ja lähteä tekemään hieman puuhommia, jotta halot eivät kesken lopu tulevaisuudessakaan. Puita teimme noin neljän tunnin ajan ja siinä ehti taas aika hyvän satsin saada aikaiseksi. Kun olin nähnyt jonkun verran sekasieniä metsän laidassa tuossa puita tehdessä niin päätin lähteä sienestämään. Aika paljonhan sieltä sieniä löytyikin, suurimmaksi osaksi rouskuja, joista löytyi niin kangas-, karva- kuin haaparouskuakin. Näiden lisäksi muutama isohapero ja mikä mukavinta, niin tatteja löytyi erittäin paljon! Tatti saalis muodostui pääosin voitateista sekä punikkitateista ja nämä kaikki sienet kun sekoittaa ja paistaa niin ai että mitä herkkua siitä syntyykään! Paistamisen hoidin niin, että ensin perkasin sienet ja ryöppäsin kaikki rouskut. Seuraavaksi laitoin ryöpätyt vetiset rouskut pannulle ja paistoin niin pitkään kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut, jonka jälkeen lisäsin tatit sekä haperot pannulle. Kun näistäkin on nestettä haihtunut ja sienet ovat hieman pienentyneet niin siinä vaiheessa iso nökäre voita pannulle ja perään suolaa ja valkopippuria. Tämän enempää ei mielestäni sienet mausteita tarvitse ettei niiden oma maku peity liikaa. Tälläistä sekasieni tavaraa tulee sitten laitettua vähän kaikkiin ruokiin lisukkeeksi, mutta jos yksi pitäisi valita niin varmastikkin se olisi kanamunan sekaan aamupalalla mihin tuo sekoitus parhaiten sopii, suosittelen!

Päivän mittaan ei tullut juuri muuta tehtyä, ajokoira päästettiin vapaaksi gps-panta kaulassa vielä illemmalla ja kyllähän sieltä menohaluja löytyikin. Koira teki noin 25km lenkin ja sinä aikana kaksi hienoa pitkää ajoa, eli loistavasti onnistunut treenipäivä koiralle! Kuvia ei vieläkään ole kun en uskaltanut käynnistää kännykkää vaan annoin mieluummin rauhassa vielä kuivua..

Eräillen kymmenettä päivää pohjoisessa onnettomuuden säestämänä.

Edellisenä päivänä kun tuli tehtyä pitkä päivä Kuusinkijoella, niin tänään tuli nukuttua erittäin pitkään. Heräilin vasta noin kello 12:00 tietämillä ja päätin aloittaa päivän rauhassa miettimällä mitä sitä tänään keksisi tekemistä. Onneksi tuolla pohjoisessa ei kyllä ikinä tekeminen lopu kesken niin ei ollut hirveän vaikea tehtävä. Päätimme lähteä kavereiden mökille kalastamaan ja katsomaan, josko heidän järvessä vielä olisi sorsia jäljellä siinä samalla. Noin kello 16:00 aikaan olimme kavereiden mökillä ja päätimme aloittaa paistamalla vähän makkaraa ja syömisen jälkeen oli tarkoitus verkot mennä laittamaan josko siikaa ja ahventa olisi tarjolla.

Siinä sitten noin kuuden aikaan pääsimme viimein irtautumaan laiturista kapealla jokisoutuveneellä jonne olimme ottaneet mukaan ison noin 60litran ämpärin, kaksi virveliä ja kaiken varalta vielä haulikonkin, jos ihan soutamalla pääsisi tarpeeksi lähelle järvellä näkyneitä sorsia. Pääsimme hyvin verkonmerkille ja aloimme laskea verkkoa veteen, sorsia ei lähellä näkynyt vaan kaikki painelivat toiseen päähän järveä joten saimme rauhassa keskittyä verkkojen laskuun. Itse olin soutajan paikalla ja kaveri veneen perässä laskemassa verkkoa. Kun piti toinen verkko liittää ensimmäiseen kiinni niin kaverini tiputti ensimmäisen veteen ja alkoi selvittelemään toista verkkoa joka olikin mennyt hieman solmuun. Kun verkko oli selvitetty niin olin ajelehtinut hieman taaksepäin ja verkko oli kohdallani hieman upoksissa joten päätin nostaa verkon ja ojentaa sen kaverilleni, molemmat meistä nousi hieman penkistä ja kurkoitimme toisiamme kohden kädet ojossa. Tässä vaiheessa vene heilahti hieman oikealle ja laita painui veden alle, jonka jälkeen vene täyttyi vedestä muutamassa sekunnissa ja kaatui ympäri. Ehdin juuri ja juuri napata haulikosta kiinni ja heittää remmin olkapään päälle ja sitten olimmekin kaverin kanssa tuossa ei niin lämpimässä vedessä uimassa kaikki vaatteet päällä, verkot vedessä (ei tosin ihan toivotulla tapaa), virvelit pohjassa ja kaiken lisäksi ensimmäinen laskettu verkko kaverini jalkaan sotkeutuneena. Onneksi vyöllä roikkuu aina puukko kun eräillen mennään joten sain leikattua verkon pois kun kaverini tarjosi hieman jalkaa minua kohti. Tässä vaiheessa kun rantaan kuitenkin oli sen verran matkaa, että uiden sinne ei olisi kiva lähteä tekemään matkaa niin huusimme mökillä olleelle loppu porukalle ja he saapuivatkin varsin nopeasti naapurin veneellä paikalle. Siinä sitten teimme päätöksen, että kaverini ja minä emme yritä nousta toiseen kiikkerään veneeseen ettei sekin kaadu vaan hinaamme kaatuneen veneen minkä päällä siis makasimme toisella veneellä rantaan. Hinaaminen tuntui kestävän ikuisuuden ja veden kylmyys alkoi purra jossain vaiheessa sen verran, että hieman ennen rantaa alkoi jo pieni tärinä tulla päälle, onneksi tiesimme saunan olevan päällä ja sinne kohta pääsevämme. Lopulta saunan jälkeen juttu jo naurattikin, mutta päätimme, että tulevaisuudessa ne pelastusliivit täytyy pitää mukana ihan näin pienellä järvelläkin ollessa. Omaa tyhmyyttämme olimme siis lähteneet ilman pelastusliivejä matkaan, sillä jos vesi olisi ollut vielä kylmempää ja rannassa ei olisi ollut ketään niin siinä olisi ollut jo oikeasti tekemistä päästä rantaan asti.

Verkot ja virvelit saivat jäädä järveen tämän episodin jälkeen odottamaan seuraavaa päivää, jolloin kuivapuvun kanssa voisi käydä ne sukeltamassa pois pohjasta. Tälläinen onnettomuus herättää aina hyvin, että todella niitä liivejä voisi esimerkiksi merelläkin pitää mieluummin päällä kuin vain veneessä mukana mitä ainakin itse tapaan harrastamaan. Ei ne pelastusliivit kuitenkaan hirveästi liikettä estä, esimerkiksi paukkuliivithän ovat lähes huomaamattomat. Kuvia en tälle päivälle saanut sattuneesta syystä, että kännykkäni hieman sekoili tämän episodin jäljiltä eikä jostain syystä ihan ollut mukana tässä eräilyssä.

Yhdeksättä päivää pohjoisessa, vuorossa Kuusinkijoki

Joki palaa

Edellisenä iltana päätin, että nyt on kalastuksen vuoro kun ei sitä ole pariin päivään ehtinyt harrastamaan oikein kunnolla metsästyksen viedessä aikaa enempi. Päätin lähteä Kuusinkijoelle, joka on tunnettu suurista taimenistaan ja runsaasta harjus kannasta. Hommasin vuorokausiluvan Kuusinki Campnginstä, joka maksoi 10euroa ja luvan sai päättää mistä kellonajasta alkaa ja milloin loppuu, itse otin 2:00 yöstä eteenpäin 24h. Ulkopaikkakuntalaisille lupa maksaa 15e/24h. Ajatuksenani oli, että olisin mennyt jo kahden aikaan joelle, mutta siihen aikaan oli niin pimeää, että ei liikkumisestani siellä olisi tullut yhtään mitään, etenkin kun kyseessä ensimmäinen kerta ko. joella. Lopulta pääsin joelle noin kello 4oo, jolloin oli vielä hämärää, mutta sentään sen verran valoa, että liikkua näkee. Tässä vaiheessa reissua päällä sai pitää vaatetta runsaahkosti, sillä ilma ei vielä ollut lämmennyt ja vesi höyrysikin hienosti joessa aamun alkaessa. Lähdin siis liikkeelle Putkosen kohdalta ja ajattelin, että lähden siitä laskemaan virran mukana niin pitkälle kuin vain päivän aikana ehtisin. Samalla kalastaen kokoajan ja koitellen vähän niitä ei niin suosittujakin paikkoja.

Kalastuksenhoitoa

Putkosen kohdalla vesi oli todella matalalla ja vaikka minulla ei ollut kahluuvarusteita mukana niin kumisaappailla pääsi todella hyvin käveltyä kiviä pitkin tarpeeksi keskelle asti, joten en näin matalalla vedellä edes oikein kaivannut kahluuhousuja. Putkosta hetken edettyäni iski vieheeseen ensimmäistä kertaa ja vielä aika pirteästikkin. Hetkisen kuluttua oli selvillä iskun tekijäkin ja rantaan nousi hauki, näin joessa kalastaessa jossa on harjusta ja taimenta niin päätin avata hauen kidukset ja jättää lokeille ruoaksi. Tästä hieman eteenpäin päästyäni iski jälleen, tällä kertaa paljon kesymmin, mutta kokoonsa nähden silti yllättävän terhakkaasti, kyseessä oli pieni taimen. Iloista tässä asiassa oli se, että ko. taimenella oli rasvaevä tallella joten ei ole istutettu taimen vaan joessa syntynyt kaveri.

Rasvaevällinen pikku taimen

Jatkoin edelleen joenvartta pitkin ja täytyy myöntää, että hukuin kartalla siitä missä olen kun joen muodot ei vain täsmännyt laisinkaan mukaan saamani kartan kanssa. En antanut asian haitata, sillä rauhoitusalueet on kuulema merkattu maastoon ja jokea pitkin ajatukseni jokatapauksessa oli kulkea. Jatkaessani alaspäin tuli muutama samanlainen pieni taimen uistimeen uudestaan. Sitten alkoi tapahtua kun pääsin neljännessä kuvassa näkyvälle paikalle.

Kun näet tämän maiseman, olet juuri saamassa harjusta!

Alamittainen takaisin jokeen uimaan

Alkoi näkyä tuikkeja pinnassa ja kun hitaasti virtaavaan veteen tarjosi lippaa (käytin neon-keltaista lippaa, jossa lipan alapuoli oli hopeinen. Koko 3) niin alkoi tulla tärppejäkin, ensin muutama pieni harjus, jonka jälkeen lähes samasta paikasta 38cm ja 39cm harjukset. ko. harjukset pääsivät reppuun mukaan ja iltapalaksi, jonka jälkeen jatkoin eteenpäin samalla heitellen. Näillä main jokea pitkin lensi useampi sellainen 3-5 sorsan pikku parvi, jotka eivät juurikaan minusta välittäneet ja jos siinä olisi ase ollut mukana niin siinähän olisi sorsaa syöty harjuksen kanssa! Tästä hieman alaspäin mennessäni tuli vastaan mutka, missä taimenen kalastuksen kieltoalue loppuu, ja juuri tällä kyseisellä rajalla sain kosken niskalta jämäkän tärpin, joka tuntui aivan erilaiselta kuin mikään aikaisempi päivän mittaan. Samassa kun vastaiskua tein niin taimen lensikin jo ilmaan kosken niskalta, sain pidettyä kalan siiman päässä ja noin 5sec kamppailua lisää ja kala oli jälleen kerran ilmassa kauniisti riuhtoen koko mitallaan edestakaisin, ikäväkseni tässä vaiheessa myös lippa lensi kalan suusta ja taimen jatkoi voittajana eloaan joessa. Tuskin kala olisi edes täyttänyt tuota 60cm alamittaa, todennäköisesti ennemminkin sellainen noin 50cm kala kyseessä, mutta olisi se ollut kiva päästä hetken pidempää taistelemaan ja voittajana poistumaan itse tilanteesta. Tästä kuitenkin virkistyi mieli kun tunteja oli jo useampi takana joella eikä isommasta kalasta ollut juuri lupauksia aikaisemmin. Eteenpäin mentäessä rannassa oli muutama mökki, joten jouduin nousemaan hieman etäämmälle joen rannasta ja kiersin mökit suosiolla kaukaa, sillä eihän kukaan halua oman mökkinsä pihaan kalastajia jos valita saa..



 Siitä ei pitkää kestänyt, jotta olinkin jo ensimmäisen tauon äärellä, mukanani oli pakattu muutama makkara, pari olutta sekä voileipiä ja mehua jotta jaksaisin koko päivän kalastaa. Tauolle nousin joen rannasta ylöspäin kohtuullisen jyrkkää rinnettä ja maisemat ylhäältä olivat erittäin kauniit! Tälläisissä maisemissa kelpaa kyllä paistella taukomakkaraa ja nauttia hetken hengähdyksen, muita ihmisiä en ollut tähän mennessä kalastamassa nähnyt, eikä taukopaikkakaan seuraa tarjonnut. Itse taukopaikka oli hoidettu erittäin hyvin, kuivia polttopuita oli vaja täynnä, vierestä löytyi maasta iso kasa tuohta ja muita sytykkeitä ja nuotiopaikka itsessäänkin oli mukavasti tehty niin, että siinä olisi viihtynyt pidempääkin jos olisi isommalla porukalla ollut liikenteessä. Itse tyydyin siis tässä vaiheessa paistamaan muutaman makkaran ja kuivattelemaan jalkojani ja nauttimaan istumisen mukavuudesta näin kalastuksen lomassa. Samalla myös soitin mökille, jotta tulevat autolla hakemaan kaksi harjustani valmiiksi mökille, sillä repussani oli vain yksi 0,5 litran limupullo jäädytettynä pitämässä kalat kylminä ja tämä alkoi olla jo aika sulanut, joten koin turvallisemmaksi lähettää kalat välissä jääkaappiin odottamaan iltaa. Odottaessani kaloille kyytiä katselin karttaa jonka olin saanut lupieni mukana Kuusinki Campingistä, tajusin että aikani ei tule riittämään siihen, että pääsisin edettyä joen loppupäähän, josta oli viime päivinäkin nostettu valtavia noin 5 kiloisia taimenia niin päädyin nostamaan kalojen lisäksi autoon omat tavarani ja otin kyydin Lohipyörteeseen joka sijaitsee lähellä Takkupyörrettä missä kalastuksen kielto alkaa kello 20oo tässä vaiheessa vuotta. Niimpä sitten saavuin Lohipyörteelle, joka näytti jo paljon uljaammalta seudulta kuin tuo aikaisempi osuus joesta, sillä pyörteen lähellä nousee kalliota kauniisti joen sivussa ja virtauskin oli vuolaampaa kuin ylempänä virrassa. Lähdin tekemään hieman omituisesti ja etenemään jokea ylöspäin enkä alaspäin, sillä halusin päästä Takkupyörteelle ja sen ympäristöön koittamaan onneani. Matkalla Takkupyörteelle tarttui taas muutamia pieniä taimenia koukkuun, mutta isommista ei ollut tietoa, eikä sen enempää harjuksistakaan.

Pyörteiden läheisiä maisemia

Takkupyörteessä sitten kohtasin ensimmäisen kalastajan minun lisäkseni, tosin hänkin toisella puolella jokea ja moikkaaminen jäi ainoaksi kontaktiksi häneen. Pyörrettä jäin kalastamaan sitten sillä asenteella, että kohta tärähtää isoa kiinni jos jotakin. Noin vartin verran kalastettuani kuuluikin iso loiskahdus aivan vierestä, mutta en ehtinyt nähdä mikä sielä losahti. Sitten koin kalastus historiani kauneimman hetken, noin 15metrin päässä minusta hyppäsi aivan älyttömän kokoinen taimen suoraan ylöspäin vedestä ja nousi noin metrin korkeuteen josta läiskähti takaisin vedenpintaan tehden kunnon äänen ja veti minut hämmennyksiin. Samantien yritin tarjota uistinta paikan viereen, taakse ja eteen, ilman mitään tulosta. Noin 5min päästä tämä tapahtui uudestaan hieman sivummalla ja ehkä noin 20m päässä minusta, taas yritin tarjota uistinta ja olinkin vaihtanut lipan pois ja laittanut valko-keltaisen salamanderin kiinni josko sillä tarttuisi kun ei kerran lippa kelpaa pyörteen alfa-taimenelle. Noh, eihän se salamanderikaan kelvannut taimenelle vaan yksi pienehkö hauki iski siihen, jonka jouduin taas nostamaan pois vedestä syömästä näitä kauniita taimenia pois. Kello alkoi olla 20:00 ja kalastusta ei enää pitkää saisi pyörteessä harrastaa joten päätin vielä yrittää hetken paikallani ennen kuin jatkaisin matkaa, tänä aikana sama taimen hyppäsi vielä 4 kertaa uudestaan, mutta lähinnä vain pitääkseen minua pilkkanaan eikä uistin maistunut ko. kalalle laisinkaan. Mutta todella, vaikka ei tätä jättiläistä saanut tekemään edes tärppiä uistimeeni, niin täytyy myöntää, että kokemuksena aivan uskomatonta nähdä kuinka tuollainen ruskeaksi värjäytynyt yli 5kg taimen lentää kevyesti vedenpinnasta korkealle ilmaan ja läiskähtää takaisin veteen.

Tämä kohta kannattaa ohittaa polkua pitkin!

Kello 20:00 oli lopetettava kalastus pyörteessä ja jätettävä isomus yksin tanssimaan rauhoitetussa pyörteessään. Päätin lähteä virtaa vielä ylöspäin ja katsoa mitä sieltä löytyisi. Elikkä suuntana siis hanhisuvannon seutu, matkalla virta oli mielestäni hieman miellyttävämmän oloista kuin tuolla putkosen seudulla ja sieltä iskikin muutama tuollainen 30cm taimen jotka olivat saaneet myös ruskean puvun päälleen toisin kuin nuo aivan pienimmät taimenet. Ylöspäin noustessani törmäsin ongelmaan kun jalassani oli vain saappaat eikä kahluuhousuja, ja en ollut lähtenyt nousemaan rinnettä ylöspäin polun sinne viedessä vaan jääräpäisesti jatkoin rantaa pitkin. Olin miettinyt, että täytyyhän se kalastaa ranta kokonaan kun täällä kerran ollaan, mutta takaisin ongelmaani. Elikkä vastaani tuli kohta, jossa oli melkein pystysuoraa kallioseinämää estämässä etenemistäni, mutta edelleen jääräpäisenä päätin, että vaikka vedessä ei ollut kiviä minkä päälle astua ja ylittää kallio sen avulla, niin ainahan voin hieman kiipeillä kalliota pitkin ja mennä niin tästä ohi. Se oli huono idea! Vesi oli noin metrin syvää ja virtaustakin oli sen verran, että veteen tippuminen ei ollut oikein vaihtoehtona, etenkin kun autotielle oli matkaa yli kilometrin verran. Kiivetessäni ensimmäisten ulokkeiden yli, aloin jo tuntea voiton riemua itsessäni, mutta sitten kun tajusin, että puolessa välissä seinämää tuli vastaani kohta, jossa en saanut jalkaani minnekkään niin, että olisi pitoa saanut ja käsilläkin sai vain erittäin epävakaan otteen niin alkoi riemut olla riemuittu ja katumus siitä etten vain suosiolla kiertänyt kallionpäältä oli suurehko. Jouduin pysähtymään tähän hieman pidemmäksi aikaa ja rauhoitella pulssia ja miettiä strategiaani. Sain kuin sainkin itseni heilautettua kallion koloon ja aloin olla voiton puolella. Enää oli yksi pieni kynnys ylitettävänä ja se menikin aika helposti, sillä toisella puolella olikin kiinteää maata jonne uskalsi hypätä vauhdilla. En siis suosittele kenellekkään tämän kalliokohdan ohittamista rannan puolelta, vaan suosiolla sinne ylös kannattaa polkua seurata.

 Eteenpäin jatkaessani näkymät olivat kyllä erittäin kauniit iltahämärässä. Jatkoin vielä noin 2km ylöspäin nousemista ja kalastamista, mutta ilman sen suurempia tuloksia, muutama pieni taimen, mutta ei mitään kummempia. Nyt alkoi olla jo väsymys aika kova kun olin ollut reissussa jo yli 17 tuntia ja kalastanut lähes kokoajan joten päätin soittaa mökille, jotta tulevat minut pois hakemaan. Kuusinkijoelta saaliina siis kaiken kaikkiaan monta pientä taimenta sekä harjusta, joiden lisäksi myös kaksi harjusta jotka pääsivät paistinpannulle. Kun mökille asti pääsin niin siellä olikin juuri harjukset tulleet pannulta ja pääsin suoraan ruokapöytään, täytyy kyllä myöntää, että tuntui se hyvältä saada palkinto päivän päätteeksi.

Yleisesti Kuusinkijoesta voisin sanoa, että kalastus varmasti sujuu paremmin perhovälineillä kuin virvelillä, sillä etenkin näin matalan veden aikoina vettä ei hirveästi paikoitellen ole, ja perhoa olisi ollut täydellistä uittaa niille kiville mitä matalasta vedestä näkyi selkeästi pintaan. Kahlattavuudeltaan Kuusinki on helppoa, kumisaappailla pärjäsi jo ihan hyvin, mutta tietenkin kahluuhousut on ainoa oikea vaihtoehto jos haluaa jokea ylittää ja päästä jokapaikkaan. Harjusta hakevalle kalastajalle putkosesta alaspäin lähtien löytyy hyviä paikkoja, kun taas taimenen kalastajat suosivat joen loppu päätä etenkin Takkupyörrettä. Itseeni iski eniten tuo neljännen kuvan paikka (ylempänä), sillä siinä yhdistyivät jollain tapaa kaikki mitä kalapaikalta voi vaatia, kaunis, helppo kalastettava ja vielä saalista antava paikka! Nuotiopaikkoja oli paljon enemmän kuin mitä kartassa väitettiin, ja oikeastaan jokaisella P-paikalla yms oli nuotiopaikka ja puita, joten niistä ei ole pulaa! Kokonaisuutena Kuusinkijoki oli erittäin miellyttävä kokemus, jonne taidan ensi vuonnakin tehdä reissun, silloin tosin otan perhovälineet mukaan sekä kahluuhousut. Loppuun vielä hyvät tunnelmat keskeltä päivää luonnon keskeltä!

Joutsenet toivottamassa kalaonnea!

Kahdeksannen päivän yritykset

Kahdeksantena aamuna heräsimme noin kello 5oo, söimme nopean aamupalan, annoimme koiralle hieman ruokaa ja nesteytystä ja nostimme edellisenä iltana pakatut varusteet autoon, olimme valmiita karhua kosiskelemaan. Lähdimme ajamaan kohti itärajaa ja pääsimmekin noin kello 6:15 hiekkatien kääntöpaikalle jonka poikkaisi rajapuomi, joten auto oli jätettävä tähän ja jatkettava kävellen matkaa rajan myötäisesti kohti peliapajia. Tässä vaiheessa aamuaurinko jo paistoi hieman puiden yläpuolella, vaikka lämmittämisestä ei vielä ollut tietoakaan ja päällä sai pitää edelleen paksuhkon kerroksen vaatetta ja pipon päässä.

Jämpti rajan tuntumassa matkalla karhuapajille

Noin kahden-kolmen kilometrin kävelyn jälkeen aloimme olla edellisenä iltana katsotulla paikalla josta voisi kenties karhun yllättää. Laskimme koiran irti ja levittäydyimme passiin rajan myötäisesti. Noin 20min kuluttua alkoi haukkuminen kuulua ja mielessä vilahti nopeasti ajatus josko karhu olisi löytynyt, vaikkakin hirvihän se todennäköisesti on.. Noh, trackeristä seuraamalla koira oli noin 300metrin päässä linjasta liikkui hitaasti passilinjan myötäisesti sivummalle, joten pysyimme passissa ja odottelimme mitä tapahtuu. Pikkuhiljaa koira lähtikin tulemaan reunimmaista passimiestä kohti ja tuli aina noin 20metrin päähän, kunnes yksinäinen naaras hirvi huomasi passimiehen ja otti jalat alleen koira luonnollisesti perässä. Koira & hirvi menivät noin 2km päähän missä haukku sitten jatkui ja sinne jäivät puoleksitoista tunniksi, kunnes sitten päätimme, että koira on saanut tarvittavat harjoitukset ja karhustus on tältä aamulta ohi. Elikkä ei tälläkään kertaa suurta menestystä saaliin kannalta, mutta mukavaa pientä jännitystä itselle ja loistavaa ulkoilua koiralle!

Päiväksi mökille hieman lepäämään ja syömään jonka jälkeen illemmalla päätettiin lähteä onkimaan läheiselle järvelle, josta on siikaa paljon pilkkimällä saatu. Laskeuduimme rantaan hämärän ottaessa valtaa ja virittelimme pitkät onkivavat valmiiksi ja tuikkasimme madot koukkuihin. Muutaman oluen kanssa rannalla istuskelu ja rupattelu tuntui oikein mukavalta. Pinnassa näkyi jonkun verran tuikkeja, mutta ei mitenkään päätä huimaavasti. Parin tunnin ja auringonlaskun jälkeen saaliinamme oli vain muutama pienehkö ahven ja saman verran tyhjiä tölkkejä. Ei siis kahdeksannen päivän yritykset tuottaneet jääkaapiin täytettä, mutta mukavia hetkiä kylläkin.